11/29/2006

Swiss Cheese




Tänne on saapunut amerikkalainen ämmä. Hän on kotoisin jostakin keskilännestä. Hän on elänyt niin syrjässä, että kertoo jatkuvalla syötöllä majatalon ravintolassa ihmeellisiä kertomuksia ihmeellisestä elämästään. Hänen perheensä on niin rikas, että heillä on kylppärissä lattialämmitys! Ja hänen poikansa on workaholic, joka tienaa hyvin apulaisopettajana. Englantilaiset vanhat piiat kuuntelevat kiinnostuneina, muut yrittävät pitää pokan ja olla vittuilematta täysdorkalle jenkkiämmälle.

Kaiken lisäksi amerikkalainen ämmä on kyylä. Aina kun istun tietokonepaikassa hän hiipii läppärini taakse kyttäämään. Aluksi käännyin katsomaan, mutta nyt olen jo tottunut häneen. Kun menen terassiravintolaan, jenkkiämmä alkaa puhua leveällä aksentillaan jostakin mitä on kytätessään nähnyt. Missähän aineissa tuokin vetelee menemään? ihmettelin. Mutta totuus on, että jenkkiämmä käy kierroksilla pelkästään kokiksen voimalla.

Jenkkiämmään verrattuna ranskalaiset homotkin menettelevät. Itse asiassa olemme ystävystyneet, ohikulkiessaan he tervehtivät iloisesti, vaikka eivät voi täysin peittää olemuksestaan sitä, että ranskikset ovat aika arroganttia sakkia, joita pitäisi kuuliaisuuskasvatuksen vuoksi vetää säännöllisesti turpaan heidän omaksi parhaakseen. Ranskiksilla on jäänyt huomaamatta, että h eivät ole enää siirtomaaisäntiä, eikä muu maailma piittaa paskaakaan le monde francophonen meiningistä.

Eurooppa on maailman Seurasaari, ulkomuseo jonne mennään harrastamaan yleviä kulttuurihommia, mutta parempi meininki löytyy muualta. Täällä ei juuri paljon seurata Euroopan tapahtumia, itse asiassa Eurooppa voisi olla pelkästään Kuun meri, niin vähän sen asiat kiinnostavat Tyynenmeren alueella, jossa maailman sykkivä sydän tällä hetkellä sijaitsee. (Saman havainnon tein viime talvena Amerikassa; kun sotaveteraanit heittävät veivin, ei Euroopasta ole enää kiinnostunut kukaan.)

Mutta mielenkiintoisin havainto on, että pari majatalon siivoojaa on paikallisittain rikkaita ämmiä. He ovat erikoistuneet sveitsiläisten äijien kynimiseen. Yhdellä on hulppea omakotitalo Chiang Main keskustassa, jonka sveitsiläinen poka maksoi tosta vaan. Lisäksi hänellä on Sveitsin kansalaisuus, vaikka ei tykkää pätkääkään Euroopasta. Aikoo vanhana rahastaa sillä eläkkeen Sveitsistä. Toiselle siivoojalle joku taukki sveitsiläinen lähettää 10.000 bahtia kuukaudessa. Vaikka se on yli kolme kertaa enemmän kuin hänen palkkansa, tulee ämmä kuitenkin siivoamaan majataloon päivittäin. Ehkä paikalle ilmaantuu lisää hyviä sveitsiläisiä pokia.

Miehet ovat surkeita otuksia kaikkialla maailmassa, mutta pahnan pohjimmaisia ovat kuulemieni tarinoiden mukaan sveitsiläiset. Tämä sekopääsakki on valmis rahoittamaan Thaimaan pimujen makeaa elämää siihen malliin, että maan hallitus on säätänyt lain, jonka perusteella maan kansalaisuus annetaan vasta kuuden vuoden aviolitoon jälkeen. Ennen siihen riitti puoli vuotta, nauravat ne tytöt joilla on jo Sveitsin passi taskussaan.

Yksi pimu summaa Sveitsin olemuksen:

- Juusto menettelee, mutta suklaa on oksettavan pahaa! Ainoastaan konjakkisuklaakarkit menettelevät. Söin niitä mieheltäni salaa aamusta iltaan ja niistä tuli hyvälle tuulelle, mutta Thailand is the top!

It's time of monthly lottery. Girls asks from me the right number and I am telling them that it is number 666. So they all buy lotteries for the number 666.

Ja toki täällä on myös rikosmysteeri. Kalliita kännyköitä varastetaan huoneista. Poliisi on tutkinut asiaa, mutta syyllistä ei ole löytynyt. Funtsin asiaa ja olen varma, että varas on majatalon japanilaisen omistajan fatso tyhjäntoimittajapoika. Hän katsoo baarissa joka päivä James Bondeja ja muuta agenttikamaaa jättiscreeniltä. Kun ei ole muutakaan tekemistä, on hän päättänyt alkaa yliovelaksi salakavalaksi agentiksi, joka pöllii kalliit kännykät asukkaiden huoneista. Kuka muu tämä varas voisi olla, tietää Thaimaan läpikorruptoitunut poliisikin, jolle kännykät takuuvarmasti päätyvät kaupiteltaviksi. (The police from the mab visit every day the hotel and gets food for free.)

Koneet ovat täysiä, on huippusesonki, joudun lataamaan pesetaa pöytään saadakseni ensi viikolle lennon Bangkokiin. Täällä saa rahalla aina paikan täyteen koneeseen, kuten kaikkialla maailmassa. Soitan Alphavilleen, että tulossa ollaan, mäyräkoira jäähtymään, joulukoristeet kehiin, muovienkelit eteiseen!

11/28/2006

Looking for the Big Fish



Lähdemme kalalle kuskini mr. Changin kanssa. Ajamme jollekin järvelle, joka kuulemma kuhisee isoja fisuja. Heitämme vehkeet veteen, pian käy ilmi, että mr. Changin tiedot ovat vääriä; järvessä ei ole fisun fisua. Kyllästyn hommaan ja juon pullollisen viskiä. Mr. Chang yrittää epätoivoisesti saada fisua, yksi tarttuu, mutta karkaa, tai sitten koukku tarttui pohjaan.

Lopulta myös mr. Chang luopuu toivosta ja alkaa juoda viskiä. Vieressä hihkuu japsien kalasakki. Alan vittuilla aikani kuluksi heille. Kaverit ovat pulskassa kunnossa, eivätkä näin ollen saa armoa kaltaiseni urheilevan hyvän ihmisen silmissä.

- Hey you, fatsos, can you keep your mouths shut?

Kaverit ottavat pultit, joten laulan heille fatsolaulun. Pearl Harborin yllätysisku saa vihdoinkin hyvityksen, japsit kiehuvat raivosta, vaikka ei kai se minun vikani ole, että he ovat fatsoja? Tyypit meinaavat tulla silmille, joten panen mr. Changin matkassaan raahaaman ghettoblasterin huudattamaan täysillä Guns´n´Rosesin levyä "Appetite for Destruction". Japsit päättävät häipyä paikalta, ei ole enää sen perän äijissä kamikaze meininkiä. Sitä se vauraus tuottaa.

Mr. Chang makaa sammuneena viltillä, joten joudun raahamaan hänet autolle ja ajamaan kalastuskuntamme takaisin kaupunkiin. Minulla ei ole aavistustakaan reitistä, enkä näe ilman laseja mitään. Teen kuitenkin sen mitä ns. massat tekevät selvityyäkseen; seuraan autoletkaa ja pääsemme hengissä japsien kynsistä toisen maailmansodan voittajina majataloon.

Tarjoilijattaret tulevat kyselemään, missä fisut? Olen lupaillut, että tänään tuon koko majatalon sakille isoja fisuja, jotka he saavat valmistaa paikallisen reseptin mukaan. Akat nauravat partaansa, kun käy ilmi ettei saaliiksi ole saatu kuin yksi sammunut autonkuljettaja.




Majatalon tarjoilijat ovat lähes kaikki eronneita. Ukko häipyi heti lapsen syntymän jälkeen, lapset elävät naisten vanhempien luona jossakin vuoriston kylässä, nainen joutuu paiskomaan hommia 13 tuntia päivässä lähes ilman vapaita elättääkseen lapsensa.

