Nyt siitä vuosia jo on kun seisoin Pasilan asemalla odottamassa pommiin päissään nukunnutta dr. Muzaa. Olimme menoss pohjoiseen hänen äitinsä bingosta voittamilla flapoilla. Kun juna tuli ja meni soitin vielä tohtorille, että "juna meni". Hän oli hetkessä tolkuissan ja alkoi järjestää asiaa. Olimme reilun tunnin kuluttua Lahdessa jonkin saatanan ison järven rannassa astumassa johonkin helevetin vanhaan ja haisevaan purtiloon. Kävi ilmi, että se veisi meidät Jyväskylään ja matka-aika olisi about 10 tiimaa.
No elämä on mitä on. Paras tottua. Aloimme kiskoon keppanaa kun ei siellä purkissa ollu muutakaan näkemistä. Mun mielestä sen saatanan ison lätäkön nimi oli Päijänne tai jotain tai jotain. Siellä näkyi saaria ja mantereita. Kaikki oli vihreää, myrkyn vihreää. Teki mieli okseentaa maailman peräreikään, kuten asian ilmaisisi eräs sosiologian professori.
Dr. Muza vaati minua ajan viihdykkeeksi laatimaan listan 30:stä parhaasta levystä, ja vaikka muistini noista väitetyistä tapahtumista ovat monestakin syystä hatarat, sain eilen sähköpostiini tämän jossakin saatanan Suomen hikisillä takavesillä laatimakseni väitetyn listan. Samalla dr. Muza esittää tarkemman analyysin Trickyn pössykeikan tapahtumsista:
"Tricky räjäytti eilen potin. Eka kolahdus oli kolmantena stygenä
soinut "Black Steel" Trickyn esikoisalbumilta, alun perin Public
Enemyn biisi. Myös saman albumin "Pumpkin" ja "Overcome"
soivat ylväästi. "Tricky kid" ja "Christiansands" ("Pre-millenium
tensionilta", 1996) olivat myös oivallisia vetoja. Loppuhuipen-
nus oli kyllä tiukka. Motörheadiä ja eturivin heebot lavalla
jytäämässä. Hommahan toimi, eikä tiettävästi kukaan pudonnut
stagelta tai telonut itseään. Ehkä Monte Rosson tyypit olivat
sopivasti pössyssä?
Lainabiisejä tuli yllättävästi muutama. Sitä Curen "Love catsiä"
en tunnistanut tai kuullut (- olinko kenties wc:ssä?), mutta XTC:n
"Dear God" tuli ainaskin ja vieläpä hyvin toimivana versiona.
Ei voi muuta kuin ihmetellä Trickyn lavaenergiaa. Tuleeko se
sitten luonnon yrteistä vaiko kenties japanilaisesta teestä? En
tiedä, mutta Adrian Thaws on kyllä varmaan samanlaisessa vedossa
kuin Iggy parhaina Stooges-aikoinaan. Uusimman "Knowle West
Boy" -lätynkin voisi tsekata, jos sen löytäisi esmes kirjastosta.
My Space -sivustolla voi tosin olla ilmaista loudattavaa.
Viime yönä näin tosin Tricky-painajaisen, jossa tämä demoninen
rastahahmo häiritsi meikäläistä. Jutun detaljeja en enää muista.
Olinko ehkä menossa naimisiin tai jotain tai jotain...? Omituinen
uni, kerrassaan.
Joop, laitan tässä sulle klassikkopostia kuuden vuoden takaa.
Siinä siis lista kaikkien aikojen klassikkolevyistä (TOP 30) Barclay
James Harvestista aina Neil Youngiin. Vieläkö sama lista pitää
kutinsa vai kaipaisiko kenties päivitystä? Jos TOP 30:n venyttäisi
vaikka TOP 50:een, niin mahtuisiko sinne esim. Paul Weller.
Entäs Talking Heads ("Naked")? Roxy Music? Kenties Johnny Cash?
