Cosmic Rays and Design Disaster

Iltapäivällä paistan silakoita, vaikka niissä on dioksiinia niin paljon, että EU saattaa tulla takavarikoimaan ne hetkellä millä hyvänsä. En anna sen kuitenkaan häiritä uutta hyvän ihmisen elämääni, johon kuuluu runsaan liikunnan ohella kalaa pari kertaa viikossa. Vedettyäni puoli kiloa fileitä menen makaamaan olohuoneen sohvalle. Tsäppäilen tapani mukaan kanavia, mutta kaikilta tulee paskaa. Juutun paremman puutteessa katsomaan Discovery Scienceltä dokkaria auringon säteilystä ilmastonmuutoksen selittäjänä. Vaikka ihmisen etnosentrismiin ei mahdukaan, on ilmasto muuttunut kautta historian. Nyt ollaan vasta toipumassa edellisestä jääkaudesta. Mutta ilmakehän lämpenemistä pelkääviä lohduttaakseni; viimeistään 50.000 vuoden kuluttua jälleen kylmenee uuden jääkauden uhatessa.

Jokainen selitys on hypoteesi. Tanskalaisten avaruustutkijoiden mukaan ilmaston muutoksia voidaan selittää ihmisen toimien sijasta lisääntyneellä auringon säteilyllä. Kavereilla on esittää tilasto, joka osoittaa lämpimien jaksojen korreloivan auringon poikkeuksellisen kiivaan aktiviteetin kanssa. Jutussa saattaa olla ainakin yhtä paljon järkeä kuin fossiiilisten polttoaineiden piikkiin ilmastonmuutoksen panevien kavereiden teorioilla. Mutta tilastoja on joka tapauksessa pidetty vasta niin lyhyen aikaa, että niiden perusteella ei asiasta voida saada pitävää näyttöä puoleen eikä toiseen.

Mutta EU:n varotiukset Itämeren - maailman saatuneimman merialueen - kalojen sisältämien ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta ihmisten terveyteen panee toivomaan, että säästäisivät edes silakat. Muuten en jaksa koko ilmastonmuutosta ottaa edelleenkään vakavasti muuna kuin poliittis-uskonnollisena liturgiana, jota tilastojen avulla voidaan selittää suuntaan jos toiseen. Tilastotiede on yksi rationaalisuuden uskonnon mukanaan tuomista näennäisobjektiivisista aloista, joita odottaa hyvinvointivaltion historiassa taantuminen kummalliseksi lahkoksi alkemian tapaan.

Selaan päivän Hesarin. Kepulaiset vaativat television viihdeohjelmia kuriin, tai YLE:n julkinen rahoitus on vaakalaudalla. Erityisesti maaseututontuille nauraminen tulee lopettaa ja pitää jatkossa huoli, että puolueita haukutaan tasa-arvoisesti niiden eduskuntapaikkojen lukumäärän mukaisesti. Länsi-Euroopan viimeisen ison talonpoikaispuolueen rivit eivät tätä menoa harvene kuin suomalaisuuden sukupuuton kautta. Vaikka maaseutu on autioitunut jo vuosikymmeniä ovat talonpoikein pojat ja tyttäret imeneet kepuaatteen jo äidinmaidossa. Toivottavasti siitäkin löytyy niin paljon ympäristömyrkkyjä böndejen teholannoittamisen seurauksena, että EU kieltää rintaruokinnan...

Muotoilumafia yrittää edelleenkin uskotella, että suomalaisesta muotoilusta olisi joku jossakin päin maailmaa kiinnostunut menneiden vuosikymmenten tapaan. Perinteillä on lypsetty valtiolta muotoiluaatteeseen miljoonia vuosittain menneiden näyttöjen perusteella. Viime vuosi oli kuulemma Suomalaisen muotoilun juhlavuosi. Veronmaksajien rahoja poltettiin ympäri maailmaa, eikä asiasta isommin uutisoitu edes kotimaassa.

