Lost Without a Trace

I just don´t like mondays. I just wanna have a beer for the breakfast in my hut.





Näillä pelloilla kasvaa ruohoa, tajuatteko ruohoa? Meneekö jakeluun, heinähatut? Sitä ruohoa poltetaan kaikkialla, Burmassa, Amerikassa, Oulussa, Star Trek aluksella avaruudessa, ihan kaikkialla, ja Vatikaanissa myös.




Pitkäkaulaisten naisten arvoituksen ratkaisu: Kaulat eivät ole venyneet, vaan kylkiluut painuneet kasaan. Alle kymmenen vuotiaana tytöille aletaan panemaan renkaita kaulaan. Ne painavat kylkiluut kasaan ja koko luuranko kärsii pahoja vahinkoja. Sellaista ukot saavat kaikkialla maailmassa päähänsä: merkkaavat naisensa, jotta toisten heimojen äijät eivät pöllisi heitä vaimoikseen. Kysykää vaikka nojatuolleissaan ympäri maailmaa matkaavilta antropologeilta.




Ja kun hommassa ei ole järkeä, ryhdytään pitkäkauloja esittelemään turisteille. Jostakin Tiibetin uumenista porukat tulivat aikoja sitten. Jostakin syystä Tiibetistä on lähetetty paljon tribaalejaa ympäri Aasiaa, kuten tämä Dalai Lamakin sakkeineen Intian Dharamsalaan. Siellä he joikaavat ja huijaavat turisteilta rahat pois, mikä on heille aivan oikein.






Kuumuudessa on aikaa ajatella, että tässä kuumuudessa täytyy lakata ajattelemasta. Tämä on eri viidakko kuin missä olet unissasi kulkenut. Täällä asiat tehdään eri tavalla, eikä sinulla ole kuin kalpea aavitus siitä mitä näiden ihmisten mielissä liikkuu. Sanalla sanoen: huijaus. Siitä on kysymys myöhäiskapitalismin viidakossakin. Jokainen vihreä lehti yritetään kääntää taalaksi, euroksi tai bahtiksi. Paras olla kännissä koko ajan, vaikka muu retkikunta jättääkin sinut lojumaan bambumajaan viidakkosotien veteraanien kanssa.

Welcome to the Jungle

My friend Speedy M. is in Chiang Mai for take me to the wierdest part of the jungle.



On the way to the heart of darkness we pass the house of American opium junkies from Rhode Island, N.Y.



Then we are in the middle of the grey area which belongs to the tribes and opium bands.



Girl from our camera crew.



Producer of Zeb TV´s Asian branch.



Truth lies behind the empty faces of Buddha masks.



Heat is on when we drive deeper into the jungle on the Burmese border.



The Village People.



Waiting for the enemy.



Tribal population in Thailand.



Winter flowers shines on us.



My little China girls messing around with me.



Enemy lives in this shandy town and we don´t let him to run from us!



Kalashnikov Monks.



On the waterfall.



Road gets narrower in the deep jungle before it ends.



This is the place I dreamed for years ago!



Our driver mr. Chang is keeping the guard while we are fulfilling our mission.

Green Beans

Tyttö kertoo tulleensa Kho Samuilta viisi kuukautta sitten. Hän kaipaa uimista saarensa turkoosissa vesissä. Iltaisin hän kertoo menevänsä elokuviin. Katsoo kaksi illassa. Muun vapaa-aikansa hän nukkuu. Kerran viikossa hän menee palvomaan buddhaa temppeliin, se riittää hänelle. Hän toivoo joskus saavansa tarpeeksi rahaa kasaan voidakseen palata uimaan Samuin turkooseihin vesiin.




Fuusiokahvilassa on tytöillä oma temppeli. Rikkaan omistajattaren tytär - jonka hollantilainen aviomies kuoli äskettäin ja jätti perinnöksi neljä majataloa ja muutaman ravintolan - suostuu kuvaan Samuin pimun kanssa, vaikka pitää häntä alempaan kastiin kuuluvana. Omistajattaren tytär kyselee, miksei minua ole näkynyt pariin päivään? Kahvinne on huonoa, kunnon kahvi voittaa mennen tullen ja palatessa fuusiosapuskan ja happojatsin, psykedeelisistä valoista puhumattakaan.