Samae Koskinen tai Kerkko Koskinen? Jotkut levyt eivät kuole
koskaan, mutta joidenkin klassikoiden asema voi vaihdella.
>
Date sent: Thu, 29 Aug 2002 17:54:46 EET
> Tse, Tsep!
>
> Tässä vielä tämä jylhällä Päijänteellä 1. elo-
> kuuta laatimasi levyjen TOP 30. Voit halutessasi
> täydentää sitä tai laajentaa sen vaikka
> TOP 50:ksi.
>
> Senhän voisi lätätä vaikka www-sivuille, tai ihan
> miten haluat. Uljas listahan siitä tuli. Kerro,
> jos jotain jäi puuttumaan. Jam? Talking Heads?
> T-Rex? Slade? Vieläkö klassikkoja pukkaa?
>
APILAN VALINTA - Kaikkien aikojen Top 30
Barclay James Harvest Octoberon (Polydor, 1976)
David Bowie Ziggy Stardust & the Spiders from Mars (RCA, 1972)
Diamond dogs (RCA, 1974)
Nick Cave & the Bad Seeds
Boatman's call (Mute, 1997)
No more shall we part (Mute, 2001)
Clash Sandinista (Columbia, 1980)
Alice Cooper Billion dollar babies (Warners, 1973)
Creedence Clearwater Revival
Cosmo's factory (Fantasy, 1970)
Ebba Grön Kärlek och uppror (Mistlur, 1981)
Musketör (Mistlur, 1982)
Fine Young Cannibals The Best of FYC (London, 1996)
Genesis The Lamb lies down on Broadway (Charisma, 1974)
Richard Harris The Webb sessions 1968-69 (MCA)
Hector Herra Mirandos (PSO, 1973)
Japan Tin drum (Virgin, 1981)
Joy Division Closer (Factory, 1980)
Massive Attack Mezzanine (Circa, 1998)
Radiohead Ok Computer (Parlophone, 1997)
Red Hot Chili Peppers Californication (Warners, 1999)
REM Automatic for the people (Warners, 1992)
Rolling Stones Sticky fingers (Rolling Stones, 1971)
Smiths Louder than bombs (Rough Trade, 1987)
Bruce Springsteen Born to run (Columbia, 1975)
David Sylvian Brilliant trees (Virgin, 1984)
Triffids Born Sandy Devotional (Hot, 1986)
U2 Achtung baby (Island, 1991)
Pop (Island, 1997)
Tom Waits Asylum years (Asylum, 1986)
Wigwam Nuclear nightclub (Love, 1975)
Neil Young Decade (Reprise, 1977)
***********
No joo, vuosi sinne tai tänne, se olikin sitten 2002, enkä mä siitä vuodesta tietyistä syistä mitään muista ja jos muistaisin en niitä alkaisi tässä pervoille sisäasiainminsiteriön poliisiosaston runkkujätkille selostaan. Mulla on ihan tarpeeksi vaivaa yhdestä samaan taloon muuttaneesta täyslatvalahosta poliisin käppänästä, joka ei jotenkin tajuu sovinnolla vastassa olevan tällä kertaa tavallista karskimpaa sakkia tyyliin Venäjän mafia, Napoli Camorra ja liivipyöräläiset.
Mutta tohon listaan palatakseni, kommentoin sitä musiikilliselle neuvonantajalleni tohtori Musalle tätä tapaa;
no kiitos tosta listasta, pittää laittaa se blogiin koska ei kai se
siitä miksikään ole muuttunut, jos kerran on kerran mietitty. ja uus
musahan on aina vanhaa huonompaa.
speedy on siellä menoss phi phille sukelluksen "jatkokurssille"...
pomo lähti aamulla buenos airesiin ja tullee vasta huomenna myöhään
illalla. ja mä istun täällä kun en viitti alkaa dokaan ku siinä menee
kunto ja kaikki.
tricky oli tosiaankin sankka mahtikokemus. curen love cats tuli
timminä sovituksena heti toka biisinä, ja oli mielestäni parempi kuin
curen popluritus. kova oli meininki ja toi mötorheadin ace of spades
oli sangen tanakka jytä kokonaiuus, jota veivattiin lähes 30
minuuttia.
gunnareiden chinese democracy on ny myspacessa kuultavana. no jaa, enpä ostas tai
loudais. on sillein kulahtanut juttu, vaikka omaakin tiettyä friikkiä
kiehtovuutta.