Nokia siirsi muotoiluosastonsa jo vuosia sitten Lontooseen ja palkkasi sille jotakin muotoilusta tuotekehituksen osana tajuavan johtajan Coca Colalta. Suomalaisen muotoilun perään ei ole kenelläkäään aikaa itkeä, kuten Nokia päätteli nopeasti epäonnistuneen muotoilun seurauksena notkahtaneen markkinaosuuden laskun paljastuttua. Nyt menee jo paljon paremmin kun muotoilu on siirretty pysyvästi pois Suomesta. Koko ajan muutakin tuotekehittelyä häipyy vähin äänin Suomesta, jossa jotkut Salon suunnalla asuvat insinööritkin alkavat vähitellen tajuta, ettei suunnittelu voi sijaita päämarkkinoista katsoen maailman toisella puolella.

Muistan Muotoilunaisen kertoneen ennen joulua Juttutuvassa, että Design Forum on myynnissä. Nyt vedätetään kurssia runoilemalla suomalaisen muotoilun uudesta noususta. Todellisuudessa suomalainen muotoilu maailmalla on aina se museoiden historiahyllystä löytyvä Aalto-maljakko, jonka bongasin viimeksi Los Angelesin modernin taiteen museosta Mocasta. Sen jälkeen ei huomiota ole kansainvälisesti herättänyt edes mainio dildo, jonka mainostoimistoon päätynyt entinen lahjakkuus väsäsi uuden nousunsa merkiksi. Mutta testituloksissa se häviää esteettisyyden antaessa tilaa himolle kevyesti Mustalle Paholaiselle ja Vihreälle toukalle, voin kenttäkokeideni perusteella lausua.

Onneksi tohtori Phil, maailman mukavin setä, jaksaa edelleenkin kärsivällisesti selittää pöntöille amerikkalaisille, että lopettamalla pönttöilyn elämästä tulee joka suhteessa mukavampaa. Teen sata etunojapunnerrusta ja luulen, että tohtori Phil pitäisi nykytilaani ainakin lupaavana...

Childhood´s End in the City of Oulu

Oulussa ei ole kulttuuria. Emme löydä vilaustakaan Kaltio-lehdestä. Sen sijaan kaupungin johto esittelee meille torinrannassa lahoavaa helevetin rumaa laatikkoa, jota väitetään kaupunginteatteriksi. Emme usko, vaan lähdemme ilmaiset tervetuliaisviinat kipattuamme vahtimestari Liukkosen kanssa hortoilemaan keskustan muodostavaan muutaman kadun pätkän rajaamalle alueelle. Löydämme sanomalehti Kalevan konttorin.

Juuri kun olemme nappaamassa siitä todisteeksi kuvaa kimppuumme hyökkäävät rotevat Oulun Kärppien ex-pelaajien muodostamat kodinturvajoukot.

- Täällä ette saatanan hörhöt kuvaa, meille karjutaan.
- Haistakaa paska. Me kuvaamme teidät saatanan kaltiot tasan tarkkaan!

Kodinturvaajat käyvät oulaisuutta puolustaakseen kimppuumme, joten jodumme antamaan turpaan koko Kärppälaumalle.

- Saatanan paskanheittäjät; painukaa vittuun täältä sekoittamasta meidän systeemejä! Kalevan toimistusjohataja kiljuu oven raosta. Kun menemme hoitelemaan myös hänet, ovi paiskataan päin pläsiämme.

- Kalevan kulttuurisen perinnön vaalijaa Kaltio-lehteä ette vitun juipit sitten halvenna, äijä huutaa kurkku suorana. - Muuten teillä on kimpussanne pääministeri Matti Vanhasen enemmistöhallitus, jossa keskustapuolueen pohjoispohjanmaan piirillä on enemmän kuin vankka jalansija...
- Pitäkää te tukiaispaskat turvat tukossa. Te ette tajua mistään mitään! kuittaan ovenraosta kiljuvan Kalevan hallituksen provokaation ja käsken vahtimestari Liukkosta tulittamaan todisteeksi ulkomaailmalle Oulun kulttuurielämän meille antamaa lämpöisen puoleista vastaanottoa.







Koska kodinturvajoukot eivät pärjää meille, saamme muistoksi Kärppien ensimmäisen jääkiekkokullan vuodelta 1981. Pronssilätkäkin kouraamme lyödään, sillä kodinturvaajat osaavat arvostaa katkerasta selkäsaunastaan huolimatta meitä koven pelin taitajia. Menemme mitalit kaulassa hotelliin. Minulla on kaulassa kulta ja vahtimestari liukkonen saa tyytyä pronssimitaliin, koska ei onnistunut nappaamaan kuvaa oven raosta rähjäävästä Oulun kulttuurielämästä.