Tässä olisi pikkuisen jopa järkevän tuntuista tutkimista naistutkijoiksi kutsutuille vanhoille piioille. Toisaalta heillä on käynnissä kolmas, ellei jo peräti neljäs maailmansota miehiä vastaan, eikä heillä ole aikaa miettiä mitään todellista. On nämä diskurssit, frigiditeetit, patriarkaaliset tuhottavina olevat rakenteet. Hyvinvointivaltion mahikset menivät juuri tällaisen tyhjänpäiväisen spekulaation myötä. Nämä ihmiset tienaavat kuukaudessa sen mitä keskivertosuomalainen päivässä, mutta ovat kuitenkin kaikessa elämänsä yksinkertaisuudessa onnellisempia kuin yksinkertaisesti yksinkertaiset yhteiskuntatieteilijät.

Asiat voisivat olla huonomminkin, voisin olla J-P Roos, tuumaan kipatessani viskiä leilistä.

Kaikilla on unelmansa, useimmiten täysin epärealistiset, mutta siksi niitä kutsutaankin "unelmiksi". Majatalon tarjoilijat ostavat arpoja. Yksi on pelannut samaa numeroa 10 vuotta, ei voi ymmärtää miksei ole jo tärähtänyt jättipottia? On kuitenkin varma, että kun vain pelaa kärsivällisesti samaa numeroa, voitto tulee. Rahoilla hän aikoo avata kioskin, jossa myy viskiä, kaljaa ja tupakkaa. Yritän kysellä mitä järkeä on jatkaa raatamista, jos on jättipotti taskusssa? Nainen ei ymmärrä kysymystäni, on paiskinut hommia koko ikänsä, eikä tiedä muunlaista tapaa elää ja olla.

Tarjoilijat kysyvät mikä vitun ukko se minä oikein olen? Olenko naimisissa vai tykkäänkö ladypojista. Kerron olleeni naimisissa monta kertaa, näkökulmasta riippuen 2.5-3 kertaa.

- Olet perhonen, he toteavat halveksien muistellen omien äijiensä käytöstä. - Etkä edes tuonut meille kaloja.

Joku tyyppi soittaa Suomesta kysyen mitä mieltä olen tämän vuotisista Finlandia-palkinto ehdokkaista.

- En muista edes edellisvuotisia, eikä asia ole tällä puolen maapalloa jostakin käsittämättömästä syystä ylittänyt uutiskynnystä, totean paiskaten luurin soittajan korvaan.

Chiang Main yöt ovat kylmiä, herään painajaiseen. En tiedä miksi, mutta päätän palata Lovackin luokse. Olen katsellut näitä ihmisiä tällä kertaa riittävästi. Eletään joten kuten, sitten heitetään veivi. Näin tämä satu menee kaikkialla tämän kiven pinnalla. Eikä arpajaisvoitosta ole takeita vaikka kuinka pelaisi samaa numeroa koko elämänsä. Jokainen arpominen on aina uusi arpominen, eikä liity millään tavalla edellisiin. Sama numero voi tulla sata kertaa peräkkäin tai ei koskaan.



James tekee lähtöä majatalosta. Hän on kotoisin Belfastista ja sai paikallisissa uskontokuntien kahakoissa kovan tärskyn päähänsä. Hänellä on aivot sökönä, hän ei muista mistään mitään. Hän tulee pari kertaa vuodessa veljensä kanssa Chiang Maihin, kai muistaa sen verran edes, että oli täällä joskus onnellinen. Jamesia yritetään kuntouttaa, hän yrittää koota palapeliä päivästä päivään. Hoitsut kehuvat hänen edistymistään. Kun sessio on ohi, James nostaa päänsä palapelistä jota on tuijottanut tuntikausia. Hän kysyy aina minut nähdessään:

- Excuse me, but where are you from?

