3/24/2009

Sanfran Flower Power Meets Chinese Spies

Tuolla San Franciscossa olin pari vuotta sitten. Ja toki kävin Castrossa - maailman homojen pääkaupungissa - vaimoni kanssa. Oli erikoista sateenkaariporukkaa liikkeellä. Menimme baariin paukuille ja paikka oli tietysti homobaari. Ei ne mitään ehdotelleet, mutta poistuimme sieltä koska vaimoni mielestä siellä "haisi paska". Jatkomme siitä Missioniin, jossa elon ja olon kurjuus Amerikassa kävi enemmän kuin selväksi; tosi tylyä sakkia pilvin pimein ja kovanyrkkinen vaimonikin säikkyi crackneekereiden tehdessä ehdotuksia diileistä. Kerjäläisiä oli Sanfranissa enemmän kuin Suomessa ihmisiä. Mutta pahin mesta on Los Angelesin downtown öiseen aikaan. Siellä hortoilee ostoskärryineen 10.000 koditonta. Oli vähän vittumaista siellä kulkea, vaikka ei nekään mitään tehneet.

Austinissa olen kapakkakadulla pyörinyt. Ja siellä Teksasissa meno oli huomattavasti rauhallisempaa kuin Sanfranissa ja L.A:ssa. Pollarit tekivät tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä: Lähdet nyt taksilla hotelliin, tai sitten lähdet putkaan. Hyvä palvelu, hyvä meininki.

Ja lasiin sain jotakin tippoja pari viikkoa sitten ihan täällä stadissa lähikuppilassa ja himassa jahtasin pikku-ukkoja jotka olivat naamioituneet kiinalaisiksi koko yön. Vaimoni mielestä tässä ei tosin tarvita yleensä edes mitään tippoja, vaan öisin mulla on herkästi muutenkin täysi meininki meneillään. Viimeksi viime yönä, jolloin kukat olivat vakoojia, jotka juonivat pääni menoksi.

3/19/2009

My Worst Journeys

Mä en mene enää ikinä Kanarialle, se on saletti. 6 vuotta sitten matkustin 2 viikoksi Las Palmasiin ja vedin jo koneessa niin kovat kännit, että mut kannettiin suoraan kentältä sairaalaan. Sieltä päästyäni sama meininki jatkui; sammuin kuulemieni selitysten mukaan keskelle katua ja koska matkavakuutus oli voimassa kärrättiin mut taas lasarettiin, josta mulle ei jäänyt kummallakaan kertaa mitään mielikuvaa.

Kun vähän tokenin kirjoittelin kaikenlaisia sairaalakuitteja, joilla sairaala putsasi vakuutusyhtiön meikäläisen sijasta. Meikäläisen putsaisi keskellä yötä Las Palmasin uimarannalle pesiytyneeseen pummi- ja narkkarilaumaan kuulunut nainen, joka näki mun laskevan euroja ja juoksi ohi napaten about 1000 eukkoo matkaansa ja katosi yön pmeyteen. No ei se mitään, hain seinästä lisää rahaa ja Catalina yms. aukion ravintoloitisija oli jokun kepin kanssa vastassa kun meikä tuli ottaan aamulla viinoja, olin kuulemma riehunut siellä siihen mallin. Onneksi hotlan viereisen kapakin omistaja oli hyvä ihminen ja pisti kaljastoben heti pöytään kun näki meikäläisen tulevan aamulla heräilemään.

Kaksi viikkoa täyttä sumua. Kerran ajoin parin suomalaisen tyypin kanssa vuokratulla autolla pahamaineiselle Playa des Inglesille, siellä oli hiekkaa ja siellä olisi varmaan ollut paljon mukavampi törttöillä kun siellä ei olla niin tiukkapipoja kuin Las Palmasissa. Jamppa Tuominenkin kuulemma siellä asusti viime aikansa veneen alla ja viinaa oli piisannut...

Mutta Las Palmasiin en matkusta enää ikinä, vaikka Irwinillä on se tajuttoman hyvä biisikin siitä, jossa ukko säästi ja sai lopulta bungalowin Las Palmasista.

Pietarissa tuli myös vaikeuksia kun olin hotellissa änkyräkännissä vuonna 2002 heinäkuussa. En päässyt koko aikana hotellista ulos, niin kovasti juottivat mulle länsimaisia kalliita viskejä. Tuleva vaimoni hankki oman huoneen noin 2 tuntia saapumisemme jälkeen kun näki eka kertaa meikäläsitä talutettavan sukkasillaan kahden virkailijan avulla huoneeseen.

Suomen asemalla hän oli sitten junan lähtiessä takaisin stadiin nähnyt meikäläisen tulevan viime hetkellä ja panevan maaten laiturille kun ei jalat enää kovan turisteeraamisen jälkeen kantaneet. Hän oli selittänyt asian konnarille joka oli vodkaturisteihin tottunut ja kantoi minut jollakin opilla diplomaattivaunuun lepäämään. Riihimäellä heräsin ja tajusin että eipä ollut hääppö mesta se Pietari.

No pari vuotta sittten kävin siellä vaimon kanssa uudestaan. Nyt siellä oli parempi meininki. Tuli kierrettyä nämä ermitaasit, iisakin kirkot, nevski prospektit sun muut. Hyviä kapakoita ja ruokaloita pilvin pimein ja meno jatkuin läpi yön. Kukaan ei edes keikannut, vaikka otimme lennosta niitä paikallisten ladan rämiä, jotka veivät halvalla minne tahansa.