- Nämä taitaa olla umpi hullua sakkia, vahtimestari Liukkonen tuumii kuvatessaan voittamiamme jääkiekkomitaleja.
- Omahan on häpeänsä, totean tutkiessani minibaarin antimia, jotka on kannettu hyvissä ajoin ennen saapumistamme turvaan. Onneksi meillä on mukana pannunmyssy, jonka voimme tapamme mukaan panna kossupullon peitoksi.




Illalla tapaamme vastarintaliikkeen edustajan. Hän on entinen sosiologian professori, joka eläkepäivillään tykkää katsoa 50-luvun leffoja dvd-formaatissa. Hän on kotoisin Etelä-Suomesta, joten emme voi panna ainakaan koko oululaista kulttuuria hänen syykseen. Kärtämme keltaiseen lehdistöön häneltä lausuntoa Oulun hakemuksesta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Hän tyytyy vain punkun kallistelun lomassa toteamaan:

- Haluaisin muistaa isoisäni, joka taisteli punaisten puolella ja joutui kansalaissodan loppuselvitelyissä ammuttavaksi montun reunalle.
- Miten tämä liittyy Oulun kulttuuriin alennustilaan, jota edustaa Kaltio-lehti paikallisen historian väärentämiseen erikoistuneen toimituskuntansa muodossa? ihmettelen.
- Miettikää sitä, kuuluu lyhyt mutta ytimekäs vastaus.




Oulussakin on kuulemma joku yliopiston tapainen. Sielläkin taistellaan Uuden Uljaan Palkkausjärjestelmän tiimoilta. Nuori tutkijanainen joka tutkii tietoyhteiskuntaa ja naisasiaa sanoo mahdollisesti asiasta jotakin, mutta olen jo niin päissäni että en muista mitä hän lausui. Sen sijaan kädenväännössä ei pohjois-suomalainen sosiologia pärjää hatarien muistikuvieni perusteella minulle. Onneksi vahtimestari Liukkonen on sen verran tolkuissaan, että saa napattua kuvan todisteeksi vierailustamme Oulun seudun ainoalla aluelle, jossa on vielä havaittavissa älyksi kutsuttua säteilyä.




Seuraavana aamuna otamme aamukaljoille perinteiseen merimieskapakka Sarkkaan mennessämme kuvan Oulun tuomiokirkosta, sillä olemme reissussa Christian Science Monitorin piikkiin, joten pitää edes muodon vuoksi olla henkimaailman jutuissa mukana. Ei se meiltä ole poissa, tuumin. Sarkassa syömme hampurilaisen ja soitamme jukeboksista Oulun kaikkien aikojen parhaan iskelmälaulajan Jamppa Tuomisen menobiisiä "Aaamu toi, ilta vei".

Emme kuitenkaan ehdi soittaa sitä kuin parikymmentä kertaa putkeen ennen kuin ravintola Sarkan vihamieliset tarjoilijat vetävät täysillä soimaan paikallisen radion Megan megalomaanisen möykän. Koska olemme vahtimestari Liukkosen kanssa liikkuneet reportaasimatkoilla maailman pahimmilla taistelukentillä, emme anna periksi vaan lataamme jukeboksista soimaan lisää Jamppa Tuomisen hirmu hyviä iskelmiä. Ne jäävät kuitenkin kuuntelematta, sillä Oulun tunnetusti vittumainen poliisi tekee rynnäkön pöytäämme. Meidät viedään poliisiasemalle ja heitetään putkaan. Poliisi uhkaa pamputtaa meitä jalkapohjiin, mutta löytäessään kolikoita etsiessään taskustani kansainvälisen lehdistökortin, joutuvat he pettymyksekseen luopumaan aiheesta. Oulun polliisipäällikkö tulee hieromaan sovintoa:

- Eiköhän me pojat jätetä tämä juttu ihan meidän väliseksi, hän yrittää.
- Paitsi ettei jätetä. Kun tämä uutinen lehdistön vapauden loukaamisesta tulee yleiseen tietoon, Oulun kultuuripääkaupunkihakemus lentää roskikseen välittömästi. Saatte myös sanoa hyvästit yliopistolle. Se liitetään Lapin korkeakouluun. Rakennukset puretaan ja siiretään Rovaniemelle!
- Ei kai nyt sentään koko yliopistoa viedä? Eikä se saatanan kulttuuripääkaupunkihakemus riitä? poliisipäällikkö kysyy apeana.
- Mietitään asiaa, mutta Oulun kaupunki saa tarjota tämän päivän viinat, vaadimme.