Mietimme entisen hollantilaisen sutenöörin kanssa, mitä järkeä Jamesin mäsänä olevan pään kuntouttamisessa on? Tulemme johtopäätökseen, että siinä on paljon järkeä. Olemme ihmisiä, emme eläimiä, emmekä edes vielä koneita. On kovin ihmiselle hyvästä, että Jamesia yritetään kuntouttaa, vaikka järjen slummahtaneen projektin kannalta asiassa ei ole mitään järkeä. Kerron kärsivällisesti sata kertaa päivässä olevani Alphavillesta. James kertoo olevansa Belfastista.

Kun hän tekee lähtöä kotikonnuilleen hän tulee halaamaan majatalon ravintolaan pesiytynyttä epämääräistä sakkia.

- I love you guys! James sanoo purskahtaen itkuun. Jokin muistikuva elää jossakin hänen hajallaan olevissa aivoissa. Hyvää matkaa James, nähdään taas täällä joskus, tässä tai seuraavassa elämässä.



Jamesin lähdettyä tarjoilijat kertovat inhoten tästä ihmekaljusta, jonka huone on aamuisin täytynyt tyhjentää kusesta ja paskasta. Kukaan ei ole halunnut tehtävään, vaan siihen on täytynyt palkata majatalon ulkopuolelta työväkeä. Tosin staffin juttujen mukaan kusta ja paskaa löytyy farangien huoneista lähes joka aamu. He ihmettelevät miksi ihmisten täytyy paskoa sänkyynsä, onko se kenties yleinekin tapa Euroopassa? Ja sitten ne mukamas patjan alle kätketyt käytetyt kortsut, miksi ne pitää sinne tunkea? Kummaa sakkia, paskasakkia sanalla sanoen.

Illalla kömpiessäni luukkuuni kuulen päivän saldon: holanntilaiselta sutenööriltä viety kaikki passia myöten ja brittiläiseltä Andylta kaikki hänen rahansa. Elämä jatkuu sivilisaatiossa siis entiseen malliin.

11/25/2006

Moonage Daydream



Ziggy played guitar and lady Stardust sang the songs about the darkness and disgrace.



When it´s summer in Siam you can live your moonage daydream moon after moon with your own personal guru who owns over 100 Roll Royce´s in America.



David Bowie - Lady Stardust Lyrics:

People stared at the makeup on his face
Laughed at his long black hair, his animal grace




The boy in the bright blue jeans
Jumped up on the stage
And lady stardust sang his songs
Of darkness and disgrace




Oh how I sighed
When they asked if I knew his name




Crack baby crack
smack baby smack
show me you´re real!



99 years away from the dark!



And he was alright, the band was altogether

Yes he was alright, the song went on forever

And he was awful nice

Really quite out of sight

([second time:] really quite paradise)

And he sang all night long




Femme fatales emerged from shadows

To watch this creature fair

Boys stood upon their chairs

To make their point of view

I smiled sadly for a love I could not obey





Is there life after breakfast when you can only hear that freak band from L.A. singing everywhere:" Nothing lasts forever, not even the cold november rain"?

11/23/2006

Lost Without a Trace



I just don´t like mondays. I just wanna have a beer for the breakfast in my hut.





Näillä pelloilla kasvaa ruohoa, tajuatteko ruohoa? Meneekö jakeluun, heinähatut? Sitä ruohoa poltetaan kaikkialla, Burmassa, Amerikassa, Oulussa, Star Trek aluksella avaruudessa, ihan kaikkialla, ja Vatikaanissa myös.




Pitkäkaulaisten naisten arvoituksen ratkaisu: Kaulat eivät ole venyneet, vaan kylkiluut painuneet kasaan. Alle kymmenen vuotiaana tytöille aletaan panemaan renkaita kaulaan. Ne painavat kylkiluut kasaan ja koko luuranko kärsii pahoja vahinkoja. Sellaista ukot saavat kaikkialla maailmassa päähänsä: merkkaavat naisensa, jotta toisten heimojen äijät eivät pöllisi heitä vaimoikseen. Kysykää vaikka nojatuolleissaan ympäri maailmaa matkaavilta antropologeilta.




Ja kun hommassa ei ole järkeä, ryhdytään pitkäkauloja esittelemään turisteille. Jostakin Tiibetin uumenista porukat tulivat aikoja sitten. Jostakin syystä Tiibetistä on lähetetty paljon tribaalejaa ympäri Aasiaa, kuten tämä Dalai Lamakin sakkeineen Intian Dharamsalaan. Siellä he joikaavat ja huijaavat turisteilta rahat pois, mikä on heille aivan oikein.






Kuumuudessa on aikaa ajatella, että tässä kuumuudessa täytyy lakata ajattelemasta. Tämä on eri viidakko kuin missä olet unissasi kulkenut. Täällä asiat tehdään eri tavalla, eikä sinulla ole kuin kalpea aavitus siitä mitä näiden ihmisten mielissä liikkuu. Sanalla sanoen: huijaus. Siitä on kysymys myöhäiskapitalismin viidakossakin. Jokainen vihreä lehti yritetään kääntää taalaksi, euroksi tai bahtiksi. Paras olla kännissä koko ajan, vaikka muu retkikunta jättääkin sinut lojumaan bambumajaan viidakkosotien veteraanien kanssa.

11/14/2006

Welcome to the Jungle



My friend Speedy M. is in Chiang Mai for take me to the wierdest part of the jungle.



On the way to the heart of darkness we pass the house of American opium junkies from Rhode Island, N.Y.



Then we are in the middle of the grey area which belongs to the tribes and opium bands.



Girl from our camera crew.



Producer of Zeb TV´s Asian branch.



Truth lies behind the empty faces of Buddha masks.



Heat is on when we drive deeper into the jungle on the Burmese border.



The Village People.



Waiting for the enemy.



Tribal population in Thailand.



Winter flowers shines on us.



My little China girls messing around with me.



Enemy lives in this shandy town and we don´t let him to run from us!



Kalashnikov Monks.



On the waterfall.



Road gets narrower in the deep jungle before it ends.



This is the place I dreamed for years ago!



Our driver mr. Chang is keeping the guard while we are fulfilling our mission.

11/13/2006

Green Beans



Tyttö kertoo tulleensa Kho Samuilta viisi kuukautta sitten. Hän kaipaa uimista saarensa turkoosissa vesissä. Iltaisin hän kertoo menevänsä elokuviin. Katsoo kaksi illassa. Muun vapaa-aikansa hän nukkuu. Kerran viikossa hän menee palvomaan buddhaa temppeliin, se riittää hänelle. Hän toivoo joskus saavansa tarpeeksi rahaa kasaan voidakseen palata uimaan Samuin turkooseihin vesiin.




Fuusiokahvilassa on tytöillä oma temppeli. Rikkaan omistajattaren tytär - jonka hollantilainen aviomies kuoli äskettäin ja jätti perinnöksi neljä majataloa ja muutaman ravintolan - suostuu kuvaan Samuin pimun kanssa, vaikka pitää häntä alempaan kastiin kuuluvana. Omistajattaren tytär kyselee, miksei minua ole näkynyt pariin päivään? Kahvinne on huonoa, kunnon kahvi voittaa mennen tullen ja palatessa fuusiosapuskan ja happojatsin, psykedeelisistä valoista puhumattakaan.

Kun olen illalla yhdentoista maissa katsomassa Liverpoolin ottavan neniin Arsenalilta ja olen juuri todennut Sami Hyypiän ajan olevan tulossa Liverpoolissa täyteen - hän on hidas, mutta kankea, sijoittuu hyvin, pärjää pääpalloissa, vastustaja tietää jo pelata maalin eteen maata pitkin, Liverpoolin isot pakit ovat vaikeuksissa - näen Kho Samuin tarjoilijatytön menevän juhlavetimissä diskoon kahden ranskalaisen homon kanssa. Tyttö taitaa kuulua tänne Chiang Maihin pesiytyneeseen ranskalaisnarkkareiden paskasakkiin.




Thaimaalaiset naiset näyttävät nuoremmilta kuin he todellisuudessa ovat. Useimmilla baaritytöillä on jo lapsi ja kadoksissa oleva mies. Tämän he korvaavat metsästämällä varakkaita farangeja elättäjikseen. Iällä, näöllä, koolla ei väliä, ei niin mitään väliä. Jokainen farangi kylpee tyttöjen mielestä kullassa. Tämä ajatus iskostui heidän päähänsä kun Vietnamista lennätettiin GI Joe -porukkaa lomalle Thaimaahan. Heillä oli tuolloin vielä kehittymättömässä maassa millä mällätä.

Kuvio menee lähes poikkeuksetta näin: Kun farangiäijä saadaan ansaan, yritetään häneltä kiskoa milk money-nimellä kulkevia myötäjäisiä tytön vanhemmille tämän elättämisestä. Moni typerys maksaa itsensä kipeäksi ja kynitään tytön suvun taholta ajan kuluessa putipuhtaaksi. Kun nait thaitytön, nait myös hänen sukunsa kummin kaimoineen. Thaimaalaisen antropologin mukaan tässä ei ole mitään pahaa; tytöt saavat mahikset hyvään elämään ja farangi kuvitelman nuoresta rakkaudesta. Valitettavan usein thaivaimolla on siinä sivussa muita rakastajia, koska tämän maan ihmiset tykkäävät seurauksista välittämättä vapaista sukupuolisuhteista. Aids on räjähtänyt käsiin.




Ottelun puoliajalla Arsenalin johtaessa 1-0, viereisessä pöydässä istuva viskiä kittaava nainen tulee juttelemaan. Hän haluaa harjoittaa englantia, sillä hänen haaaveenaan on avata oma ravintola, jossa tarjoillaan kakkuja ja leivonnaisia. Hänelle on mukanaan paistamansa banaanikakku, hän haluaa tarjota minulle biitin. Hän leipoo aina selvinpäin ollessaan banaanikakkuja treenaten tulevaisuuden unelmissaan häämöttävää omaa ravintolaa varten, vaikka Ching Maissa on jo nyt kaikki paikat täynnä tyhjiä ravintoloita.



Nainen on hommissa amerikkalaisten lähetyssaarnaajien pitämässä JoJo´s ravintolassa. Siellä ei myydä alkoholia, mitä nainen pitää bisneksen kannalta järjenköyhyytenä. Hän ainakin myisi, sillä päivittäin moni asiakas kävelee ulos kuultuaan ettei viinaa ole tarjolla.

Nainen ei voi käsittää amerikkalaisten lähetyssaarnaajien meininkiä. He soittavat JoJo´ssa lahkon omasta nettiradiosta uskonnollisia lauluja. Erityisesti he tykkäävät soittaa "Vihreät pavut" laulua. Se tulee vähän väliä. Nainen vihaa "Vihreät pavut" laulua jota joutuu päivittäin töisssä kuuntelemaan jatkuvalla syötöllä. Muutenkin hän pitää kristittyjä ja heidän uskontoaan älykääpiöiden hommana. Olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä. Ostan hänelle halvan paikallisen viskin.



Nainen kertoo hänellä olevan kaksi lasta, 7 ja 4 vuotiaat tyttäret. Lasten isä tuli hulluksi heti ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ja alkoi jahdata muita naisia. Ennen kuin toinen lapsi syntyi, hän häipyi. Asuu nyt uuden vaimonsa kanssa Bangkokista itään sijaitsevassa paikassa. Hän ei maksa elatusmaksuja, eikä koskaan käy katsomassa tyttäriään.




Eron jälkeen nainen tapasi englantilaisen äijän. He olivat vuoden yhdessä ja avioliitto oli sinettiä vailla valmis. Kun äijä saapui häitä varten Bangkokin lentokentälle, hän ei tullutkaan Chiang Maihin, vaan jatkoi Pattayalle. Kun nainen sai häneen yhteyden, äijä kertoi olevansa huono ihminen, joka ei ole naisen seuran arvoinen. Hänellä on uusi tyttöystävä Pattaylla.

- Olen elänyt pahan elämän, nainen summaa toisen puoliajan alkaessa. Lupaan tulla jonakin päivänä JoJo´siin katsomaan dorkien kristittyjen lähetyssaarnaajien hämärää meininkiä. Kenties käännyttävät paikallisia edelleenkin lähetyssaarnaaja-asennossa?