Kun olen illalla yhdentoista maissa katsomassa Liverpoolin ottavan neniin Arsenalilta ja olen juuri todennut Sami Hyypiän ajan olevan tulossa Liverpoolissa täyteen - hän on hidas, mutta kankea, sijoittuu hyvin, pärjää pääpalloissa, vastustaja tietää jo pelata maalin eteen maata pitkin, Liverpoolin isot pakit ovat vaikeuksissa - näen Kho Samuin tarjoilijatytön menevän juhlavetimissä diskoon kahden ranskalaisen homon kanssa. Tyttö taitaa kuulua tänne Chiang Maihin pesiytyneeseen ranskalaisnarkkareiden paskasakkiin.




Thaimaalaiset naiset näyttävät nuoremmilta kuin he todellisuudessa ovat. Useimmilla baaritytöillä on jo lapsi ja kadoksissa oleva mies. Tämän he korvaavat metsästämällä varakkaita farangeja elättäjikseen. Iällä, näöllä, koolla ei väliä, ei niin mitään väliä. Jokainen farangi kylpee tyttöjen mielestä kullassa. Tämä ajatus iskostui heidän päähänsä kun Vietnamista lennätettiin GI Joe -porukkaa lomalle Thaimaahan. Heillä oli tuolloin vielä kehittymättömässä maassa millä mällätä.

Kuvio menee lähes poikkeuksetta näin: Kun farangiäijä saadaan ansaan, yritetään häneltä kiskoa milk money-nimellä kulkevia myötäjäisiä tytön vanhemmille tämän elättämisestä. Moni typerys maksaa itsensä kipeäksi ja kynitään tytön suvun taholta ajan kuluessa putipuhtaaksi. Kun nait thaitytön, nait myös hänen sukunsa kummin kaimoineen. Thaimaalaisen antropologin mukaan tässä ei ole mitään pahaa; tytöt saavat mahikset hyvään elämään ja farangi kuvitelman nuoresta rakkaudesta. Valitettavan usein thaivaimolla on siinä sivussa muita rakastajia, koska tämän maan ihmiset tykkäävät seurauksista välittämättä vapaista sukupuolisuhteista. Aids on räjähtänyt käsiin.




Ottelun puoliajalla Arsenalin johtaessa 1-0, viereisessä pöydässä istuva viskiä kittaava nainen tulee juttelemaan. Hän haluaa harjoittaa englantia, sillä hänen haaaveenaan on avata oma ravintola, jossa tarjoillaan kakkuja ja leivonnaisia. Hänelle on mukanaan paistamansa banaanikakku, hän haluaa tarjota minulle biitin. Hän leipoo aina selvinpäin ollessaan banaanikakkuja treenaten tulevaisuuden unelmissaan häämöttävää omaa ravintolaa varten, vaikka Ching Maissa on jo nyt kaikki paikat täynnä tyhjiä ravintoloita.



Nainen on hommissa amerikkalaisten lähetyssaarnaajien pitämässä JoJo´s ravintolassa. Siellä ei myydä alkoholia, mitä nainen pitää bisneksen kannalta järjenköyhyytenä. Hän ainakin myisi, sillä päivittäin moni asiakas kävelee ulos kuultuaan ettei viinaa ole tarjolla.

Nainen ei voi käsittää amerikkalaisten lähetyssaarnaajien meininkiä. He soittavat JoJo´ssa lahkon omasta nettiradiosta uskonnollisia lauluja. Erityisesti he tykkäävät soittaa "Vihreät pavut" laulua. Se tulee vähän väliä. Nainen vihaa "Vihreät pavut" laulua jota joutuu päivittäin töisssä kuuntelemaan jatkuvalla syötöllä. Muutenkin hän pitää kristittyjä ja heidän uskontoaan älykääpiöiden hommana. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä. Ostan hänelle halvan paikallisen viskin.