*******
Ja sitten se purtilo kohtalon oikusta ajoi illalla Jyväskylän satamaan. Jyväskylä on kaupunki keskellä ei mitään, enkä keksi sille mitään järkevää selitystä tai olemassa olon oikeutusta. Mielestäni vain meren rannassa sijaitsevat kaupungit skulaa Härmässä joten kuten; Helsinki, Kotka ja paskakaupunni Oulukin Suomen Murmanskina.
Mentiin johonkin helvetin vanhaan hotelliin, Jyväshovi tai jotain tai jotain. Se oli siinä paikallisen 20 metrin kävelykadun varressa ja sitten me tinattiin ne sen kylän mestat läpi, eikä ollut hääppää se meininki siellä Jyväskylässä. Aamulla heräsin hotellihuoneessa viideltä kun henkilökunta kantoi yön kuumissa seikkailuissa väsyneen tohtorin petiin.
Kun pääsimme puolen päivä maissa pystyyn oli sävelet selvät; helvettiin tästä rotankolosta ja niin nopeesti ku mahdollista. Löydettiin lahonnut rautatieasema ja päästiin pummilla ajaan lättähatulla Tampereelle kun ei kukaan keksinyt meiltä kansainvälisen tason pelureilta, jotka puhuivat ainoastaan mandariini-Kiinaa, flapaa kysyä.
Tampereella alkoi jo helpottaa, vaikka ei sekään ole lähelläkään meren rantaa. Mentiin sinne Tillikkaan miettimään täpärää pelastumistamme sisä-Suomen ryssämeinigeistä ja vittuiltiin aikamme kuluksi Veltto Virtaselle ku se sattui porukkansa kanssa istuun viereisessä pöydässä.
Nostimme kissan pöydälle ja vaadimme selitystä; onko Veltto Virtanen toiminut Pirkkalan kunnan raittiussihteerinä? Hän kielsi kiivaasti asian ja tunnusti elämänsä aikana ainoastaan kerran käyneesä Pirkkalan kunnan raittiussihteerin huoneessa. Jätimme asian silleen, eli annoimme armon käydä oikeudesta, koska meillä oli jo kova ikävä takaisin stadiin ja siellä Telakallakin piti käydä viskipaukkuja kumoamassa kitusiin kuin Franz Biberkopf Berliinin Alexanderlatzin maisemissa konsanaan.
Ja sitten Tampere jäi ja ajoimme junalla pummilla takaisin stadiin, koska kukaan ei meiltä huomannut lippua kysyä, sillä olimmehan ilmiselvästi paikallisen junttisuomalaisen sortinsakin mielestä kansainvälisen tason pelureita, jotka puhuivat ainoastaan flaamin kieltä.
Stadissa meno oli jo sekavaa, ja hukkasin matkatavarani. Etsimme niitä seuravat kolme päivää Töölön kapakoista, mutta ne olivat kadonneet kuin Suomen talouden kyky uhamata tulossa olevaa kaikkien aikojen talousromahdusta.
Ja tässähän voisi vielä musitella kun dr. Muza sai kaksi flapaa 20 tunnin risteilylle Viking Linelle ja sammuimme heti viinakaupan avaamisen jäleen hyttiin, mutta jos siltäkin reiisulta jokin levylista ilmestyy postiluukkuuni, niin katotaan sitt...
11/21/2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti