Jotkut jutut ovat elämää suurempia. Otetaanpa tämä Döblinin kirja "Berlin Alexanderplatz" vuodelta 1929. Se on tuhti ekspressionistinen kirja, jossa kollaasitekniikalla piirretään kuva kuhisevasta 5 miljoonan asukkaan Berliinistä ennen Hitlerin valtaannousua, toista maailmansotaa ja Die Maueria.
Franz Biberkopf niminen pikkurikollinen pääsee vapaaksi Tegelin vankilasta kärsittyään tuomion naisystävänsä taposta. Hän yrittää aikansa saada sijaa elämän valoisalta puolelta, mutta ei se ole koskaan ollut helppoa. Uusikin tyttöystävä pääsee hengestään, vaikka syyllinen onkin tähän surmaan Franzin sadistinen kamu Reinhold.
Eikä tule koskaan olemaan helppoa pieneläjällä pitkään kunnes ihmisporukka katoaa muiden lajien tavoin planeetan loputtomaan historiaan, jota ei kukaan ole minnekään tallettanut. Kun Franz paranee katatonisesta tilasta saa hän onnekseen työpaikan apulaisvahtimestarina, ja kaikkitietävä kertoja kertoo kirjan lopussa, ettei Franz Biberkopfin elämästä vuoden 1929 jälkeen ole mitään kertomisen arvoista.
Rainer Werner Fassbinderin televiosiosarja "Berlin Alexanderplatzista" on juuri ilmestynyt suomenkielisine teksteineen. Tämä sarja on ollut meikäläiselle kova pala purtavaksi. Jotenkin se tuntuu pakolta katsoa, mutta on sitten katsottaessa ollut liian uuvuttava kokemus.
Muutama vuosi sitten Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmassa oli kyseisen sarjan esittäminen 4 illassa elokuvateatteri Orionissa. Kopio oli kehno, eivätkä tekstit erottuneet. Kestin yhden kokonaisen ja yhden kolmasosa illan. Sitten lähdin kaupungin yöhön hummaamaan kuin Franz Biberkopf Berliinin Alekxanderplatzin lähikortteleihin.
Ja sitten ne kommarit rakensi sen muurin Berliini halki. Ja sitten ne meni konkkaan ja raivostuneet krautit repi sen muurin maan tasalle. Ja sitten ne on katuneet, että siinä menetettiin melkoinen matkailuvaltti. East Side Galleryssa Ost Bahnhofin lähellä on 1,5 kilsaa muuria pystyssä, muutama pala muuallakin, loput myyty matkamuistoiksi sormenpäänkokoisina palasina ympäri maailmaan.
Ja sitten sekin kannattaa panna merkille kun ryssät valtasivat Berliinin ja tekivät sen naisväen siveydestä selvää jälkeä koston vuoksi. Eipä noista ajoista ole kuin Zoon aseman lähellä paskaksi pommitettu kirkko muistona lännessä, itäkin paketoidaan kiivaasti uuteen kuosiin, vaikka koskaan ei tullut sellaista nousukautta Berliinin kuin odotettiin. Ja siksi Suomen hipit ja muut persaukiset tykkää elellä suhteellisen halvalla siellä Prenzlauerbergissä ja muissa idän entisissä slummikortteleissa.
Kuitenkin Berliini on liian tuttu, en mä sinne ainakaan muuta. Idässä pitemälläkin on tilanne kimura; Intiaan en usko enää koskaan matkustavani, sillä siellä vyöryy ne tapahtumat joiden tulon saatoin varmasti nähdä jo 10 vuotta sitten. Ja Thaimaa voi sekin jäädä väliin, jos keltapaitaiset ja punapaitaiset alkavat tosissaan ottamaan toisistaan mittaa.
Ja minä kun ajattelin voivani tehdä sinne keväällä 2-3 kuukauden reissun. Mutta jos maa ei mene säpäleiksi, pääsee sinne laman hiljäessä maailman ilmatilan halvalla kun paskahousut kuitenkin pelkäävät hypätä sinivalkosille siiville. Ja sillonhan mä menen kun muut eivät kun oon siellä Kalkutassakin pyörinyt aikoinaan kuin ei mitään koska ei ole enää mitään, josta jaksaisin järkkyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti