On the way back west.
Lähtiessämme raveihin tapaan kolme nykiläistä miestä guest housen raflassa. He ovat tulleet noutamaan isänsä ruumista. Papa asui elämänsä 26 viimeistä vuotta Aasiassa. Matka päättyi Chiang Maihin. Papa istui elämänsä viimeiset päivät huoneensa ulkopuolella tuolissa, öisin hän katsoi ääni täysillä telkkua. Sittten yhtenä aamuna hän heitti veivin.
Nykiläiset sällit kittaavat irkkuviskiä, eivätkä ota turhaa stressiä. Papa pannaan sinkkiarkkuun ja lennätetään takaisin Valtoihin.
Raveissa heitän jäähyväiset kuskilleni mr. Changille. Hän voittaa 3000 bahtia, eikä sen jälkeen suostu lopettamaan pelaamista. Lähden huis helvettiin, sillä en kestä katsoa jätkän häviävän kaiken voittamansa.
Menen heittämään hyvästit ladyboyporukalle, joka kokoontuu jossakin luukussa. Nappaavat metamfetamiinia ja lähtevät illalla kamppeissaan hengailemaan omiin mestoihinsa.
Ja sitten se on tack och adjö. Lennän Bangkokiin jatkamaan hämäriä liiketoimiani. Bangkokissa on kuuma ja paikka on paska huijarimesta Chiang Maihin verrattuna. Käyn hakemassa tutusta apteekista matkadropit. Khao San Road vilisee reppureita, jotka eivät tiedä mikä heitä Aasian uumenissa odottaa, eivät tule koskaan tietämään. Ehkä hyvä näin.
Bangkokin uudella lentokentällä on liian vähän vessoja ja mafian jätkät ehdottavat reissua hierontaan ennen lentoa. Aika veijareita, totean kun tuhkani ammutaan tykillä avaruuteen. Viulut maksaa Sitran huijarisakki.
2 kommenttia:
Mielenkiintoisia tarinoita. Hyvin olet jaksanut kirjoitella. Varmaan uusi romaanin aihekin on jo kypsymässä.
terv.
Eräs, jonka piti lähteä syyskuussa 2006 Thaimaahan, mutta perui matkansa, sai rahansa takaisin ja jolla edelleen on ajatuksissa, josko vielä pääsisi sitä ihmemaata katsastamaan.
Elämä on aineisto, josta voi vääntää ihan mitä tahansa, vaikka romskun tai deliriumin. Koneet on luotu liikkumaan, jokin päivä istut perse penkissä keskellä yötä matkalla kohti maailman sykkivää sydäntä. Terkut vaan.
Lähetä kommentti