LÄHTÖ
Valon määrä on lisääntynyt siinä määrin, että on aika aloittaa jälleen lähtövalmistelut. On oltava voimia leikata turhat siteet, jotka sitovat sinut tähän maisemaan. Ensin peruutat sanomalehden, sanot irti vakuutuksesi ja internet-yhteytesi, myyt tietokoneesi pilkkahintaan, television annat pitkäaikaiseen lainaan. Kukat voit viedä puutarhaan; jätät ne vain muina miehinä ihanan kostealle ja lämpimälle paikalle.
Varaat aikoja erilaisista lääkäreistä, jotta saisit selville kuinka sairas tai terve olet. Vannot lopettavasi kaikki myrkyt, mutta aikaa kunnolliseen vieroittautumiseen ei sinulle löydy. Revit kuitenkin varmuuden vuoksi käyttämättömät reseptisi.
Pakkaat pienen asuntosi säilytyskuntoon. Suljet ikkunat ja otat puhelimen irti seinästä. Pankin kanssa sovit Visa-kortin ja muiden laskujen hoitamisesta.
Viimeiset yösi valvot irrallaan todellisuuden pinnasta. Ihailet kaikkea minkä olet jälleen kerran jättämässä taaksesi. Et tietenkään kerro kenellekään matkasi määränpäätä. Et kerro koska et edes itse tiedä sitä. Silti mennään, koska siltä tuntuu.
Yrität koota voimia asuntosi siivoamiseen, mutta päätät jättää sen mahdollisen paluusi aikaiseksi murheeksi. Pöly leijailee aurinkoisessa iltapäivässä huoneesi hämärissä. Se menee nenääsi, suuhusi, silmiisi. Pöly on vihollinen, jota et koskaan tässä asunnossa kyennyt voittamaan. Etkä edes päässyt selville siitä, onko pöly elollista luontoa vai elotonta.
Viimeisen päivän aamuna kun laukku odottaa pakattuna eteisessä kuulet puhelimesi soivan. Olet tehnyt erehdyksen ja nyt olet paljastumaisillasi. Soiton lakattua vedät johdon irti seinästä. Sen jälkeen keität kahvia. Puet menopukusi yllesi ja soitat taksin. Pian olet poissa täältä, eikä kukaan tiedä kaivata sinua parhaassa tapauksessa moneen päivään.
Valmistelujen päätyttyä alkaa jälleen uuden lähdön odottaminen.
(Alppilan aikakirjat 1997-2003)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti