Smelting Icy Pearl of Scandinavia

En ole käynyt ulkona 10 päivään. Kevät näyttää iskeneen stadiin, mutta vielä aikoihin minusta ei ole ottamaan siihen osaa. Selailen Economistia; Kauppalehti mainostaa, että Suomessa on hurja pula ammattityövoimasta. IT, business law, international marketing. Ei muuta kuin Kauppalehden sivuille ja kamat kasaan reissuun Scandinavian icy pearliin.

Kovin nopeasti Suomesta on luoto kuva markkinamyönteisenä maana, jopa Economist nostaa Suomen EU:n johtavien markkinamaiden joukkoon Irlannin ja Espanjan ohella. Näissä muissa tosin asuntokupla on viittä vaille puhkeamassa, joten porukkaan kuulumisessa ei ole samanlaista gloriaa kuin vielä vuosi sitten. Mutta kuka muistaa Amerikkaa, tuota takapajuista köyhälää, joka vielä pari vuotta sitten vittuili EU:n kommarisakille?

Kuitenkin Suomen bruttokansantuotteesta menee julkiselle sektorille puolet, eli ei me tämän perusteella olla ainakaan vielä markkinaintoilijoiden kärkikastia, vaikka EU ujuttaakin uusliberalistista köyhät kyykkyyn ideologiaansa maahamme demokraattisten insituutioiden huomaamatta mitään. On syntymässä kummallinen tilanne. On svengaava ultraliberaali high tech Suomi kasvavine varallisuuksineen. Ja sitten on julkinen sektori tulonsiirtoineen. Siihen ei enää haluta satsata. Kun resursseja ei lisätä kuin inflaatiota vastaavasti ja tarpeet kasvavat, ei kukaan huomaa julkisen sektorin alasajon olleen käynnissä jo yli kymmenen vuotta.

Suomessa on erinomaisen paljon fyrkkaa valtiolla ja yksityisillä. Ja niillä ne tulevat pysymäänkin, eikä mitään kuntien palveluihin kohdistuvaa resurssointia tulla esimerkiksi terveydenhoitoon lisäämään. Viimeinen suuri kusetus oli tämä hoitotakuu, jonka aikana lisärahan avulla jonot lähti. Kun lisärahat loppui, jonot palasivat ennalleen. Ennen hoidettiin jonoista potilaita, nykyisin kuntien terveydenhoito keskittyy jonojen manipulointiin. Kun jonoon ei oteta, ei se myöskään veny. Eduskunnan oikeusasiamies, terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja lääninhallitukset ovat kumileimaismia, joilla ei ole halua eikä resursseja puuttua tilanteen kehnouteen.

Icy pearl of Scandinaviaan pystytettiin hyvinvointivaltion nimissä järjestelmä, jonka toiminnallisuus voidaan yhä enemmän nähdä museaalisena jäänteenä ajalta, jolloin ns. taloudelliset reaaliteetit eivät paljon punalippujen liehuessa päätä pakottaneet. Pitäisi olla rohkeutta räjäyttää turhat sairaalat, röntgenit, laboratoriot, koulut, kulttuuritalot. Vain näin niiden menotaakasta päästäisiin eroon. Hallitus on kuitenkin valinnut kansalaisia hämätäkseen näännytyslinjan, jossa toiminnot ajetaan niin alas, että lopulta niiden lopettamisesta ei nouse meteliä.

Kun lukee jalka paketissa suomalaisia lehtiä, saa maamme tämän hetkisestä tilanteesta todella kummallisen ja sekavan kuvan. Tosin sen saa aina kun jaksaa tarkastella maailman menoa vähän laajemmin. Tämä vahvistaa käsitystäni, että kunnon urheilevan ihmisen ei kannata seurata lehtiä. Nehän luovat markkinamielessä raflaavia otsikoita itseisarvoisesti. Pahnan pohjimmaisena tulee verkkolehdeksi muuttunut Sanoman Taloussanomat, talouden seiskapäivä, jolle uskaltaa luvata pikaista loppua juttujen tason ja lukijoiden kommenttien perusteella.

Ikkunan takana kohisee maailma, CNN syytää kuvaa Lahoren itsemurhapommi-iskusta, jalka muhii parantuen tai mädäntyen. Ei mulla ole mitään hätää, enkä itseni ja muiden kummastukseksi ole edes ottanut paikallaan tönöttämisestä kummemmin pulttia. Tekemistä olisi vaikka mistä mallista, mutta mitään sen kummempaa en tunne tarvetta alkaa esimerkiksi tällä uudella läppärillä paukuttamaan. Entisissäkin on setvimistä.