Ainoa häiriö oli että sain metrossa sakot kun kuvasin videokameralla, oli kuulemma vastoin lakia. Sakko oli 3 euroa, joten maksoin sovinnolla, sillä oli miliisin tilin keräämispäivä ja olin saanut varoituksen että kandee heti maksaa tai homma voi tulla todella kalliiksi ja joutua Siperiaan kuokkimaan suota. Pietariin menen takuulla jos henki ei heitä, mutta Las Palmasiin en koskaan.

Burman pääkaupunkiin Rangooninkaan ei mieli tee, siellä on jotenkin ankea meininki. Salaisen poliisin tyypit koko ajan seuraamassa ja urkkimassa minkä sortin vakooja olen ja minne se kauan odotettu jenkkien maihinnousu Myanmariin tulee, jonka pelossa siirisivät pääkaupunginkin viidakkoon rannikolta. En mene ennen kuin alkavat ihmisiksi ja pistävät juntan tyypit lukemaan tiilenpäitä!

3/08/2009

Lost in Communist Disneyland

Laos is boring. People over there are greedy, hotels overpriced and roads pumpy. So iIskipped it and flew form Phnom Penh to Saigon which shocks and shakes. Now I am in Nah Trang by the South China Sea. This is a communist turist ghetto where I may last some days before I continue to Swiss Alps of Vietnam, Dalat. No probs, no worries, no nothing.

2/22/2009

Happy Herb People of Phnom Penh

I am now here in Phnom Penh. Nice place to chill out. Soon I am heading to Shinoukville at the former Indochinian Riviera. Tell folks back home; I'm just doing fine.

1/22/2009

White Helsinki Winter

1/14/2009

Way Out East

CloverTV´s road crew is going to visit South Eastern Asia from February to April. Now I am busy with my interplanetary studies inside my head. I´ll catch you later in Phnom Penh!



Hi Seppo
so you booked 2 std room from 19.02.09 til 24.02.09 right ,? if you need pick up for you just tell me your flight number and your arrive we will go to pick up you free.
i hope to see you soon,
bona,

Hi Bona,

I am arriving by Air Asia flight FD3616 from Bangkok to Phnom Penh 19.02 16.20. I need a pick up from airport to hotel. I´m glad that you can arrange that.

See you in next month,

Seppo

1/02/2009

12/29/2008

Fairytale of Helsinki













12/20/2008

Still Life In Mobile Homes

12/08/2008

To Live And Lie



Ihminen ajautuu joskus tietämättään huonoille teille. Kun erehdyin selaamaan Helmet tietokantaa tulin tilanneeksi Hannu Mäkelän "Elävät ja kuolleet" sekä Jörkka Donnerin repaleiset kuolema ja Diktonius opukset. Ja hullu skitso kun puuron näkee, sehän istuu sille. Luin ne roskaromskut.




Sille en mahda mitään, että Hannu Mäkelä on hyvä kirjoittaja. Kesällä pyörittyäni Venetsiassa luin palattuani suurella nautinnolla hänen 700-sivuisen Casanova kirjansa. Hannu Mäkelä on parhaimmillaan tällaisissa puolifiktiiviseissä jutuissa, joissa hänwen keskinkertainen mielikuvituksensa ja älynsä pääsevät oikeuksiinsa.

"Elävät ja kuolleet" oli erittäin mojova opus itsemurhan yms. turhaan tehneestä pariskunnasta Flemarilla 1929. Paitsi, että lopusta about 50 sivua roskikseen, sillä homma lähti käsistä kun kirjoittaja alkoi kehua nuoren vaimonsa oivallista kykyä käyttää arkistoja hyödyksi.



Ja kai se kalma kutsuu meikäläistä senkin vuoksi, että luin Jörn Donnerin kuolema sitaateista värkätyn opuksen, jossa jälleen kerran todettiin, että lopulta henki menee, eikä tuonpuoleisesta ole kenelläkään tarkkaa käsitystä. Kirja oli onneksi ohut, joten sen lukeminen ei paljon sieluani kylmännyt.

Sen sijaan Donkan pitkään väsäämä Elmer Diktonius elämäkerta oli kerta kaikkiaan vaisu ja sekava. Ilmeisesti sen oikea paikka olisi ollut roskiksessa, mutta kai se kustantaja ei uskalla hänellekään paljon turpaansa soittaa.

Asiat Elmerin elämästä loppuivat pariin sataa sivuun, mutta toki suurmiehestä pitää kirjoittaa vähintään 400 sivuinen suurteos, vai miten tämä jälkijättödiskurssi meneekään? Diktoniuksesta en päässyt pajonkaan perille, mutta Donskun näkemykset punakapinasta yms. kävivät selviksi, vaikka en ymmärrä miksi niitä piti sivutolkulla tässä yhteydessä laukoa?

Onneksi viina oli jälleen lohtuni, ja tempaisin kunnon kännit. Riideltyäni pari päivää Pöksymäen baarin merimiesten ja muiden äidinsurmaajien kanssa tajusin lopettaa lukuharrastukseni tältä vuodelta tähän, ja painelin heti pikku-ukot sängyn alta selätettyäni salille jatkamaan entiseen malliin.