Loppuillan istumme Uudella Seurahuoneella Oulun keskustaväen vieraana. Tarjoilut ovat niin hyvät, että lupaamme täydet tukiaiset Oulun maatalousväestölle jatkossakin riippumatta Euroopan Unionon päätöksistä.




Vitunmoinen pohjoisviima kiertää kaupungin katuja. Ihmiset ovat jäässä, eivätkä jaksa edes resuta. Kävelemme kävelykatua väistellen vihamielisä toppapukuihin sonnustautuneita talvipyöräilijöitä, jotka huutavat kurkku suorana "alla kuolee".

- Kuule Liukkonen, musta tuntuu että me lähdetään huishelvettiin tästä kylästä.
- Tieteellisesti tarkasteltuna; olen kerrankin täsmälleen samaa mieltä.



Lyömme kamat taksiin ja ajamme Oulunsalon lentokentälle. Oulun kaupunginisät ovat kuitenkin taktikoineet meille porttarin koneisiin, joten joudumme ajamaan taksilla Helsinkiin. Koska kuski on entinen Hankirallisti, kaasuttaa hän takaisin Helsinkiin parissa tunnissa. Tästä en tosin ole varma ja koska myös kuvaajani vahtimestari Liukkonen sammui jo ennen Liminkaa ei kuviakaan ole todisteeksi.




Herätessäni Keimolan Teboililla vedän Christian Scinece Monitorin etusivulle jutun ostikolla: "God lives in city of Oulu, Northern Siberia". Jutussa kerromme Oulun yliopiston historian laitoksen viimeisimmästä tutkimuksesta, joka todistaa aukottomasti Jumalan suvun olevan Oulun seudulta kotoisin. Tämä ainoastaan Kaltio-lehdessä julkaistu tutkimus ei kuitenkaan ylitä uutiskynnystä maailmalla, sillä siellä on kuulemma totuttu siihen, että Oulun yliopiston historian laitos on vuosien saatossa todistanut lähes kaiken inhimillisen elämän olevan Oulusta kotoisin.

Jag undar vad jag drömde on

Kevät on tullut Helsinkiin. Lumet sulavat, koiranjätökset puhkeavat kukkaan. Lemu leijuu kaupungin yllä. Jatkan sinnikäästi hyvinvointivaltion historian tallentamista tuleville maailmankausille. Vaikka olen tarkemmin mainitsemattomasta syystä turta keskushermostoon vaikuttavista namuista, jaksan raapustaa lyhyen kirjoituksen Hesarin nettikeskusteluun:

"Kepun pyrkimys jarruttaa kaikin keinoin kuntakentän toiminnan rationaalistamista kävi jälleen kerran eilisessä kuntaliiton kokouksessa ilmi. Muut puolueet saavat tosin nekin syyttää itseään kuntakentän nykyisestä pirstoutuneesta tilanteesta, sillä kepulaiset ovat onnistuneet jarruttamaan kaikkia kuntarakenteen uudistamista ajaneita esityksiä jo vuosikymmenien ajan. Esimerkiksi Raimo Sailas totesi nykyisen esityksen yhteydessä, että kuntakentän uudelleen järjestely tulevat 30 vuotta liian myöhään. Näin ollen tulevasta konkurssista saavat kepujohtoiset kunnat syyttää itseään ja edusmiehiään, jotka muodostavat ainoan jäljellä olevan suuren talonpoikaispuolueen läntisessä Euroopassa.

Kuntakentän romahdus seuraavan laman myötä on näin ollen ihan oikein kepulaisille pienkunnille, joille omien asemien pitäminen on ollut tärkeintä tulevien sukupolvien hyvinvoinnin ajattelemisen sijasta."

