12/21/2006

Christamas Time in the Frog Society



Seppo Sammakko funtsii uusia operaatioita.



Toimitusjohtaja Lahtinen on iloisella tuulella.



Tumppi napsii muutaman foton ja lähtee heittämään tiukan setin Port Arthuriin, veljet kuinka homma meni hulinaksi!



Elina ja mies. Elina lähtee Kuubaan, koska ensi vuonna se voi jo olla muuttunut Disneylandiksi. Elina haastaa Apilan puolimaratonille ensi kesänä. Apila ottaa haasteen vastaan. Se on voittaja joka on viimeisenä pystyssä. Muista lihaskunto, Elina!



Toimitusjohtaja Lahtinen ottaa lunkisti bileväen taustalla tarkkaillen, mutta ei rangaisten.



Lady in Red raportoi rikosten maailmasta. Hän tietää, että joku säätää aina systeemiä kyseenalaisilla keinoilla. Deep sense of mystery, deep sense of crime...




Rikulla menee lujaa!




Tuike tietää, ettei Apila tiedä. Apilalla on vain vitunmoinen pokka.



Joulupukki jakaa lahjat kilteille tytöille ja pojille. Apila ei saa lahjaa, mikä oli odotettavissa. Jonakin jouluna jos elämää kestää pienoisrautatie kuitenkin tulee Ezzyn paketista, Apila huijaa itseään ja unelmiaan.



Henry ja naisystävä.



Teemu ja nouseva tähti, joka sai pikkujouluja edellisenä iltana stadissa pahasti pataan. Kuuloa odotellaan vasempaan korvaan.



Semanttisen hälyn jätkä ja Turun undergroundin kummisetä,

12/18/2006

Behind the Truth Lies Another Truth




The Truth has been removed to secret file for the peace of mind of the welfare states shrink business. But some day when you least expect it might come back in a way or another. Behind the hidden truth lies whole universe of hidden truths...

12/12/2006

Bring the Boys Back Home



On the way back west.



Lähtiessämme raveihin tapaan kolme nykiläistä miestä guest housen raflassa. He ovat tulleet noutamaan isänsä ruumista. Papa asui elämänsä 26 viimeistä vuotta Aasiassa. Matka päättyi Chiang Maihin. Papa istui elämänsä viimeiset päivät huoneensa ulkopuolella tuolissa, öisin hän katsoi ääni täysillä telkkua. Sittten yhtenä aamuna hän heitti veivin.

Nykiläiset sällit kittaavat irkkuviskiä, eivätkä ota turhaa stressiä. Papa pannaan sinkkiarkkuun ja lennätetään takaisin Valtoihin.



Raveissa heitän jäähyväiset kuskilleni mr. Changille. Hän voittaa 3000 bahtia, eikä sen jälkeen suostu lopettamaan pelaamista. Lähden huis helvettiin, sillä en kestä katsoa jätkän häviävän kaiken voittamansa.




Menen heittämään hyvästit ladyboyporukalle, joka kokoontuu jossakin luukussa. Nappaavat metamfetamiinia ja lähtevät illalla kamppeissaan hengailemaan omiin mestoihinsa.



Ja sitten se on tack och adjö. Lennän Bangkokiin jatkamaan hämäriä liiketoimiani. Bangkokissa on kuuma ja paikka on paska huijarimesta Chiang Maihin verrattuna. Käyn hakemassa tutusta apteekista matkadropit. Khao San Road vilisee reppureita, jotka eivät tiedä mikä heitä Aasian uumenissa odottaa, eivät tule koskaan tietämään. Ehkä hyvä näin.



Bangkokin uudella lentokentällä on liian vähän vessoja ja mafian jätkät ehdottavat reissua hierontaan ennen lentoa. Aika veijareita, totean kun tuhkani ammutaan tykillä avaruuteen. Viulut maksaa Sitran huijarisakki.

11/29/2006

Swiss Cheese




Tänne on saapunut amerikkalainen ämmä. Hän on kotoisin jostakin keskilännestä. Hän on elänyt niin syrjässä, että kertoo jatkuvalla syötöllä majatalon ravintolassa ihmeellisiä kertomuksia ihmeellisestä elämästään. Hänen perheensä on niin rikas, että heillä on kylppärissä lattialämmitys! Ja hänen poikansa on workaholic, joka tienaa hyvin apulaisopettajana. Englantilaiset vanhat piiat kuuntelevat kiinnostuneina, muut yrittävät pitää pokan ja olla vittuilematta täysdorkalle jenkkiämmälle.

