Täällä Pattaylla päättyi Pillerirannikko psykedeelisiin sfääreihin. Itse asiassa kirjoittaessani kirjan lopun en ollut koskaan käynyt Pattaylla, enkä aikonut edes käydä. Nyt olen täällä jo toista kertaa. Pomo ei paikan riemuista jättidiskoineen välitä, mutta hotellin allas ja huone mahdollistavat rauhaisen levon ennen kuin jatkamme pohjoiseen.
Eilen olin illalla Jallen kanssa Suomibaarin karaokeillassa. Lumi teki tietenkin enkelin eteiseen. Kolme pientä Changia, seitinohuita ryyppyjä omasta Smirnov pullosta. Ostan vain pieniä puteleita, vaikka ne maksavat suhteessa paljon enemmän kuin litran puteli. Maksan enemmän vähemmästä. Tähän on elämässäni päädytty.
Kuvasimme jatko-osaa Pattayan pojat II. Saadaan taas roisii settii rantabulevardin pimeältä puolelta, jonne ei öisin kaikki uskalla mennä. Me Jallen kanssa asutaan yöt siellä.
Mulla on Härmästä mukana 5 kirjaa. Kaikki sellaisia joista meillä on himassa hyllyssä kaksi kappaletta. Täällä luen Hemingwayn vanhaa kunnon "Afrikan vihreät kunnaat". Siinä tappaminen on ihanaa ja kaikki kunnot miehet juovat liikaa. Hyvää settii, vaikka tuskin nuorempi väki siitä kauheasti perustaa.
Muita kirjoja matkassa, jotka tänne jonnekin jäävät: Phili K. Dick "Hämärän vartija", E.L. Doctorow "Ragtime", Hemingwayn "Täyttä elämää", Phil Rothin "Portnoyn tauti", Bruce Chatwin "Anatomy of Restlessness". Lisäksi Shanghai Mansionista Bangkokista tarttui mukaan paksu Lonely Planetin Thaimaa opas, mutta sitä emme ole vielä vilkaisseetkaan. Alkaa olla tää maa en verran tuttuu settii. Ehkä Laosissa ja Singaporessa on eri meininki, jos sinne saakka tällä reissulla ennätämme.
Äsken kävin aamun pikku kohmelosta selvittyäni uimassa vajaan tunnin allasta päästä päähän. Lantanassa parasta onkin uima-allas ja aamiaisbuffet, josta hotlassa asuvat ryssäturistit sekoavat. Yksikin ukko otti ainakin 10 nakkia, niin paljon lämmitettyjä kinkkusiivuja kuin kouraan mahtui, 6 paahtoleipää. Sinne se ahteriinsa niitä jäi kiskomaan poistuessamme.
Täällä Pattayalla on vallan helvetisti ryssiä. Osa mainoskylteistäkin tätä nykyä pelkästään venäjäksi. On ne ryssät aika vastenmieleistä sakkia, mutta eipä nuo ole silmille hyppineet. Mutta varmuuden vuoksi: Let´s kill all the Russians too. Tosin suurin osa on ihan tavallista sakkia, joka on pitkään säästänyt päästäkseen tänne ja opettelee turisteeramista samaan tapaan kuin härmäläiset 60- ja 70-luvuilla. Me olemme tätä nykyä siirtyneet kapitalismin frigiidiin vaiheeseen, jossa mikään ei tunnu miltään.
Edelleenkään en kaipaa Suomesta mitään, mutta en kuitenkaan haluaisi muuttaa tänne Aasiaan loppuiäkseni. Koiraa toki on ikävä ja 60 tuumaista taulutelkkua, josta katsoa Nelonen Prolta Oulun Kärppien pelejä. No niitä pääsen katsomaan viimeistään ensi vuoden alussa, kun/jos kotiudumme tältä reissulta.