Yritän edelleenkin pitää yllä hyvän ihmisen imagoani, vaikka Köpiksessä tulikin hieman testailtua tarjontaa. Täytän työtehtävien arviomislomakkeen osaltani. - Lienenkö myynyt itseni taas liian halvalla? Täytin nimittäin vain HENKI-osan
enkä VAATI-osaa, mutta silloinkin henki vaati jo nurkan taakse tupakalle.
Toisaalta halpatyö vaikeuttaa tehostamispyrkimyksiä eli potkujen antamista. Vad bryr jag mig om fredag, vad bryr jag mig om lördag? Det här är en söndag måndags sång...

Stan är likadan, tuumin ja vässän vielä lyhyen kommentin Hesarin keskusteluun:

"Jos joku haluaa lennellä suhteellisen halvalla ympäri maailmaa, kannattaa reissuun lähteä lähitulevaisuudessa. Öljyn hinta kallistuu taatusti rutkasti tulevaisuudessa öljyvarojen lopun häämöttäessä. Näin ollen matkailu muuttuu jälleen harvojen varakkaiden herkuksi, ja massat saavat katsoa kateellisina kun rahamiehet seiväsmatkailee.

Öljyvarojen loppuminen on asia, jota ei haluta nostaa yleiseen keskusteluun, vaikka nykyajan yhteiskunnat perustuvat täysin öljyn kultukseen. Erään BBC.n julkaiseman arvion mukaan maailman öljyvarat käytetään loppuun 30-40 vuodessa. Olisi korkea aika alkaa miettimään, mitä se tarkoittaa öljyn kulutukseen perustuville yhteiskunnille. Suomen eduskunnan puuhastelut biopolttoainekysymyksessä osoittavat, että poliitikot eivät täällä edes ymmärrä tilanteen vakavuutta.

Energia ei lopu, mutta sen hinta tulee nousemaan merkittävästi. Täten voidaan kysyä hyvällä syyllä Finnairinkin konekaluston tulevaisuuden taloudellista kannattavuutta, vaikka ilman talousshokkeja Kiinasta Intiasta saadaankin tulevaisuudessa sievoiset voitot. Välttämättä tilanne ei kestä muutamaan vuotta pitempään polttoaineen hinnan noustessa."


Vaikka elämäntapani on muiden ohella kokemassa haaksirikon, kerään kuvausvempeleet jenkkikassiin ja lähden etsimään vahtimestari Liukkosta. Yksityiskone Ouluun on tilattu kolmeksi, joten meidän tulee olla paikalla viimeistään viiden maissa. Kaadan särky- ja hermolääkkeitä suuhuni. Lähden kävelemään kirkkaaseen iltapäivään. Harmittelen, että tällä menolla tulen häviämään Aasian vedonlyöntipörsseissä lyömäni vedon, että tänä vuonna jäät lähtevät etelän järvistä vasta juhannuksena ja kesä jää kokonaan välistä. Et voi voittaa kuin kerran vuodessa 8 - 0. Muu voidaan jo lukea silkaksi ahneudeksi.

Reasons to Be Cheerful

Istun taas konttorihommissa. Vahtimestari Liukkonen on hakenut jo ennen saapumistani aamukossunsa joltakin entiseltä vaimoltani jääneen perintöpannunmyssyn alta. Olen ollut koko viikonlopun hyvä ihminen, joka ei ole rikkonut yhteisön moraalikoodeja. Palkitsen itseni tästä tukevalla kossuhuikalla. Ei, tämä ei ole alkoholismia, vaan ihan rehellistä juoppoutta, johon ei kannata sotkea mitään lapsuuteen, elämättömään elämään tai diagnoosin tarpeeseen viittaavia patologisia piirteitä.

Silmäillessäni sunnuntain Hesarista jonkun koulutusosiologin sinänsä hyviä kommentteja liittyen kehitteillä olevaan yliopistojen laadun tarkkailuun - jossa nimenomaan painotetaan tarkkailua ja rankaisemista - hallintomies tulee koputtamatta huoneeseeni. Jotenkin tuntuu, että tämä astelma alkaa olla moneen kertaan koetun tuntoinen.