Kaiken lisäksi amerikkalainen ämmä on kyylä. Aina kun istun tietokonepaikassa hän hiipii läppärini taakse kyttäämään. Aluksi käännyin katsomaan, mutta nyt olen jo tottunut häneen. Kun menen terassiravintolaan, jenkkiämmä alkaa puhua leveällä aksentillaan jostakin mitä on kytätessään nähnyt. Missähän aineissa tuokin vetelee menemään? ihmettelin. Mutta totuus on, että jenkkiämmä käy kierroksilla pelkästään kokiksen voimalla.

Jenkkiämmään verrattuna ranskalaiset homotkin menettelevät. Itse asiassa olemme ystävystyneet, ohikulkiessaan he tervehtivät iloisesti, vaikka eivät voi täysin peittää olemuksestaan sitä, että ranskikset ovat aika arroganttia sakkia, joita pitäisi kuuliaisuuskasvatuksen vuoksi vetää säännöllisesti turpaan heidän omaksi parhaakseen. Ranskiksilla on jäänyt huomaamatta, että h eivät ole enää siirtomaaisäntiä, eikä muu maailma piittaa paskaakaan le monde francophonen meiningistä.

Eurooppa on maailman Seurasaari, ulkomuseo jonne mennään harrastamaan yleviä kulttuurihommia, mutta parempi meininki löytyy muualta. Täällä ei juuri paljon seurata Euroopan tapahtumia, itse asiassa Eurooppa voisi olla pelkästään Kuun meri, niin vähän sen asiat kiinnostavat Tyynenmeren alueella, jossa maailman sykkivä sydän tällä hetkellä sijaitsee. (Saman havainnon tein viime talvena Amerikassa; kun sotaveteraanit heittävät veivin, ei Euroopasta ole enää kiinnostunut kukaan.)

Mutta mielenkiintoisin havainto on, että pari majatalon siivoojaa on paikallisittain rikkaita ämmiä. He ovat erikoistuneet sveitsiläisten äijien kynimiseen. Yhdellä on hulppea omakotitalo Chiang Main keskustassa, jonka sveitsiläinen poka maksoi tosta vaan. Lisäksi hänellä on Sveitsin kansalaisuus, vaikka ei tykkää pätkääkään Euroopasta. Aikoo vanhana rahastaa sillä eläkkeen Sveitsistä. Toiselle siivoojalle joku taukki sveitsiläinen lähettää 10.000 bahtia kuukaudessa. Vaikka se on yli kolme kertaa enemmän kuin hänen palkkansa, tulee ämmä kuitenkin siivoamaan majataloon päivittäin. Ehkä paikalle ilmaantuu lisää hyviä sveitsiläisiä pokia.

Miehet ovat surkeita otuksia kaikkialla maailmassa, mutta pahnan pohjimmaisia ovat kuulemieni tarinoiden mukaan sveitsiläiset. Tämä sekopääsakki on valmis rahoittamaan Thaimaan pimujen makeaa elämää siihen malliin, että maan hallitus on säätänyt lain, jonka perusteella maan kansalaisuus annetaan vasta kuuden vuoden aviolitoon jälkeen. Ennen siihen riitti puoli vuotta, nauravat ne tytöt joilla on jo Sveitsin passi taskussaan.

Yksi pimu summaa Sveitsin olemuksen:

- Juusto menettelee, mutta suklaa on oksettavan pahaa! Ainoastaan konjakkisuklaakarkit menettelevät. Söin niitä mieheltäni salaa aamusta iltaan ja niistä tuli hyvälle tuulelle, mutta Thailand is the top!

It's time of monthly lottery. Girls asks from me the right number and I am telling them that it is number 666. So they all buy lotteries for the number 666.

Ja toki täällä on myös rikosmysteeri. Kalliita kännyköitä varastetaan huoneista. Poliisi on tutkinut asiaa, mutta syyllistä ei ole löytynyt. Funtsin asiaa ja olen varma, että varas on majatalon japanilaisen omistajan fatso tyhjäntoimittajapoika. Hän katsoo baarissa joka päivä James Bondeja ja muuta agenttikamaaa jättiscreeniltä. Kun ei ole muutakaan tekemistä, on hän päättänyt alkaa yliovelaksi salakavalaksi agentiksi, joka pöllii kalliit kännykät asukkaiden huoneista. Kuka muu tämä varas voisi olla, tietää Thaimaan läpikorruptoitunut poliisikin, jolle kännykät takuuvarmasti päätyvät kaupiteltaviksi. (The police from the mab visit every day the hotel and gets food for free.)