11/10/2013
11/04/2013
Loner in Paradise
En mä useinkaan tunne tarvitsevani toisia ihmisiä. Aina kun olen seuraa vailla sitä löytyy lähimmästä kuppilasta. Sama pätee täällä, sama pätee stadissa. Jotenkin ystävyyden käsite on kulahtanut monen muun vanhan asian tavoin. Katsoin Pressiklupia täällä Lantalla iPhonella. Kulahtaneet tyypit puhumassa lehdistön selviytymisestä pahimman yli. Kuitenkin se suuri muutos on vasta alussa, eikä nämä Suomen viisaat edes näytä ymmärtävän mistä on kysymys. Kärjistettynä paperi häviää biteille, sanat kuville, syvällisyys vauhdille.
Facebookin on liian hidas media nykynuorille. Sano sitten tälle sakille että lukisivat paperisia mediatuotteita. Tosin dekkareita joku lukee, mutta suomalaiset dekkarit ovat älytöntä paskaa alusta loppuun asti. Karseita kirjoittajia typerine tarinoineen. Kuitenkin yhä useampi entisistä kunnon kirjoittajista rustaa dekkareita myynnin toivossa. Loput rustaa fantasiaa, vaikka heidän oman elämänsä fantasia on jo alun alkaenkin ollut typistynyttä.
Parempi olla täällä näin, vaikka kuuntelenkin parhaillaan Radio Helsingin aamushowta. Suomessa on aamu, täällä iltapäivä. Stadin junat kulkevat edelleenkin miten sattuu, sadetta luvassa, Google tekee jättisatsauksen Haminan palvelinkeskukseensa. Vaikka kaikki toitottavat teollisuuden alamäkeä, Suomi tulee pärjäämään tulevaisuudessa loistavasti uuden talouden ja tekniikan ansioista. Täältä katsoen no hätä, kolme A:ta tulee säilymään. Kahdelle A:lle eli AA:lle käy julkisen rahoituksen suhteen ehkä köpömmin. Nyt kaikkialla läntisessä maailmassa on jälleen noussut keskiöön ajatus, että köyhät ja sairaat ovat syyllisiä tilanteeseensa, turhia menoeriä yhteiskunnalle kaikki tyynni.
Alan yhä paremmin ymmärtää Aki Kaurismäen näkemystä, että kaikki rikkaat pitäisi tappaa. Mutta missä raja kulkee? Tapetaan ensin kaikki yli 100.000 euroa vuodessa ansaitsevat. Jos ei riitä, seuravaksi lahdataan yli 50.000 euroa tienaavat. Johan tulee rikkaille kinttuihin vipinää. Rahat kun on hummattu voidaan tosin huomata että samalla on tehty selvää Suomen taloudesta, eikä rahaa riitä edes kommareiden vaatimaan kansalaispalkkaan. No sitä ei tulla sossun rahojen ohella koskaan Suomessa jakamaan, joten let´s kill all the rich!
Toki Suomessa on perseen paljon turhaa hallintoa. Se nyt ainakin tulisi lahdata, eli tapetaan myös virkamiehet. Turhaa väkeä julkisella sektorilla yksityisen puolen veronmaksajien elätettävänä, kymmeniä tuhansia paperia pyörittäviä sittisontiaisia. Ja avustukset kun vielä eri sektoreilta leikataan, Härmässä on rahaa ettei paskalle taivu! Eli terkut täältä: Kyllä se siitä.
Dokaamista ei ole Pomon kaa paljon harjoitettu. Pari kosteaa iltaa rantabaareissa auringon laskua ihaillen. Mä juon nykyään vain väkeviä, eli kossua siellä, vodkaa täällä. Kaljasta ei tule känniin, vaikka täällä olen oppinut uudestaan arvostamaan sitä jano- ja ruokajuomana. Pääasiassa aika on kuitenkin mennyt uima-altaassa ja biitsillä kävellen. Mutta vielä on pitkästi reissua jäljellä, joten mahdollisuudet tehdä majormokat ovat olemassa. Annas kattoo.
Olen sairaan kiinnostunut avaruudesta ja astronauteista. Aion heti himaan palattuamme hankkia kaukoputken. Täällä Andamaanienmeren äärellä tosin porukat on pelko perseessä, koska rutiköyhät intialaiset ampuvat kohta raketin avaruuteeen. Kantoraketin palasten odotetaan satavan jonnekin tänne. Seuraavaksi intialaiset aikovat lähettää luotaimen Marsiin koska ovat sen verran tyhmiä, että eivät jenkkien tavoin sen olevan silkkaa ajan ja rahan tuhlausta.
Radio Helsingissä haastatellaan jotain huoraa. Kovin on itseään täynnä tämä tyyppi, ei ole persepanot opettaneet nöyryyttä. Täällä Thimaassa on paljon huoria, mutta eivät he laadi tieteellisiä esseitä omasta huoraamisestaan. Ei siinä mitään, antaa Härmän huorien kuvitella itsestään liikoja. Lopulta kuitenkin katuoja odottaa.
Yksi vanha kirjailijatuttu haukkui pystyyn mun e-kirjat, joita voi ostaa tuosta viereiseltä seinältä. Ei kiinnosta ketään, hukkaan lahjani moiseen harrastajamaisuuteen. Mä sille, että en mä enää aikoihin ole viitsinyt mitään kirjoittaa, vaikka muutama käsis pitäisi vielä toimittaa Elisalle myyntiin. Ainakin Finnpron porukat Hongkongissa ja yliopiston jätkät Oulussa ovat ostaneet e-kirjojani. Paljon niitä on mennyt, mutta nopeat ehtivät vielä hankkia ne ennen kuin minua vastaan nostetaan syyte valtiopetoksesta ja saan laukauksen niskaani. Sen olen totta tosiaan ansainnut.
11/02/2013
Phi Phi Island After 10 Years
Selvän reissumme takuumies kesti viikon ennen kuin retkahti. Krabi Townissa asiat olivat siinä pisteessä, että jätin hänet sinne astuessani laivaan. Jossain välissä hän kuitenkin ilmestyi koko paratiisisaaren kauhuksi paikalle. Muutaman päivän jaksoin seurata hänen dorkailujaan. Sitten revin fyrkkaa seinästä ja lähetin hänet laivalla takaisin Krabiin. Itse viihdyin hyvin Phi Phi'llä. Katselin leffoja kahviloissa ja kuuntelin muinaisilla Sony Walkmaneilla dr.Muzan äänittämiä stygekasetteja. Sitten mäkin astuin laivaan ja menin sillä Phuketiin kun ei huvittanut lähteä Ratson törmäilyjä katsomaan. Jossain vaiheessa jouduin hakemaan hänet taksilla Phuketiin, jossa tein lopullisen pesäeron häneen. Lähdin Koh Samuille, enkä enää kuullut Ratsosta reissun aikana mitään. Krabista sen verran että eräät huumeveikot todellakin yrittivät myydä mulle majallaan viiden kilon kimpaleen maria, mutta Sammakon tyypit eivät uskoneet asia vaan sensuroivat Pillerirannikossa määrän puoleen kiloon muistaakseni. Näin totuus oli jälleen kerran taidetta edellä, mutta en jaksanut asiasta meteliä nostaa. Nyt olemme olleet täällä Koh Lantalla sen verran kauan, että ensi viikolla lennämme Bangkokiin, josta ajamme taksilla Pattayalle. Siellä meno ryssineen päivineen on ihan toista maata kuin tällä unisella Koh Lantalla. Ehkä kuvaamme Youtubiin pätkän Pattayan pojat II. Monet asiat ovat kymmenessä vuodessa muuttuneet. On kannettavat, iPadit, iPodit, iPhonet, halpislentoyhtiöt, netissä sikahyviä tarjouksia hotellisaiteilla. Ennen kaikki oli jotenkin vaikeampaa. Nyt kaikki tulee itsestään kuin manulle illallinen. Mysteerityttö on sijoitettu sijaisperheeseen Bulgariassa. Telkusta tulee joka ilta ohjelmaa astronauteista. Kun he ovat olleet riittävän pitkään yksin avaruudessa alkavat he nähdä asioita joista Nasa vaatii heitä vaikenemaan.
