Hyvinvointi luo pahoinvointia!
Mähkösen toiseksi fiksuin Poju | 23.5.2010 11:04
Tämäpä oli hyvä ja naseva kolumni. Kaikenlainen tekomasennus sun muut hyvinvointivaltion mahdollistamat itsesäälit ja niitä hoitamaan/rahastamaan luotu terapiateollisuus uhkaa viedä mielenrauhan mieltä kunnon tunneköyhiltä suomaisäijiltä. Meitä kun ei kiinnosta kuvitellut egon ongelmat, emmekä ole koskaan uskoneet päättäjien tavoin kuin pikkulapset euron tulevan onnistumaan.
Muiden sekoillessa ja viedessä huomion, meitä tarvitaan vain silloin kun tulee puhaltaa sekobileet poikki ja antaa lohtua egonsa ongelmiin sortuneille ihmisille ja organisaatioille. Onneksi suomalainen äijä osaa vielä tappaa itsensä ongelmien kaatuessa niskaan ilman että vetää ruikutuksellaan koko lähipiirinsä samaan soppaan syömään lohturuokaa ja lohtusekoilemaan. Tässä olisi nykyajan maailman EU:den ja pehmeiden arvojen yhä kalliimmiksi yhteiskunnalle ja mielenrauhalle käyville femisteille opittavaa. Mutta eivät he opi. Mutta Siperia opettaa, Haavikon sanoin:
- Investio itseesi. Ala laihtua kiloissa ja kuluissa.
Passaa ihmisten ohella hyvinvointivaltioonkin, vaikka ei tätäkään oikeaoppiset uskalla sanoa ääneen. Samoin pätee vanha toteamus, että suurin osa ruikuttajista ei kaipaa kuin potkun persiisiin.
5/23/2010
12/10/2009
Sleeping Time
CloverTV rides ahead!
Mircale of Oulu, sketches from my true lies
Chronicles of Alptown 1997-2003, all those wasted years...
9/08/2009
9/07/2009
9/02/2009
Flashbacks From My Criminal World
Mä olin nuorena muutaman kerran juoppoputkassa. Eka kerran jouduin Oulussa parikymppisenä putkaan ollessani kaikessa rauhassa palaamassa himaan. Mustamaija ajoi pyörätietä hiljaa salakavalasti. Kun tinanapit oli kohdalla huusin avoimesta ikkunasta täyttä kurkkua:
- Painukaa vittuun saatanan kusipäät!
Ja niin sitä sitten vietettiinkin se yö Oulun vanhan poliisilaitoksen putkassa. Aamulla yrittivät päästää pois, mutta oli vielä höyryä päässä, joten pistivät vielä pariksi tunniksi kuivumaan. Uhkasivat toki ajan hengen mukaisesti hakata pampulla jalkapohjiin jos en ala pelätä Oulun polliisia.
Toka kerran jouduin taas ilman syytä. Olin lähdössä vierailulta siskoni luota pyörällä korkiton kossupullo toisessa kädessä. Jetsonit olivat selvittämässä jotakin kahakkaa nähdessään meikäläisen yrittävän liikenteeseen. Yrittivät saada pyörän pois, mutta en antanut. Eipä siinä sitten muuta kuin häkki heilui toistamiseen.
Kolmannen kerran jouduin taas Oulussa putkaan kun tullessani työmatkalta Hailuodosta sammuin Palokunnan puistoon ja jepet noukki mut sieltä häkkiautoon. Oli iltapäivä ja kun ne yritti päästää mut himaan puolen yön aikaan luulin jo olevan seuraava päivä, joten lähdin töihin saman tien. Ihmettelin kun oli hämärää eikä näkynyt missään ristinsielua. Onneksi joku toinenkin juoppo hortoili siellä Åströmin nahkatehtaan liepeillä ja tajusin asian laidan. Ehdin vielä ennen valomerkkiä kaljalle Rauhalaan.
Vika kerran Suomessa jouduin juoppoputkaan Raumalla. Olin vierailulla siskoni luona ja menimme hänen ukkonsa kanssa Eurajoella johonkin tanssipaikkaan. Siellä oli hyvä meininki. Mutta koska kukaan ei suostunut lähtemään tanssimaan mun kanssa, aloin tanssittaa tuoleja ja samantien paiskoa niitä pitkin seiniä. Siellä päin ei oltu totuttu kansainvälisen tason pelureihin, vaan poket soitti poliisit Raumalta viemään meikäläiseen kuivumaan. Sen jälkeen olen pärjännyt elämässäni yli 20 vuotta käymättä Raumalla. Oulustakin muutin poies reippaasti yli 20 vuotta sitten, eikä ole tullut Oulun polliisia ikävä.