Menen seuravaana aamuna Airport Plazalle ostamaan huulipunaa ja uudet kuulokkeet kannettavaan. Ostoskompleksissa eletään avaruusaikaa, kallista laatukamaa ja peliluolien räiske kaikuu kuin kuulutukset Bladerunnerin metropoliksessa 2020, joka äänimatto on suora kopio Aasian keskusten metelistä.

Katson kaloja akvaariossaan ja muistan Monterey Bay Aquariumin viime jouluna, siellä oli paljon kaloja ja suomukkaita jenkkejä. Siellä olin minä, joku joka on tällä välin häippäisssyt kuvioista, siellä oli systeemi ärjymässsä Kalifornian yllä.

Palatessani hotelliin siivoojanainen kysyy hämmästyneenä, vietänkö kaikki päivät huoneessani ja mitä teen kaikilla huoneen täyttävillä elektronisilla vempaimilla? Valitan kinttujeni olevan pahasti tulehtuneet, saan kiinalaiselta apteekkarilta spesiaalirohdot. Niiden ansioista päässäni tapahtuu enemmän kuin puolentoista miljoonan asukkaan Chiang Main alueella, joka valittiin Aasian toiseksi parhaaksi matkakohteeksi Bangkokin jälkeen.

Luen lehdestä, että Thaimaassa ammutaan maailman kolmanneksi eniten ihmisiä. Tänne Etelä-Afrikan väkivaltaa pakoon muuttanut perheenisä on järkyttynyt. Hän pakeni helvetistä suoraan helvettiin. Hän on katkera, että sai lukea asiasta vasta asetettuaan maahan. Hän haluaa suojella perhettään, kyselee mistä löytäisi kohtuuhintaisen turvallisen maan? Ei taida kaveri ymmärtää, että maan kalleus korreloi sen turvallisuuden kanssa, kuten esimerkiksi länsimaailman täyttävät epämääräisin valtuuksin liikkuvat haalaripukuiset vartijat ja kaikkialla päiviystävät valvontakamerat osoittavat.

11/06/2006

Chill Out in Chiang Mai



Somewhere in the queit side of Chiang Mai it is a good place to hide without no plans, no expectations, just chill it out with the fusion food and acid jazz. In the morning you better hide behind dark sunglasses so they don´t have a guess about that which you don´t have any clue, baby blue.



Time of the great annual Flower Festival. It lasts in this Buddha loving territory three months. Three months of fireworks, parades and crowds. Everyone tries to avoid Chiang Mai during festival season. But not me; I´m living on the gueit side of town.



People around here are also living they satellite fantasies. And of course somebody up there likes us! So we must send every night our greetings to satellite zone where the big engineers are making they moves to our destinies. First we take global warming, then we fix the whole universe.




In this Buddha loving country those fat boys with empty faces are staring you everywhere. You better be prepared to take your toy from your secret pocket if you hear they talking bad about you, mad boy.




Those tribal women are coming everywhere from the mountais of north and Golden Triangle. They are desperately trying to find they way out in this concrete jungle. They´re starving but so are we all in our own way. Thank God for Antabus tablets!



And if you just can´t make it straight there´s always a place for you in the Red Light District where the lights are low and you can see Thai boxing for free so long your eyes can stand from 8.00 am to dusk.



But the feast goes on, you beastie boy. This side of town is not for you. You´re too old for this shit. You have seen it more than enough. Better start to swim twice a day and be prepaired when the call comes from the jungle. This time you have the reason run through the jungle, thanks to my butterfly girl Anu Lovack which I met up in the Big North which is about 10.000 kilometres from here.



Of course your contact over here are keeping you informed about what´s up on the other side of the border. He says he is from New Zealand but it is not my fault. Dirty old man has spent over 30 years here. He never goes back to his home country. He says to me:

- If think you should stay over here for good. What the fuck you´re doing in Europe? Haven´t been there, but it sounds boring place to me. Here you can live like the king. If I were you I should move here permanently.
- Because I am not you I think there´s a small chance that god is still alive. You're still doing things that I gave up years ago...