11/01/2013
10/24/2013
Return to Barbiturate Coast - Paluu Pillerirannikolle
Kymmenen vuotta meni nopsaan. Silloin asiat olivat olleet pitkään vituroillaan. Kuumeista hortoilua Intiassa, Amerikassa, Aasiassa. Ratson kanssa lähdettiin Thaimaahan selvittämään päitämme. Mulla se monen vaiheen jälkeen selveni, Ratso sekosi lopulta täysin ja jouduimme eri teille. Tuolloin ei netti ollut vielä niin totaalinen kuin tänään. Matkan eteen piti jopa nähdä vähän vaivaa. Tällä reissulla Pomon kaa kaikki on ollut etukäteen ostettua from door to door. En kaipaa noita aikoja Alppilassa. Itse asiassa vihaan niitä. Olin aika sekaisin kaikesta mahdollisesta.
Nykyään homma tuntuu joskus etenevän liiankin tasaisesti, ei synny runoa ei tankaa. Hyvä näin. Hulluudessa ei ole mitään mukavaa, se on kuluttava ja paskamainen juttu. Nyt mä vaan tsiigailen kaikkea, eikä enää tee mieli mennä mukaan. Helsingfors är bra om man inte ville va med. Ratsoa en ole nähnyt yli kahdeksaan vuoteen. Hän on käynyt uudelleen Thaimaassa muutaman kerran, minä monta kertaa. Ratso on kova jätkä; osti Bangkokista mopon ja ajoi sillä ylös Kultaiseen kolmioon sikoja ja ihmisiä väistellen. Mä oon jumittanu Chiang Main suuntaan. On siellä pieniä sekoamisia liiallisen juomien ja muiden höysteiden seurauksena tapahtunut, mutta Finnair on aina hoitanut mut illaksi kotiin. Päätin että tämä osasto saa riittää. Nappasin antabukset huuleen ja lensin Phnom Penhiin Kambodzaan. En dokannut mitään, poltin ainoastaan 30 marisätkää tutkiessani maailmankaikkeuden salattua ydintä Sihanoukvillessä, Kampotissa ja Kep-sur-Merissä. Selvisin ihan kunnossa Vietnamiin, jossa tykkäsin erityisesti olla Dalatin vuorilla. Reissu ilman viinaa alkoi tosin sujua liiankin hyvin; samalla reissulla vielä Hong Kong, Malesian Kuala Lumpur ja Penangin saari, Bali edestä ja takaa. Joka välissä tietenkin muutama päivä Bangkokissa jossa menee aina lujaa. Reissaamiseen alan olla pohjimmiltani kyllästynyt kuin Michel Houllebequecin romaanin päähenkilö huorissa käyntiin. Siksi tämmöinen lepoloma ilman tarkkaa suunnitelmaa täällä eteläisen Thaimaan Koh Lantan saarella maistuu makealle. En mä mitään täällä tee. Syön ja paskannan. Käyn uimassa Andaamaanien meressä ja resortin altaassa, syömässä lähistön aidoissa thairafloissa, joissa suuta polttaa. Enää ei ole pakonomaista tarvetta ryntäillä koko ajan sinne tänne, tai vetää kaljaa joka kioskista. Selvisin siis tänne asti elossa ja hyvässä kondiksessa. Sen kunniaksi voisi ottaa Jack Daniels kolan illalla humudiskossa. Tänä vuonna onni tosin melkein kääntyi. Verenpaine nousi liian ylös, eikä tarkoissa tutkimuksissa löytynyt tälle mitään selkeää syytä. Olin vetänyt itseni treenamalla piippuuun. Lepoa ja lääkkeitä. Elokuussa verenpaine palasi normaalin rajoihin. Olin vissiin vetänyt salilla liian kovaa, liian pitkään. Kuskannut koiraa ja pelannut rahapelejä. Katsonut ohjelmia astronauteista. Kirjoitushommat olen lopettanut. En jaksa, tekun töllöttäminen on mukavampaa. Muutamaan otteeseen Sammakon kanssa on yritetty