Koneet ovat täysiä, on huippusesonki, joudun lataamaan pesetaa pöytään saadakseni ensi viikolle lennon Bangkokiin. Täällä saa rahalla aina paikan täyteen koneeseen, kuten kaikkialla maailmassa. Soitan Alphavilleen, että tulossa ollaan, mäyräkoira jäähtymään, joulukoristeet kehiin, muovienkelit eteiseen!

11/28/2006

Looking for the Big Fish



Lähdemme kalalle kuskini mr. Changin kanssa. Ajamme jollekin järvelle, joka kuulemma kuhisee isoja fisuja. Heitämme vehkeet veteen, pian käy ilmi, että mr. Changin tiedot ovat vääriä; järvessä ei ole fisun fisua. Kyllästyn hommaan ja juon pullollisen viskiä. Mr. Chang yrittää epätoivoisesti saada fisua, yksi tarttuu, mutta karkaa, tai sitten koukku tarttui pohjaan.

Lopulta myös mr. Chang luopuu toivosta ja alkaa juoda viskiä. Vieressä hihkuu japsien kalasakki. Alan vittuilla aikani kuluksi heille. Kaverit ovat pulskassa kunnossa, eivätkä näin ollen saa armoa kaltaiseni urheilevan hyvän ihmisen silmissä.

- Hey you, fatsos, can you keep your mouths shut?

Kaverit ottavat pultit, joten laulan heille fatsolaulun. Pearl Harborin yllätysisku saa vihdoinkin hyvityksen, japsit kiehuvat raivosta, vaikka ei kai se minun vikani ole, että he ovat fatsoja? Tyypit meinaavat tulla silmille, joten panen mr. Changin matkassaan raahaaman ghettoblasterin huudattamaan täysillä Guns´n´Rosesin levyä "Appetite for Destruction". Japsit päättävät häipyä paikalta, ei ole enää sen perän äijissä kamikaze meininkiä. Sitä se vauraus tuottaa.

Mr. Chang makaa sammuneena viltillä, joten joudun raahamaan hänet autolle ja ajamaan kalastuskuntamme takaisin kaupunkiin. Minulla ei ole aavistustakaan reitistä, enkä näe ilman laseja mitään. Teen kuitenkin sen mitä ns. massat tekevät selvityyäkseen; seuraan autoletkaa ja pääsemme hengissä japsien kynsistä toisen maailmansodan voittajina majataloon.

Tarjoilijattaret tulevat kyselemään, missä fisut? Olen lupaillut, että tänään tuon koko majatalon sakille isoja fisuja, jotka he saavat valmistaa paikallisen reseptin mukaan. Akat nauravat partaansa, kun käy ilmi ettei saaliiksi ole saatu kuin yksi sammunut autonkuljettaja.




Majatalon tarjoilijat ovat lähes kaikki eronneita. Ukko häipyi heti lapsen syntymän jälkeen, lapset elävät naisten vanhempien luona jossakin vuoriston kylässä, nainen joutuu paiskomaan hommia 13 tuntia päivässä lähes ilman vapaita elättääkseen lapsensa.

Tässä olisi pikkuisen jopa järkevän tuntuista tutkimista naistutkijoiksi kutsutuille vanhoille piioille. Toisaalta heillä on käynnissä kolmas, ellei jo peräti neljäs maailmansota miehiä vastaan, eikä heillä ole aikaa miettiä mitään todellista. On nämä diskurssit, frigiditeetit, patriarkaaliset tuhottavina olevat rakenteet. Hyvinvointivaltion mahikset menivät juuri tällaisen tyhjänpäiväisen spekulaation myötä. Nämä ihmiset tienaavat kuukaudessa sen mitä keskivertosuomalainen päivässä, mutta ovat kuitenkin kaikessa elämänsä yksinkertaisuudessa onnellisempia kuin yksinkertaisesti yksinkertaiset yhteiskuntatieteilijät.

Asiat voisivat olla huonomminkin, voisin olla J-P Roos, tuumaan kipatessani viskiä leilistä.

Kaikilla on unelmansa, useimmiten täysin epärealistiset, mutta siksi niitä kutsutaankin "unelmiksi". Majatalon tarjoilijat ostavat arpoja. Yksi on pelannut samaa numeroa 10 vuotta, ei voi ymmärtää miksei ole jo tärähtänyt jättipottia? On kuitenkin varma, että kun vain pelaa kärsivällisesti samaa numeroa, voitto tulee. Rahoilla hän aikoo avata kioskin, jossa myy viskiä, kaljaa ja tupakkaa. Yritän kysellä mitä järkeä on jatkaa raatamista, jos on jättipotti taskusssa? Nainen ei ymmärrä kysymystäni, on paiskinut hommia koko ikänsä, eikä tiedä muunlaista tapaa elää ja olla.

Tarjoilijat kysyvät mikä vitun ukko se minä oikein olen? Olenko naimisissa vai tykkäänkö ladypojista. Kerron olleeni naimisissa monta kertaa, näkökulmasta riippuen 2.5-3 kertaa.

- Olet perhonen, he toteavat halveksien muistellen omien äijiensä käytöstä. - Etkä edes tuonut meille kaloja.

Joku tyyppi soittaa Suomesta kysyen mitä mieltä olen tämän vuotisista Finlandia-palkinto ehdokkaista.

- En muista edes edellisvuotisia, eikä asia ole tällä puolen maapalloa jostakin käsittämättömästä syystä ylittänyt uutiskynnystä, totean paiskaten luurin soittajan korvaan.

Chiang Main yöt ovat kylmiä, herään painajaiseen. En tiedä miksi, mutta päätän palata Lovackin luokse. Olen katsellut näitä ihmisiä tällä kertaa riittävästi. Eletään joten kuten, sitten heitetään veivi. Näin tämä satu menee kaikkialla tämän kiven pinnalla. Eikä arpajaisvoitosta ole takeita vaikka kuinka pelaisi samaa numeroa koko elämänsä. Jokainen arpominen on aina uusi arpominen, eikä liity millään tavalla edellisiin. Sama numero voi tulla sata kertaa peräkkäin tai ei koskaan.



James tekee lähtöä majatalosta. Hän on kotoisin Belfastista ja sai paikallisissa uskontokuntien kahakoissa kovan tärskyn päähänsä. Hänellä on aivot sökönä, hän ei muista mistään mitään. Hän tulee pari kertaa vuodessa veljensä kanssa Chiang Maihin, kai muistaa sen verran edes, että oli täällä joskus onnellinen. Jamesia yritetään kuntouttaa, hän yrittää koota palapeliä päivästä päivään. Hoitsut kehuvat hänen edistymistään. Kun sessio on ohi, James nostaa päänsä palapelistä jota on tuijottanut tuntikausia. Hän kysyy aina minut nähdessään:

- Excuse me, but where are you from?

Mietimme entisen hollantilaisen sutenöörin kanssa, mitä järkeä Jamesin mäsänä olevan pään kuntouttamisessa on? Tulemme johtopäätökseen, että siinä on paljon järkeä. Olemme ihmisiä, emme eläimiä, emmekä edes vielä koneita. On kovin ihmiselle hyvästä, että Jamesia yritetään kuntouttaa, vaikka järjen slummahtaneen projektin kannalta asiassa ei ole mitään järkeä. Kerron kärsivällisesti sata kertaa päivässä olevani Alphavillesta. James kertoo olevansa Belfastista.

Kun hän tekee lähtöä kotikonnuilleen hän tulee halaamaan majatalon ravintolaan pesiytynyttä epämääräistä sakkia.

- I love you guys! James sanoo purskahtaen itkuun. Jokin muistikuva elää jossakin hänen hajallaan olevissa aivoissa. Hyvää matkaa James, nähdään taas täällä joskus, tässä tai seuraavassa elämässä.



Jamesin lähdettyä tarjoilijat kertovat inhoten tästä ihmekaljusta, jonka huone on aamuisin täytynyt tyhjentää kusesta ja paskasta. Kukaan ei ole halunnut tehtävään, vaan siihen on täytynyt palkata majatalon ulkopuolelta työväkeä. Tosin staffin juttujen mukaan kusta ja paskaa löytyy farangien huoneista lähes joka aamu. He ihmettelevät miksi ihmisten täytyy paskoa sänkyynsä, onko se kenties yleinekin tapa Euroopassa? Ja sitten ne mukamas patjan alle kätketyt käytetyt kortsut, miksi ne pitää sinne tunkea? Kummaa sakkia, paskasakkia sanalla sanoen.

