Space Designers

En voi käsittää ihmisiä jotka yrittävät myydä nettihuutokaupassa kirjaston poistohyllystä ostamiaan kirjoja. Tämä hipoo jo erään antropologin Amazonin viidakoissa aikoinaan tutkimia "pienimpiä mahdollisia markkina-alueita". Palattuaan Suomeen hän jatkoi projektiaan myymällä yliopistolla viinaa ja runojaan. Ja huonostihan siinä touhussa kävi...

Elämässäni on jatkuvasti draamaa ja vaarallisia läheltä piti tilanteita. Joskus käy kuiteskin köpelösti. Istuin eilen ruokalassa piilossa ison betonipylvään takana, mutta silti yksi täti löysi minut. Hän kertoi lähtevänsä suklaahoitoon johonkin kylpylään. Se on kallista lystiä, eikä saa kuulemma lähtiessään edes suklaita matkaan.

Toisen potentiaalisen vaaran osasin väistää ratikkapysäkillä, vaikka en tiedä miksi mennyt sai minusta otteen. Siellä seisoi yx tyyppi ja hetken mielijohteesta nostin sille käpylää ja marssin eteenpäin päätyen metroon. Siellä katselin kummissani, että onpa tylyn näköistä joukkoa liikkeellä, useampi sarjamurhasarja takanaan joka pekalla. Kun metro sukelsi maan pintaan näin Itäväylällä autoja. Tajusin, että arkielämä ei ole ollut enää aikoihin mun juttu, en tunne tarvetta ottaa siihen osaa.

Pöxymäessä on vikan puolen vuoden aikana tapahtunut ainakin seuraavaa:

Enska kuoli, samoin Jope, paljon muitakin seiloreita mennyt majan maille.
Pastori tipahti kalliolta murtaen jalkansa pahasti, sitä on leikelty ja väännelty. Mutta se ei ole estänyt Pastoria jatkamasta harhaisen mielen odysseiaansa kuppilakujalla.
Kala-Jussi joutui korjusrakentamisen työllisyyskurssille, eikä toipunut siitä. Majailee kai mökillään lähisaaristossa.
Kaksi 24/7 markettia on avattu ravintoloineen viereen. Yhtenä yönä menimme sinne ja katos saatna, siellä oli porukkaa marketissa ja sapuskapuolella kuin ei mitään erityistä olisi meneillään.
Naapuriin muutti sakki jolla on viisi polkupyörää.

Telkkua töllötin yhtenä iltana. Sieltä tuli taukkien tähtitieteilijöiden kosmologista kehnoa vallitsevaa teoriaa puolustava liturgiajumalanpalvelus. Toisella tyypeistä oli pitkä parta ja se mussutti keksejä punkun kanssa. Toisella oli surkea vanhanaikainen nappanahkatakki ja se oli lyhyt pätykkä, korkoa kengissä 15 senttiä mutta ei mitään näkyvää vaikutusta. No ne kaverit on jotain professoreja ja niiden intressinä oli vakuutella heidän oppiensä olevan ainoita oikeita ja kaikkien epäilijöiden paskasakkia, joka ei tajua mistään mitään. Se pikkutappi oli niin tosissaan, että murhat kiilsi sen silmistä ja se olis käynyt kimppuun jos joku olisi sanonut sille vastaan, eikä se olisi ollut niin pikkuinen että olisi jäänyt takuulla alakynteen.

Keskustelun sisältö oli yhtä ja samaa filosofisesti enemmän kuin hämärää ja tautologista alkuräjähdysteorian väkivaltaista puolustamista. Nähtyäni ohjelman olen entistäkin vakuuttuneempi, että yliopisto nykymyodossaan on tullut maassamme tien päähän. Niilläkin rahoilla voitaisiin rakentaa lisää uimahalleja, joista on stadissa huutava pula.

Yksi amerikkalainen tuttu ihmetteli kun kerroin Suomen ampuneen olympiakultaa, että onko kisoissa ammuntaakin? Kun kerroin suunnitelmissa olevan Berliinin, lähetti hän jonkun paikallisen näyttelijän yhteystiedot, että jos en niinku osaa siellä mennä mihinkään. Ja pian tulee jostain Böömistä viesti, että milloin sitä sitten ollaan tännepäin tulossa, kun en oo kaupungissa kun vasta sunnuntaina. Asiat etenevät toisinaan nopeasti, mutta odottamattomasti ja vikasuuntaan. Tämä helvetin netti kun pistää asiat tapahtumaan valonnopeudella ja synnyttää väärinkäsityksiä...

Nilkkamurtuma on ohi. Olen aloittanut salilla ja fillaria polkenut yli kaksi kuukautta. Alkaa vaivata semmoinen nousukunnon tapainen, että voimat tuntuvat riittävän mihin vaan, mikä varovaisesti lupailee uusia vammautumisia. Saisivat riittää, jos sais vielä edes yhden vuoden treenata terveenä.

Tähtitiedehörhöjen lapsellinen jankutus alkoi vituttamaan niin paljon, että aloin illalla lukemaan uudestaan Ray Monkin Wittgensteinin elämäkertaa. Se kertoo väärin viritetystä elämästä, sadan vuoden takaisesta kulttuurihistoriasta ja elämän kaikin puolisesta sattumanvaraisesta turhuudesta. Hieno ja hyvin kirjoitettu kirja kerta kaikkiaan.

Tupakkalakko on ny kestäny pian puoli vuotta, eikä viinaakaan sanottavammin uppoa. Osittain tämäkin tragedia johtuu aikakautemme uuspuritaanisesta tendenssistä, joka valtaa salakavalasti ihmiset. He alkavat kuvitella päätyneensä viktoriaanisen ajan moraalisiin koodeihin vapaaehtoisesti, vaikka ovat kulttuurin tuotteita vailla sanottavampaa omaa tahtoa. Mutta sama kai tuo miten täällä dallaa kun lähtöpäivä tosikauas tulee päivä päivältä lähemmäs. Toivottavasti halpalentoyhtiöiden rantautuminen Suomeen todellakin onnistuu...sanoi hän ettei luultaisi hänen sortuneen menneen modernin ideaalin uhrina miettimään syntyjä syviä.