Well, first of all I must confess that things could be worse. I could be playing that little white ball in the green fields of the world the rest of my life. I could be sitting in the shady office room with nothing else to expect but the silent death. I could be in the situation where I didn´t even have a one way ticket to other side of the world when summer is gone. I could even be you...
Then the bad news; after they kicked me out from that research job from the university I have had sort of little cash. So I had to start to deliver newspapers in the quiet hours of the night for keeeping me in the whiskey and cigarettes. Well, the good thing is that Fisher-Jussi, Preacherman and other losers of this Pöxymäki hillside area can´t see me in action, missing me in action, fucking great action... But at least the night time makes me laugh a little longer, think a little slower and tell me that to hold on these moments as they pass...
And then the back to good news; it´s been so long since I saw the ocean, but I have the ticket! And in this delivering line of work I can get good physical and mental excercise for free and they are paying me almost as bad as the university of the Fuckland. I remember the alcoholics of Santa Fe, New Mexico in the early sunday morning selling the local newspapers at the crossroads. When I think of those lousy bastards I must be greatful when I walk the line; things could be worse. And they will.
After the ocean there is the whole universe filled with endless oceans. I stick on this. You die soon and quietly. But your war is not my war. Some day when nobody can´t remember that you once existed on this panet I shall learn swim like the dolphins can swim in my own private ocean. After that I shall never return to higlands of Pöxymäki.
Dolphins think, therefore I am.
5 kommenttia:
Bukowski of Finland.
Pidän korskeasta tavastasi kirjoittaa kokemuksistasi ja loukkaamalla saat lukijat (ainakin minut) osalliseksi tapahtumia. Osaisimpa kirjoittaa yhtä raadollisesti, silloin kun niin pitäisi asia ilmaista.
Kuka sä oot? Mä en oo mitään enkä ketään. Enkä mä osaa kirjoittaa, heitän merkkiä meneen. Tulee mitä tulee, yleensä ei.
No joo, ny mä tajusin kurkata sun kotisivuja. Cyberspace miehiä näytät olevan Ylivieskan kaupungista. Kun olin nuori ja maailmassa näytti vielä olevan mieltä kävin siinä vieressä Oulaisissa heittämässä Keski-Pohjanmaan kesäyliopistossa 24 tunnin luentosarjan aiheesta "Sosiologian keskeiset klassikot". Ylivieskassa en ole käynyt, mutta junalla ajoin siitä ohitse viime syksynä paskakaupunki Ouluun, josta olen kirjoittanut käsiksen, joka ilmestyy jos/kun kustantajani saadaan hereille, eikä hänen päänsä räjähdä...
Otin tänään antabusporetabletin, koska lähden viikon päästä Korfulle ryyppäämään Henry Millerin ja Durrellin edesmenneen sakin maisemiin.
Onnea kämpän sisustamiseen!
Vitut sisustukselle. Ihan sama mihin mattoon kaatuneet kaljat ja viskit imeytyy. Olen kotoisin Oulaisista. Asuin vuoden Helsingissä ja tahdon sinne takaisin vielä joskus... en rahan perässä, vaan suuruuden. Sitten kun olen sen saanut itseäni kasvatettua siellä, on aika hankkia passi.
Olet ainakin seurasi osannut valita. Hyvää juhannusta.
rodrigo: non comprendo mais ton poste molto interessante!
kurjistaja-jack: hyvää juhannusta sillekin perälle. olin naimisissa kerran tuhansia vuosia sitten yhden akan kanssa, joka oli kotoisin kannuksesta. eli sen perän juhannukset ja meiningit ovat tuttua stuffia.
passi sun kandee hankkia heti kun on massit kasassa ja lähteä katselemaan muailmaa. ehkä palaat, ehkä et. se pitää tän elämähomman mielenkiintoisena.
helsinki on pieni pohjoinen kaupunki, jossa on ihan hyvä asua, mutta ei elää. riippuu tietenkin tyypistä ja tapauksesta, mutta ei tää mesta ole mulle mitenkään erityinen. lähdenkin syksyllä maapallon toiselle laidalle, ja jos en tipahda reunalta alas, palaan jos sille päälle satun. who cares? nothing matters but the unknown destinations.
Lähetä kommentti