Tämä elämä täällä, se uusi elämä siellä. Leirin purkaminen on pirunmoista hommaa. Lisäksi pitää miettiä jättääkö joku luukku tänne mahdollista paluuta varten? Ei tietenkään kannata, mutta maksukanavat ja Spotify voivat jossain Himalajan alarinteillä saada paluun mahdottoman ajatuksen hyvin mahdolliseksi. Pää on täynnä kirjoja joita olen lukenut liikaa, vissiin näissä blogeissa pitää puhua kirjoista, siltä minusta jotenkin tuntuu. Ja entäpä nuo 6 kirjahyllyä, minne vittuun niiden kamat heitetään? Kai joku divariäijä ne johonkin hintaan transitilla hakee. Kun hinnoista sovitaan kaikki menee kaupaksi.
Jos joku luulee että koiran roudaaminen Koh Lantalle on helppo homma, niin metsään menee. Toki se saadaan sinne 12 tunnissa mömmöillä nukutettuna, mutta maksaa paljon ja pitää lekurin kanssa sopia jutuista siellä ja täällä.
No mä olen siis lukulakossa, sitä on kestänyt 4 tuntia. Olen kuunnellut Spotifystä vanhoja bändejä; Talking Headsia, U2:ta, Midlakea sun muita. Musaa on hyvä kuunnella ainoastaan lievässä hypomaniassa kun auto on tulossa noutamaan yön kekkereihin. Muulloin se ei uppoa ja aika menee asioiden säätämiseen. Koira on tänään pesty ja kynitty trimmerillä, on taas valionoutaja. Olen etsinyt vanhoja kuvia yhteen tulevaan juttuun, josta ei tässä tämän enempää. Kirjastossakin kävin viemässä kirrätysloodaan ja löysin sieltä mm. Freudin teoksia. Sitten käytiin syömässä Malmin nepalilaisessa, ainoassa tasokkaassa paikassa sillä perällä. Muut ovat näitä vitun thai-, pizza- ja sushibuffeteja, hintaan 8,50 all you can eat.
Ensi viikolla häippäisen muutamaksi päiväksi säätään juttuja kaupungista. Lähteminen vaatii paljon duunia, enkö jo sanonut? Palaaminen käy helpommin, jos on vielä minne palata. Sitä ei lähtiessä kande kuiteskaan miettiä. Maailma kuolisi, elleivät lapset lähtisi kotoaan valloittamaan mörkkejä kukkuloita sun muita vuoristoja ja saaristoja, joita toki siellä Burmassakin riittää.
Enpä mä nykyään enää jaksa mitään sen kummempia kirjoitella. Menee aikaa hukkaan, tulee lyöntivirheitä, tykytystä vitutuksesta sydämeen. Videolla kaiken voi hoitaa nopsemmin ja elävämmin. Ja kun on pari kunnon älypuhelinta, ei muita mediapelejä enää elämäänsä tarvitse. Olenhan mä väsännyt tänä vuonna kerralla purkkiin jo muutaman singlehitinkin. Ei jaksa kaivaa skittaa sängyn alta kun iPhonesta saa pohjat tosta vaan ja tyyppi soittaa just jetsulleen jees.
Olen ehkä peluri, mutta nyt mä taas meen. See you in heaven if you make the rest!
You may find me here in the future: Seppo Korpipaa´s Youtube Channel
4/27/2013
Stuck in the Moment
Tämä elämä täällä, se uusi elämä siellä. Leirin purkaminen on pirunmoista hommaa. Lisäksi pitää miettiä jättääkö joku luukku tänne mahdollista paluuta varten? Ei tietenkään kannata, mutta maksukanavat ja Spotify voivat jossain Himalajan alarinteillä saada paluun mahdottoman ajatuksen hyvin mahdolliseksi. Pää on täynnä kirjoja joita olen lukenut liikaa, vissiin näissä blogeissa pitää puhua kirjoista, siltä minusta jotenkin tuntuu. Ja entäpä nuo 6 kirjahyllyä, minne vittuun niiden kamat heitetään? Kai joku divariäijä ne johonkin hintaan transitilla hakee. Kun hinnoista sovitaan kaikki menee kaupaksi.
Jos joku luulee että koiran roudaaminen Koh Lantalle on helppo homma, niin metsään menee. Toki se saadaan sinne 12 tunnissa mömmöillä nukutettuna, mutta maksaa paljon ja pitää lekurin kanssa sopia jutuista siellä ja täällä.
No mä olen siis lukulakossa, sitä on kestänyt 4 tuntia. Olen kuunnellut Spotifystä vanhoja bändejä; Talking Headsia, U2:ta, Midlakea sun muita. Musaa on hyvä kuunnella ainoastaan lievässä hypomaniassa kun auto on tulossa noutamaan yön kekkereihin. Muulloin se ei uppoa ja aika menee asioiden säätämiseen. Koira on tänään pesty ja kynitty trimmerillä, on taas valionoutaja. Olen etsinyt vanhoja kuvia yhteen tulevaan juttuun, josta ei tässä tämän enempää. Kirjastossakin kävin viemässä kirrätysloodaan ja löysin sieltä mm. Freudin teoksia. Sitten käytiin syömässä Malmin nepalilaisessa, ainoassa tasokkaassa paikassa sillä perällä. Muut ovat näitä vitun thai-, pizza- ja sushibuffeteja, hintaan 8,50 all you can eat.
Ensi viikolla häippäisen muutamaksi päiväksi säätään juttuja kaupungista. Lähteminen vaatii paljon duunia, enkö jo sanonut? Palaaminen käy helpommin, jos on vielä minne palata. Sitä ei lähtiessä kande kuiteskaan miettiä. Maailma kuolisi, elleivät lapset lähtisi kotoaan valloittamaan mörkkejä kukkuloita sun muita vuoristoja ja saaristoja, joita toki siellä Burmassakin riittää.
Enpä mä nykyään enää jaksa mitään sen kummempia kirjoitella. Menee aikaa hukkaan, tulee lyöntivirheitä, tykytystä vitutuksesta sydämeen. Videolla kaiken voi hoitaa nopsemmin ja elävämmin. Ja kun on pari kunnon älypuhelinta, ei muita mediapelejä enää elämäänsä tarvitse. Olenhan mä väsännyt tänä vuonna kerralla purkkiin jo muutaman singlehitinkin. Ei jaksa kaivaa skittaa sängyn alta kun iPhonesta saa pohjat tosta vaan ja tyyppi soittaa just jetsulleen jees.
Olen ehkä peluri, mutta nyt mä taas meen. See you in heaven if you make the rest!
You may find me here in the future: Seppo Korpipaa´s Youtube Channel