- Ei vetele! Saatana, me painatimme prosyyrin ja maksoimme itsemme kipeiksi. Ja sinä saatana olet jotenkin kieroillut julkaisuun itsestäsi kuvan, joka häpäisee kaiken mitä olemme olleet ja tulemme koskaan olemaan.
- Mitä me nyt muka yritetään olla?
- No ei saatana ainakaan humanoideja, joilla lukee paidassa ruotsalaisen ämmän nimi. Mitä helvettiä sä ajat tällä takaa? Sun täytyisi olla kiitollinen, että sulla on ylipäätän edes joku paikka jossa yhteiskunta antaa sun olla.
- Olen erittäin kiitollinen, että sinä ja edustamasi yhteiskunta ovat mahdollistaneet minulle itseni toteuttamisen edes näissä säälittävän surkeissa puitteissa.
- Ja osoitat kiitollisuutesi tunkemalla huippuesitteeseen itsestäsi tällaisen epäsikiömäisen tekeleen? Mitä ihmettä haluat tällä kaikella viestiä? Sitä on ryhdytty kyselemään vähän laajemminkin...
- Mä kato oon sellaisessa flow-tilassa, jossa tulee kaikenlaista luovaa mieleen. Mä tykkään, että just näin tästä hommasta hyvä tulee!
- Jumalan pyssyt! En mä jaksa enää. Okei sä voitit. Mä lähden tästä blogista kävelemään. Etsi itsellesi uusi rääkättävä. Olet tehnyt tuosta viereisen huoneen naikkosestakin hermokimpun.
- Ei pidä paikkaansa! Minä olen alkanut jälleen hyväksi ihmiseksi. Se, että hän luuli minun lähestyvän itseään vihamielisissä aikeissa on silkkaa väärinkäsitystä. No kato kun yritin pussata häntä naisten päivän kunniaksi suoraan suuulle, yritti hän lyödä mua päin pläsiä. Näin ollen jouduin ahdistamaan hänet nurkkaan ennen kuin sain rauhan ja ystävyyden viestini perille. Ja siihen illalla hänen kotitalonsa rappukäytävässä tapahtuneeseen välikohtaukseen löytyy myös ihan luonnollinen selitys; koskaa hän ei päästänyt minua kukkapuskan kanssa sisään, täytyi minun tunkea ne hänen postilaatikostaan. Ne olivat kalliita kukkia. Olisi ollut tyytyväinen eikä soittanut paskahattuja paikalle heti kun näki minut ovisilmästä...
- Selityksen makua. I´m out of here, hallintomies sanoo ja näin meillä on jälleen yksi pieni neekeripoika vähemmän. Mutta olen varma hänen palaavan pikaisesti. Viimeistään siinä vaiheessa kun hän avaa tietokoneensa ja löytää sieltä nuorten huippusuunnittelijoden tekemän säteilylasimuotokuvani yliopiston pääsivulta. Mitään muuta hän ei löydä, sillä se hakkeri joka pani kuvan sinne deletoi koko portaalin bittiavaruuteen niin perusteellisesti, etteivät edes keskusrikospoliisin kundit Tikkurilasta kykene jäljittämään minne se katosi.

Käärin hihat ja alan kasata matskua hyvinvointivaltion historiaa käsittelevään väikkäriini. UPM on antanut potkut, Voikkaa vapisee. Vasemmistoliiton eronnut puheenjohtaja on kehottanut panemaan Marxin ja Lenin teokset poistohyllyyyn. Hän on kuitenkin 20 vuotta liian myöhässä, sillä ostin ne jo silloin samaisesta hyllystä pilkkahintaan. Nyt ne menevät jälleen hyvin kaupaksi. Kapitalismin purkuhommillakin joku rikastuu. Se kuuluu systeemiin logiikkaan.

Panen soimaan Ian Duryn levyn jostakin 80-luvun hämäristä. Ian kuoli viime vuonna. Muistan jonkun fundeeranneen, että kuollessaan ei menetä kuin sitä edeltävän hetken. Mielestäni siinä menettää vähän enemmän; henkensä ohella kaiken. Onneksi avaruuden valloitus ei etene mihinkään suuntaan, joten ei tarvitse surra ettei näe sen myöhempiä vaiheita. Tiedossa vain surkeita sikakalliita pikkupyrähdyksiä ilmakehän ylimpiin osiin Uuden Meksikon osavaltiosta.