On kevät taas, voin odottaa. Viime keväänä olin kovassa iskussa. Kuntoni oli hurja, mutta sitten repesi polvesta nivelsiteet ja käveleminen Lontoon sumussa oli kivulloista. Mutta siitä mä sitten pääsin taas treenaan. Vaikka polvinivel todettiin sököksi, en malttanut olla vetämättä pitkiä lenkkejä. Selkä kipeytyi. Sain sen jotenkuten kuntoon ennen kuin matkustin Chiang Maihin. Siellä törmäilin mopolla siihen malliin, että kipupiikillä oltiin jo parissa päivässä. Onneksi tajusin parin viikon kuluttua tunnustaa tosiasiat ja palasin kotiin.

Syksy oli paha. Selkä ei meinannut lähteä millään parantumaan. Opin ottamaan iisisti. Vähitellen kävely ja uinti alkoivat pistää selkää kondikseen. Ja nyt kun olin juuri palannut salien hikisten jalkatöiden maailmaan, pamahti nilkka poikki yhtä äkkiä, ilman mitään syytä. Mutta ei tuo jaksa enää kaiken jälkeen edes vituttaa.

Kun on jalka tukevassa kipisissä voi hyvällä omalla tunnolla katsoa ikkunasta Pöxymäen alapuoliseen laaksoon, jonka ilmastonmuutos tulee hukuttamaan tulviin Helsingin kaupungin laskelmien mukaan, Täällä kukkuloilla olemme turvassa ja Pöxymäen pahamainen baari pitää huolen, ettei tänne eksy turisteja etsimään puukkoa kurkulleen. Poliisikin on kuulemma poistanut kohtaamiensa ongelmien vuoksi Pöxymäen partointireiteiltään säästösyihin vedoten. Täällä menetetään liian paljon miehiä ja kalustoa. Kiikarini paljastavat Kala-Jussin menevän pilkkihaalareissaan baariin. Luulin hänen paenneen velkojiaan tältä perältä, mutta kyseessa taitaa olla sakkojen istuminen Sörkassa.

Ja totuus on, että netin seksikkäin ja suosiotaan eniten kasvattanut saitti RedTube tarjoaa ilmaiseksi härskiä pornoa enemmän kuin rasvaisinkaan peräkammarin poika ehtii runkata ennen kuin kuolee sepelvaltimotautiin sukunsa miesten tavoin. RedTube on vienyt markkinat pornokauppiailta ja ennakoi koko viihdeteollisuuden muutosta. Kamaa pannaan (!) nettiin sellaiset määrät, että ei siitä enää kukaan mitään maksa, koska ei kykene erottamaan erinomaisia pelkästään todella hyvistä.

Ja professioiden inflaatio on myös juttu, josta lehtineekereiden ohella kärsivät lääkärit, tuomarit ja lymypaikoissaan mukatyötä tekevät virkamiehet. Netin avulla kuka tahansa kohtuullisen normaalijärkinen selvittää hetkessä asiat, jotka olivat ennen näiden hyvinvointivaltion poppamiesten takana. Muutos on meneillään ja valtaisa parkuhan siitä syntyy, kun potilaat alentavat lääkärit kirjureiksi itse itselleen netin perusteella määräämilleen lääkkeille. Ja tuomarit itkevät yökaudet kun paukapäiset lautamiehet nauravat heidän sekopäiset lainopilliset asia-argumentointinsa kumoon, kuten tässä maamme täysdorkan pääministerin tapauksessa kävi.

Ja tästä sauna, uuniperuna, pikapano miehestä voidaan vielä johtaa aikakauteemme liittyvä sairaalloinen tyhmyyden palvonta, keskinkertaisuden ylistys. Amerikassa tämän tyhmyrikultin suurin sankari on tietenkin presidentti George W. Bush. Itärannikon hupenemassa olevat älyköt taivastelevat tapahtunutta muutosta kirjoissaan tajuamatta, että intellektuellit ovat myös porukka jonka professio on aikoja sitten demystifioitu ja heitetty viemäriin.

Otan kourallisen kipulääkkeitä, tajunnan supistajia ja laajentajia, relaksantteja. Pian lojun onnellisessa narkoosissa, jossa teletappi-tyyppinen ohjelma kolisee erityisesti ja tuntikaudet kuluvat sukkelaan.