Kerran jouduin täällä stadissa Kisahallin selviämisasemalle. Olin lentänyt pää edellä portaat alas ja kun heräsin tikit päässä Marian sairaalasta, ei ne mua ulos päästäneet vaan pistivät ambulanssin kyytiin joka heitti mut lepäämään Kisahalliin. Otin unet ja kun sitten heräsin ei ne valkotakit vastaan panneet kun soitin taksin ja lähdin kotiin ottamaan lisää viinoja.
Ulkomailla olen aina ollut herrasmies. Kerran tosin tempasin Venetisiassa yhtä tarjoilijaukkoa kuonoon ku luulin sen puijanneen mua vaihtorahoissa. Koko sen huijaripaikan tarjoilijasakki kävi kimppuuni, mutta koska härmän veri ei vapissut, joutuivat ne soittamaan venepoliisin paikalle. Oli siellä lopulta seassa myös joku vanha äijä joka väitti olevansa Suomen konsuli. No sitten ajettiin poliisiveneellä Canal Grandea pitkin hotelliin nukkumaan. Hotellin omistajatar oli kerännyt asiasta vihiä saatuaan kaikki todisteet talteen. Aamulla hän toi putelit takaisin ja ei ollut asiasta millänsäkään.
- Painukaa vittuun saatanan kusipäät!
Ja niin sitä sitten vietettiinkin se yö Oulun vanhan poliisilaitoksen putkassa. Aamulla yrittivät päästää pois, mutta oli vielä höyryä päässä, joten pistivät vielä pariksi tunniksi kuivumaan. Uhkasivat toki ajan hengen mukaisesti hakata pampulla jalkapohjiin jos en ala pelätä Oulun polliisia.
Toka kerran jouduin taas ilman syytä. Olin lähdössä vierailulta siskoni luota pyörällä korkiton kossupullo toisessa kädessä. Jetsonit olivat selvittämässä jotakin kahakkaa nähdessään meikäläisen yrittävän liikenteeseen. Yrittivät saada pyörän pois, mutta en antanut. Eipä siinä sitten muuta kuin häkki heilui toistamiseen.
Kolmannen kerran jouduin taas Oulussa putkaan kun tullessani työmatkalta Hailuodosta sammuin Palokunnan puistoon ja jepet noukki mut sieltä häkkiautoon. Oli iltapäivä ja kun ne yritti päästää mut himaan puolen yön aikaan luulin jo olevan seuraava päivä, joten lähdin töihin saman tien. Ihmettelin kun oli hämärää eikä näkynyt missään ristinsielua. Onneksi joku toinenkin juoppo hortoili siellä Åströmin nahkatehtaan liepeillä ja tajusin asian laidan. Ehdin vielä ennen valomerkkiä kaljalle Rauhalaan.
Vika kerran Suomessa jouduin juoppoputkaan Raumalla. Olin vierailulla siskoni luona ja menimme hänen ukkonsa kanssa Eurajoella johonkin tanssipaikkaan. Siellä oli hyvä meininki. Mutta koska kukaan ei suostunut lähtemään tanssimaan mun kanssa, aloin tanssittaa tuoleja ja samantien paiskoa niitä pitkin seiniä. Siellä päin ei oltu totuttu kansainvälisen tason pelureihin, vaan poket soitti poliisit Raumalta viemään meikäläiseen kuivumaan. Sen jälkeen olen pärjännyt elämässäni yli 20 vuotta käymättä Raumalla. Oulustakin muutin poies reippaasti yli 20 vuotta sitten, eikä ole tullut Oulun polliisia ikävä.
Kerran jouduin täällä stadissa Kisahallin selviämisasemalle. Olin lentänyt pää edellä portaat alas ja kun heräsin tikit päässä Marian sairaalasta, ei ne mua ulos päästäneet vaan pistivät ambulanssin kyytiin joka heitti mut lepäämään Kisahalliin. Otin unet ja kun sitten heräsin ei ne valkotakit vastaan panneet kun soitin taksin ja lähdin kotiin ottamaan lisää viinoja.
Ulkomailla olen aina ollut herrasmies. Kerran tosin tempasin Venetisiassa yhtä tarjoilijaukkoa kuonoon ku luulin sen puijanneen mua vaihtorahoissa. Koko sen huijaripaikan tarjoilijasakki kävi kimppuuni, mutta koska härmän veri ei vapissut, joutuivat ne soittamaan venepoliisin paikalle. Oli siellä lopulta seassa myös joku vanha äijä joka väitti olevansa Suomen konsuli. No sitten ajettiin poliisiveneellä Canal Grandea pitkin hotelliin nukkumaan. Hotellin omistajatar oli kerännyt asiasta vihiä saatuaan kaikki todisteet talteen. Aamulla hän toi putelit takaisin ja ei ollut asiasta millänsäkään.
8/31/2009
8/23/2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