saada jotain kasaan, mutta kun olen lopulta ollut valmis hommiin on jätkät istuneet paskat housussa, eikä mistään ole tullut mitään. Kukin tyylillään. Mä en ala enää tämmöisen sakin kanssa millekään. Olenhan lopettamut skrivaamisen ja alkanut katso ohjelmia astronauteista. Lukeminen on sujunut suurella nautinnolla, vaikka luinkin Donnerin, Salmenin ja Wahlroosin uusimmat jätökset. Donner julkaisee kaiken mitä on olemassa, varmaankin Mammutin toisessa osassa elämänsä mittaan säästämänsä käytetyt kortsut ja paskapaperit. Onneksi hän pääsi eduskuntaan huilaan taas veronmaksajien piikkiin. Salmenin uusin esseekirja on ihan ok härmäläiseksi, vaikka kapitalismin voittaakin jopa kovassa vastatuulessa purjehtiva islam. No siellä se Lefa Alppilan viimeisessä räkälässä Paussi pubissa tiiviisti koko kesän päivysti toipumassa kirjoitushomman rasituksista. Wahlroos kirjoitti kapitalismin ylistyksensä englanniksi, mutta yksikään englanninkielinen kustantaja ei ole sitä suostunut julkaisemaan. Eipä tästä Swedish House Mafista sen enempää. Partsin ikkunasta näkyvät Koh Lantan vihreät kunnaat. Iltaa alkaa täällä vähitellen pimetä. Asian News Channel pauhaa seinällä. Intian grand prix uhataan peruuttaa. Mutta härmästä kuuluu hyvää: paloittelumurhaaja on palannut vapaaehtoisesti telkien taa. Kunpa vielä joltakin kanavalta tulisi ohjelmaa astronauteista. In space nobody can her you scream. Ja ostakaa lisää kovaa stuffiani vielä kun sitä riittää Elisalla: https://kirja.elisa.fi/kirjailija/seppo-korpipaa
Koh Lanta Days
Bangkokin Chinatownissa hortoilimme Ratson kanssa tasan 10 vuotta sitten "Pillerirannikko" romaanissa. Nyt asuimme siellä muutaman päivän Pomon kanssa Shanghai Mansionissa keskellä kinkkien elämää. Kiinalainen ruoka ei ole yhtä hyvää kuin thairuoka, mutta parempaa tuhatkertaisesti kuin se ylikypsennetty mössö jota kinkkiravintolat Härmässä tarjoavat. Kävelimme kujia ja kuvasimme. Sitten otimme limon lentokentälle ja lensimme Krabiin, josta toinen limo toi meidät tänne Koh Lantalle syvään etelään.
Sapuska on loistavaa, tulista ja tuoretta rehua riittää. Uiminen Andaamanien meressä tekee gutaa ja kun vielä resortin poolilla vetää allasta parikyummentä kertaa eestaas niin saa auringon lisäksi vähän treeniäkin. Meillä on varattuna 15 yötä tässä Long Beach Chaletin bambumajassa, jossa on ilmastointi, wifi ja taulutelkkari. Sen jälkeen suunnitelmat ovat avoimet, mutta tarkoitus olisi kuitenkin palata jouluksi kotiin. Roope-koira on hyvässä hoidossa joten sen suhteen ei ongelmaa. Mutta muut asiat vaativat ainakin pistäytymistä Suomen maaperällä, jossa tähän aikaan vuodesta on vitun kurjaa, vitun pimeää, märkää, kylmää.
Meillä ei ole täällä mitään tekemistä, lepoloma. Tosin paatilla pääsee halutessaan lähisaarille. Vielä emme kuitenkaan ole aktiiviloman tarpeessa. Sen kun vain chillataan tässä resortin lähistöllä, vedetään rommikolaa ja syödään tulista thairuoka. No menee siinä sapuskan kanssa Singha kaljaakin, mutta dokaamaan emme ole tänne mitenkään erityisemmin tulleet.