Illalla kömpiessäni luukkuuni kuulen päivän saldon: holanntilaiselta sutenööriltä viety kaikki passia myöten ja brittiläiseltä Andylta kaikki hänen rahansa. Elämä jatkuu sivilisaatiossa siis entiseen malliin.

11/25/2006

Moonage Daydream



Ziggy played guitar and lady Stardust sang the songs about the darkness and disgrace.



When it´s summer in Siam you can live your moonage daydream moon after moon with your own personal guru who owns over 100 Roll Royce´s in America.



David Bowie - Lady Stardust Lyrics:

People stared at the makeup on his face
Laughed at his long black hair, his animal grace




The boy in the bright blue jeans
Jumped up on the stage
And lady stardust sang his songs
Of darkness and disgrace




Oh how I sighed
When they asked if I knew his name




Crack baby crack
smack baby smack
show me you´re real!



99 years away from the dark!



And he was alright, the band was altogether

Yes he was alright, the song went on forever

And he was awful nice

Really quite out of sight

([second time:] really quite paradise)

And he sang all night long




Femme fatales emerged from shadows

To watch this creature fair

Boys stood upon their chairs

To make their point of view

I smiled sadly for a love I could not obey





Is there life after breakfast when you can only hear that freak band from L.A. singing everywhere:" Nothing lasts forever, not even the cold november rain"?

11/23/2006

Lost Without a Trace



I just don´t like mondays. I just wanna have a beer for the breakfast in my hut.





Näillä pelloilla kasvaa ruohoa, tajuatteko ruohoa? Meneekö jakeluun, heinähatut? Sitä ruohoa poltetaan kaikkialla, Burmassa, Amerikassa, Oulussa, Star Trek aluksella avaruudessa, ihan kaikkialla, ja Vatikaanissa myös.




Pitkäkaulaisten naisten arvoituksen ratkaisu: Kaulat eivät ole venyneet, vaan kylkiluut painuneet kasaan. Alle kymmenen vuotiaana tytöille aletaan panemaan renkaita kaulaan. Ne painavat kylkiluut kasaan ja koko luuranko kärsii pahoja vahinkoja. Sellaista ukot saavat kaikkialla maailmassa päähänsä: merkkaavat naisensa, jotta toisten heimojen äijät eivät pöllisi heitä vaimoikseen. Kysykää vaikka nojatuolleissaan ympäri maailmaa matkaavilta antropologeilta.




Ja kun hommassa ei ole järkeä, ryhdytään pitkäkauloja esittelemään turisteille. Jostakin Tiibetin uumenista porukat tulivat aikoja sitten. Jostakin syystä Tiibetistä on lähetetty paljon tribaalejaa ympäri Aasiaa, kuten tämä Dalai Lamakin sakkeineen Intian Dharamsalaan. Siellä he joikaavat ja huijaavat turisteilta rahat pois, mikä on heille aivan oikein.






Kuumuudessa on aikaa ajatella, että tässä kuumuudessa täytyy lakata ajattelemasta. Tämä on eri viidakko kuin missä olet unissasi kulkenut. Täällä asiat tehdään eri tavalla, eikä sinulla ole kuin kalpea aavitus siitä mitä näiden ihmisten mielissä liikkuu. Sanalla sanoen: huijaus. Siitä on kysymys myöhäiskapitalismin viidakossakin. Jokainen vihreä lehti yritetään kääntää taalaksi, euroksi tai bahtiksi. Paras olla kännissä koko ajan, vaikka muu retkikunta jättääkin sinut lojumaan bambumajaan viidakkosotien veteraanien kanssa.

11/14/2006

Welcome to the Jungle



My friend Speedy M. is in Chiang Mai for take me to the wierdest part of the jungle.



On the way to the heart of darkness we pass the house of American opium junkies from Rhode Island, N.Y.



Then we are in the middle of the grey area which belongs to the tribes and opium bands.



Girl from our camera crew.



Producer of Zeb TV´s Asian branch.



Truth lies behind the empty faces of Buddha masks.



Heat is on when we drive deeper into the jungle on the Burmese border.



The Village People.



Waiting for the enemy.



Tribal population in Thailand.



Winter flowers shines on us.



My little China girls messing around with me.



Enemy lives in this shandy town and we don´t let him to run from us!



Kalashnikov Monks.



On the waterfall.



Road gets narrower in the deep jungle before it ends.



This is the place I dreamed for years ago!



Our driver mr. Chang is keeping the guard while we are fulfilling our mission.