Nainen kertoo hänellä olevan kaksi lasta, 7 ja 4 vuotiaat tyttäret. Lasten isä tuli hulluksi heti ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ja alkoi jahdata muita naisia. Ennen kuin toinen lapsi syntyi, hän häipyi. Asuu nyt uuden vaimonsa kanssa Bangkokista itään sijaitsevassa paikassa. Hän ei maksa elatusmaksuja, eikä koskaan käy katsomassa tyttäriään.




Eron jälkeen nainen tapasi englantilaisen äijän. He olivat vuoden yhdessä ja avioliitto oli sinettiä vailla valmis. Kun äijä saapui häitä varten Bangkokin lentokentälle, hän ei tullutkaan Chiang Maihin, vaan jatkoi Pattayalle. Kun nainen sai häneen yhteyden, äijä kertoi olevansa huono ihminen, joka ei ole naisen seuran arvoinen. Hänellä on uusi tyttöystävä Pattaylla.

- Olen elänyt pahan elämän, nainen summaa toisen puoliajan alkaessa. Lupaan tulla jonakin päivänä JoJo´siin katsomaan dorkien kristittyjen lähetyssaarnaajien hämärää meininkiä. Kenties käännyttävät paikallisia edelleenkin lähetyssaarnaaja-asennossa?




Menen seuravaana aamuna Airport Plazalle ostamaan huulipunaa ja uudet kuulokkeet kannettavaan. Ostoskompleksissa eletään avaruusaikaa, kallista laatukamaa ja peliluolien räiske kaikuu kuin kuulutukset Bladerunnerin metropoliksessa 2020, joka äänimatto on suora kopio Aasian keskusten metelistä.

Katson kaloja akvaariossaan ja muistan Monterey Bay Aquariumin viime jouluna, siellä oli paljon kaloja ja suomukkaita jenkkejä. Siellä olin minä, joku joka on tällä välin häippäisssyt kuvioista, siellä oli systeemi ärjymässsä Kalifornian yllä.

Palatessani hotelliin siivoojanainen kysyy hämmästyneenä, vietänkö kaikki päivät huoneessani ja mitä teen kaikilla huoneen täyttävillä elektronisilla vempaimilla? Valitan kinttujeni olevan pahasti tulehtuneet, saan kiinalaiselta apteekkarilta spesiaalirohdot. Niiden ansioista päässäni tapahtuu enemmän kuin puolentoista miljoonan asukkaan Chiang Main alueella, joka valittiin Aasian toiseksi parhaaksi matkakohteeksi Bangkokin jälkeen.

Luen lehdestä, että Thaimaassa ammutaan maailman kolmanneksi eniten ihmisiä. Tänne Etelä-Afrikan väkivaltaa pakoon muuttanut perheenisä on järkyttynyt. Hän pakeni helvetistä suoraan helvettiin. Hän on katkera, että sai lukea asiasta vasta asetettuaan maahan. Hän haluaa suojella perhettään, kyselee mistä löytäisi kohtuuhintaisen turvallisen maan? Ei taida kaveri ymmärtää, että maan kalleus korreloi sen turvallisuuden kanssa, kuten esimerkiksi länsimaailman täyttävät epämääräisin valtuuksin liikkuvat haalaripukuiset vartijat ja kaikkialla päiviystävät valvontakamerat osoittavat.

Chill Out in Chiang Mai

Somewhere in the queit side of Chiang Mai it is a good place to hide without no plans, no expectations, just chill it out with the fusion food and acid jazz. In the morning you better hide behind dark sunglasses so they don´t have a guess about that which you don´t have any clue, baby blue.



Time of the great annual Flower Festival. It lasts in this Buddha loving territory three months. Three months of fireworks, parades and crowds. Everyone tries to avoid Chiang Mai during festival season. But not me; I´m living on the gueit side of town.



People around here are also living they satellite fantasies. And of course somebody up there likes us! So we must send every night our greetings to satellite zone where the big engineers are making they moves to our destinies. First we take global warming, then we fix the whole universe.