Tuli vaan mieleen, että Antti Majander epäili "Pillerirannikon" saaneen vaikutteita jonkin Hollebequen kirjasta. En ole viitsinyt aikaisemmin kertoa, että Hollebequen kirja on mikkihiiri-kamaa. Härmäläiset äijät hommaavat Pattayan suunnalla sata kertaa roisimpaa stuffia, mutta sitä nämä mikkihiirirunopojat Antti Mjander ja Jarkko Tontti eivät naivissa mielessään ole edes uskaltaneet ajatella, tai osanneet. He hörhöilevät stadissa marginaalisista marginaalisimman kielen kirjallisuuden parissa ja heillä jää elämä elämättä. Tomi Ervamaa Hesarista eli tosin omansa vähän liiankin kybällä päätyen alkoholimyrkytykseen kuolleena lontoolaiselle bussipysäkille. Kimmo Oksanen on hyvä jäbä, mutta hänellä on ikävä kyllä ollut tosi pahoja ongelmia terveytensä kanssa viime vuosina.
Totta tosiaan, meillä ei ole mitään tietoa mitä teemme 6.11. jälkeen. Laosissa pitäisi vissiin jossain välissä käydä Luang Prabangin suunnalla. Samoin pohjoisessa vanhassa kunnon Chiang Maissa, jossa minut tunnetaan ikävä kyllä paremmin kuin hyvin. Ehkä sieltä hippimestaan Pai´hin. Toisaalta saatamme käydä myös Singaporessa moikkaamassa Pomon ystävätärtä. Annas kattoo. Nyt vain ollaan ja hiplaillaan välillä näitä sähköpelejä, joita meillä on matkassa: kannettava, iPad, iPod, 2xiPhone, Nokia N8, järkkärikamera, hd-videokamera. Johtoa ja laturia piisaa.
Suomesta en kaipaa koiran lisäksi mitään. Yritän miettiä, mutta ehkä lätkän SM-liigasta Oulun Kärppien pelit voisi katsoa 60 tuuman taulutelkustamme. Maalikoosteet näen täälläkin huoneessa. Muutenkin wifin vuoksi Härmän asioita voi seurata reaaliaikaisesti. Pelata Veikkauksen pelejä ja pyöriä nettikasinoilla. Tämä tosin on enemmän rasite kuin etu. Pitäisi olla voimaa unohtaa, vaikka paloittelumurhaaja jatkaakin pakoaan ja mysteeritytön arvoitus Kreikassa ei ole ratkennut.
10/23/2013
7/19/2013
Jussi Apilan jälkeen jääneet teokset...
... löytyvät Elisan valikoimasta e-kirjoina oheisesta linkistÄ:
https://kirja.elisa.fi/search_results/Korpip%25C3%25A4%25C3%25A4
Teokset ovat romskut 1) Talon mies: Konsulttien elämästä, 2) Oulun ihme ja runokokoelma 3) Gorillat Villa Giulian puistossa. "Pillerirannikon" (Sammakko 2005) teemoissa liikutaan näissäkin jutuissa, joissa ruma sana sanotaan niin kuin se on ja tippa ei tapa! Osta ja löydä vielä yksi vinksahtanut taso todellisuudesta!
6/17/2013
Summertime Blues
Mökillä on mukavaa kun käy siellä kerran kymmenessä vuodessa. Tosin parin päivän perästä iskee ahdistus kun tajuaa tuijottavansa samaa merta kuin vuosikymmeniä sitten. Loma landella on tehnyt tehtävänsä ja voi ahdistuksen virkistämänä palata kaupunkeihin takkatulen ja saunomisen lumosta.
6/05/2013
Jailbird
Tyhjän kätkön problematiikka
Viidakon soundtrack päässäni
Siniaskeleet lähestyvät
Enkä saa itseäni lentoon
Ehkä jään tähän näin
Yössä jylisevien askelten lumoon
Eräs henkilö vain pyysi
Painan mieleeni tämän paikan
Eikä tarkoituksellinen tietämättömyyteni
Poista tekojeni tahallisuutta
Vankilassa on hyvä istua
Ilman lievennysmomenttia
Kaiken ollessa edelleen prosessissa
Karpov vain pyysi luovuttamaan aineet
Ilman välikäsiä
Ps. Elisa julkaisee lähiaikoina e-kirjana runokokoelmani 'Gorillat Villa Giulian puistossa'. Samalla tulevat e-romskut 'Oulun ihme' ja 'Talon mies - konsulttien elämästä'. Stay tuned!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