Lähden puolilta päivin riitelemään paikallisen väestön kanssa Malmin uimahallille. Joku uimavalvojalta vaikuttava tyyppi kerää mustaan roskasäkkiin kuolleita lintuja. Mitähän tämäkin tarkoittaa? Mutta se on varma, että minun piikkiini sekin menee, tuumin pannessani uudet säteilyn kestävät uimalasini päähäni.

Stranger than Paradise

Pakkanen jatkuu, vaikka ilmastonmuutoksen teoriat sotivat sitä vastaan. Menen pitämään dosenttiluentoni Kampin uuteen keskukseen, joka ei tee suurta arkkitehtoonista vaikutusta. Käytävät ovat ahtaat ja vain liiletiloissa on tilaa. Katselen ihmismuurahaisten juhlivan uutta temppeliään. Helsingissä kauppakeskuksen avaaminen on kulttuuria, ja määritelmän laajuudesta riippuen sitä se nimenomaan on. Ihmiset käyttäytyvät kiltisti, eivätkä ala resuamaan, vaikka suurpääoma tekee temppujaan heidän kohtaloillaan.




Luennoin viidentoista asteen pakkasessa myöhäis-hegeliläisyyden vaikutuksesta suomalaiseen kaupunkiarkkitehtuuriin. Suustani tulee savua enemmän kuin tunnelmaa lavan reunaan pystytetystä savukoneesta savua. Ehdotan, että ennen eläkkeelle lähtemistään apulaiskaupunginjohtaja Korpinen ajaisi vielä läpi Helsingin keskustan kattamisen. Hän pitää ideaa hyvänä, mutta epäilee ettei koskaan saada määritetyksi kuinka laaja alue tulisi kattaa. Aina on joku alue tai porukka, joka haluaa mukaan listalle, tai siltä pois. Kaupunkikulttuuri ei sekään edisty Hegelin humpuukioppien mukaisesti kohti kaooksesta järjen järjestystä. Jossakin aina pannaan vastaan, eikä ihmiset ymmärrä hyvinvointivaltion laeista ja muista määräykisistä huolimatta etuaan. Vitsit alkavat olla vähissä, masentunut apulaiskaupunginjohja toteaa.





Luennon jälkeen jälkipelit käydään Museokadun Kuukuussa, jonka elinkaari on kääntymässä laskuun. Poissa ovat kymmenen vuoden takaiset iloiset älyköt. Kapakkeja on tullut lisää ja Kampin suunnalta tuulee. Vähät vähistä kulttuurityypeistä alkavat olla viidentoista vuoden bailaamisen jälkeen kehnossa kunnossa.




Onneksi löydän kotimatkalla vahtimestari Liukkosen Hietaniemenkadun Pub Petestä muistelemassa Itä-Saksan loistoaikojaan jonkun samassa yliopistossa professorina toimineen tyypin kanssa. He tietävät kertoa, että Kaurismäki kuvasi Pub Petessä viimeistä rainaansa "Laitakaupungin valot". Lisäksi kuvauksia oli tehty Alppilan "Paussi Pubissa". Onko nyt näin, että räkälät joissa istuin jo vuosia sitten edustavat tämän hetken kestävintä ja omaperäisintä suomalaista kapakkakulttuuria? Olenko vainoharhainen, kun kuvittelen olevani henkilö jonkun salakuvaamassa leffassa? Yhteensattumia on liikaa, mutta en paljasta mitään vahtimestari Liukkoselle ja hänen DDR-yhteydelleen. Tieto olisi kuitenkin jo seuraavana aamuna käsiteltävänä Sergein aamupalaverissa Kremlin kupeessa sijaitsevassa Moskovan mafian päämajassa, joka on kuulemma Liukkosen mukaan rahoittanut Kampin keskuksen rakentamisen monimutkaisten yhtiöjärjestelyiden kautta.






Kömmin nukkumaan sohvalle ja otan siitä todisteeksi valokuvan, jotta voin aamulla uskotella itselleni päätyneeni sille vapaaehtoisesti. Ottaessani kuvaa sohvalle sammuneesta itsestäni päätän alkaa hyväksi ihmiseksi, joka ei psykoottisen vainoharhaisesti ylitulkitse Kampin keskuksen avajaisia viestiksi itselleen rajan takaa. Päätän ostaa viereisen huoneen naistutkijaksi kutsutulle vanhalle piialle kukkia Naistenpäivän kunniaksi!