In this Buddha loving country those fat boys with empty faces are staring you everywhere. You better be prepared to take your toy from your secret pocket if you hear they talking bad about you, mad boy.




Those tribal women are coming everywhere from the mountais of north and Golden Triangle. They are desperately trying to find they way out in this concrete jungle. They´re starving but so are we all in our own way. Thank God for Antabus tablets!



And if you just can´t make it straight there´s always a place for you in the Red Light District where the lights are low and you can see Thai boxing for free so long your eyes can stand from 8.00 am to dusk.



But the feast goes on, you beastie boy. This side of town is not for you. You´re too old for this shit. You have seen it more than enough. Better start to swim twice a day and be prepaired when the call comes from the jungle. This time you have the reason run through the jungle, thanks to my butterfly girl Anu Lovack which I met up in the Big North which is about 10.000 kilometres from here.



Of course your contact over here are keeping you informed about what´s up on the other side of the border. He says he is from New Zealand but it is not my fault. Dirty old man has spent over 30 years here. He never goes back to his home country. He says to me:

- If think you should stay over here for good. What the fuck you´re doing in Europe? Haven´t been there, but it sounds boring place to me. Here you can live like the king. If I were you I should move here permanently.
- Because I am not you I think there´s a small chance that god is still alive. You're still doing things that I gave up years ago...

Goodbye Yellow Brick Road

Onhan tässä ollut kiivas syksy, tuumaan paetessani kamat kainalossa Pöksymäen baarin aamukaraokesta helvetin enkelit ja lesanderitarjoilija kintreilläni odottavaan invataksiin. Käsken kiihdyttämään sivilisaatiohistorian asettamista rajoitteista huolimatta nasta laudassa lentokentälle. Lunta vihmoo niin maan perkeleesti, bussit sutivat pysäkeillä tyhjää, Tallinan kantosiivet makaavat siipi maassa satamissa, pakkanen paukuttaa, ämmät heiluttavat nyrkkejään ohikiitävälle taksille, juopot makaavat penkassa kuin enkelit eteisessä. Aika mesta, aika mesta, mietin mennyttä kesää ja syksyä. Mutta leikki leikkinä ja sormi pois perseestä; nyt on aika lennellä huis helvettiin tästä kylästä.

Soitan Charles de Gaulle´lta naistutkijaksi kutsutulle vanhalle piialle ja annan tieteellisen testamenttini:

- Se on ihan hevonvitun touhua! Ei järjen hiventä missään, mutta pitäkään disurssinne, konkurssinne, impotensinne, lapsenuskonne. Ei kai sillä hyvinvointivaltiolla ole ennen crash landingia muutakaan mahdollisuutta. Ja Suomen Akatemian maksamia tutkimusennakkoja en palauta, tulkaa hakemaan Kultaisesta Kolmiosta jos uskallatte!

Saatuani vihoviimeisen luurin korvaani menen kittaamaan absinttia yläkerran club privée´hen. Stripparit nytkyttävät, businessmiehet kuolaavat, tarjoilijat kantavat selkä vääränä kallista samppakaljaa pöytiin. Kiskaisen muutaman pullollisen kiduksiini ja ryntään lähtöportille. Lähetän raportin lahjakkaalle Anu L:lle: " Matka etenee kuin koneuni. Olen takaisin tuossa tuokiossa, käyn hoitamassa kamulleni Speedy M:lle - olenhan muistanut mainita hänet? - pari pikkupalvelusta. Tulen sitten, jätä avaimet eteisen maton alle. Osta mäyräkoira, pliis!"

Air Francen startatessa oloni muuttuu huteraksi, peräti kehnoksi. Olisikohan aamulla ottamani antabus poretabletti alkanut vähitellen vaikuttaa? Testaan asian juomalla pullollisen Ballantines viskiä, ja asia on totta tosiaan täsmälleen näin. Siirryn sovinnolla seuraavaksi barbituraatteihin saadakseni kylkiluitani vasten takovan pumppuni rauhoittumaan. Tujut on lääkkeet jo lähtöpeleissä, tuumin vaipuessani koomaan koneen suihkuttaessa lentopetroolia edessä avautuvaan Aasian ilmakehään. Welcome to the Jungle, laulavat Gunnarit läpöissäni pääni räjähtäessä tuttuun reissutyyliinsä.

Helsinki Book Fair 2006

Pete is a rock´n´roll star.



Elina knows how difficult it is to translate William S. Burroughs.



Poete Laureate of Sipoo Teemu Hirvilammi is ready for mushroom hunting.




Performance artist Matti Hikipää is following me and Teemu to Arkangel for fishing trip in summer 2007.

And I`m out from this country for a while. So long boys, you can take my place!

Jörn Donner Tells Truths About the Power

Palatessani pitkän kaavan kautta noutamasta Pillerirannikon viisumiani huomaan suuren taidekeskustelun olevan alkamassa Taidehallinklubilla. Ostan sianpääginiä tonicilla ja istun seuraamaan, miten taiteella pyyhkii, tai pyyhkiikö peräti yli hilseen?

Jörkka Donner alustaa vallasta. Se on jonkun pahan sakin hallussa. Kansanedustajilla ja kirjailijoilla ei ole sitä vastaan mitään mahiksia. Eduskunnalla ei ole mitään virkaa, sillä tämä vallan kaapannut lymysakki takee mitä lystää.

Yritän saada kysyttyä, että missä se valta sijaitsee? Missä sitä voi käydä pistämässä nekkuun? Mutta jostakin syystä minulle ei annetta mikrofonia. He(kään) eivät halua kuulla, että valta asuu meidän jokaisen päässä. Siihen lähetetään hermokeskuksista viestejä, jotka saavat meidät pelaaman viimeisillä rahoillamme lottoa ja raaputtamaan raaputusarpoja.

Jörn Donner antaa myös ymmärtää, että kirjallisuudella ei ole enää mitään merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Toista oli kuulemma Väinö Linnan aikaan. Donner ei saa oikein selvästi suustaan mitä haluaa sanoa, mutta käsittääkseni hän viittaa meneillään olevaaan mediakentän myllerrykseen. Uusia härdeleitä tulee, maailma muuttuu rokiksi ja hollywoodiksi. Eipä taitaisi Väinö Linnakaan löytää enää yhtä kiistatonta paikkaa kansakunnan kaapin päällä kuin 50-luvulla, jolloin kaikkea oli vähemmän ja ihmiset kykenivät vielä keskittymään kaikessa rauhassa.



Lahjakas Hanna Marjut Marttila on ainakin osittain eri mieltä. Lisäksi hänen mukaansa myös vallattomista olisi syytä puhua; heillä on yhtä arvokas elämä kuin niilläkin jotka kuvittelevat olevansa vallan syrjässä tai jopa suojeluksessa. Yleisö taputtaa, enkä malta olla fundeeraamatta kuinka paljon Järkka Donner on elämänsä aikana pumpannut massia tältä hämäräperäiseltä valtaklikiltä touhuihinsa taiteen kunniakkailla kentillä ja näyttelemällä kilttinä poikana vallanpitäjää aina Euroopan parlamenttia myöten...




Runoilijat ja muusat ovat mukavia, heillä synkkaa hyvin. Yhtenä aamuna runoilija toi tavaransa muusan kämpille ja siitä lähtien he ovat olleet yhtä. Breadwinner tuo hillot taloon, runoilija skrivaa hyviä runoja maailman merkillisyyksistä.




Jatkopelit käydään pubin puolella. Donner väittää Los Angelesin sataman olevan yksi maailman suurimmista. Olen samaa mieltä. Lisäksi tiedämme sen sijaitsevan San Pedrossa. Kun tietä ajaa satamasta eteenpäin tulee Charles Bukowskin kulmille, mutta emme ehdi sinne saakka.




Lopulta Jörn Donner saa tarpeekseen. Hän on vihainen vanha mies. Hän jättää porukat keskustelemaan yksinään. Kippaan monta ginitonicia ja teen tuttavuutta hyvinvointivaltion yöihmisten kanssa. Heidän kanssaan on niin mukavaa, etä menee aamupuolelle saakka.