Thåström Plays Songs of Love and Hate

Tapaan kesäreissullaan kadoksissa olleen Speedy M:n Arlandan lentokentällä. Hän on ollut hummailemassa keskitysleirien tuntumassa Puolassa Muukalaislegioonasta saamillaan lomarahoilla. Otamme flygbussin keskustaan. Helteinen Tukholma on yhtä nasta mesta kuin ennenkin. Vain Miss Farsta Strand 1982 puuttuu; hän on tullut vanhaksi, hänen tukkansa on muuttunut korpinmustasta vitiharmaaksi, hänen silmissään on väsynyt ns. elämää nähnyt katse. Se ei kuitenkaan estä häntä toimittamasta Speedy M:n tilaamaa lähetystä.



Kävelemme Hedengrensille tutkimaan kirjoja odotellessamme kapakoiden aukeavan. Kungsgatanilla huomaamme ettei suomalaismafian entistä pesää ravintola Monte Carloa ole enää olemassa. Muutenkin maailma on 25 vuodessa muuttunut vähemmän rikollisen näköiseksi. Heroinistit eivät diilaa, huorat eivät levittele vehkeitään Malmskilnadsgatanilla, Slussenin sissit alkavat olla kuolemassa sukupuuttoon. Käymme tarkistamassa Olof Palmen murhapaikan Sveavägenillä, mutta emme vieläkään löydä puuttuvaa johtolankaa murhamysteerin ratkaisemiseksi.



Tukholman ylivoimaisesti näkyvin tyyppi on Ernesto Guerra. Hän on Kolumbiasta kotoisin oleva skitsofreninen autisti joka on viimeiset 10 vuotta viettänyt luovaa juhlaa liimailemalla nimilappusiaan maalarinteipillä kaikkialle Tukholman keskustaan. Menestys on ollut valtaisa; hänestä on tehty jopa juttu Dagens Nyheteriin:

Ernesto Guerras lyckliga konst

Hans namn syns på väggar över hela Stockholm, men få vet vem han är. Ernesto Guerra är lycklig när han får vara galen.

Författaren Ernesto Guerra tejpar upp ett hundratal lappar med sitt namn på, varje dag. Det är hans bidrag till huvudstadens kulturliv. Dessutom hans sätt att bearbeta sin mentala hälsa.
-­ Jag är heltokig, jag vet. Men att sätta upp lapparna får mig att vilja leva, säger Ernesto Guerra.

Det är en annorlunda form av konst som växer fram på Stockholms gator. I kontrast till den ständigt debatterade graffitin, som täcker många av stadens husväggar, dyker det upp meddelanden på elskåp, rådjur på skyltar, mosaik i tunnlar och uppklistrade namnlappar. De flesta namnlapparna är Ernesto Guerras. DN På stan träffar honom utanför Stockholms stadsbibliotek en stekhet eftermiddag.

-­ Alla tycker om mitt namn, säger Ernesto med ett leende på läpparna. Han har trotsat värmen och slår sig ned på en bänk iklädd mörk kavaj och nyputsade skor.

Ernesto är på strålande humör. Han börjar genast tala om den "vackra svenska naturen" och är helt lyrisk i sitt berättande om Sverige och svenskarna.
-­ Stockholm är finast i världen. Här får jag vara hur galen jag vill, skrattar han.

Ernesto flyttade till Sverige 1988. I dag är han 45 år, förtidspensionär och författare. På vacklande svenska förklarar han hur Colombia kändes för trångt. Landets politiska situation gav inget utrymme för hans behov av att bearbeta sina problem med schizofreni och autism.

I Sverige känner han sig dock fri och mår betydligt bättre. Mycket tack vare den udda idén att tapetsera Stockholms husväggar, elskåp och papperskorgar med sitt eget namn.

Ernesto började sprida sina egenhändigt skrivna böcker genom att spika upp dem på väggar runt om i stan. Men utan någon respons bestämde han sig för att testa något nytt. Och sedan den första namnlappen syntes på huvudstadens gator för fem år sedan, har Ernesto Guerra fått möta många reaktioner.
-­ Jag har levt väldigt isolerat, utan kontakt med människor. Det är först nu som jag har insett att det finns mer därute. När folk kommenterar lapparna på gatan, passar jag på att prata med dem. Men jag säger inte att jag är Ernesto. Bara att jag känner honom.

När Ernesto satte upp sina första namnlappar blev folk misstänksamma och han fick ljuga sig fram.

- ­Ingen ville acceptera att en författare gjorde reklam för sig på det viset. Så jag började säga att Ernesto Guerra var en gitarrist. Då blev folk nöjda.

I dag blir Ernesto bemött på ett mer förstående sätt. När han presenterar Ernesto Guerra som sin vän författaren, blir alla nyfikna. Böckerna, som enligt Ernesto själv handlar om "Sverige och svenskarna", delar han ut till dessa nyfikna personer som han träffar på gatan. Även om spridningen av böckerna inte längre är det viktigaste, utan namnlapparna.
- ­När människor accepterar mina lappar som konst känner jag mig nöjd. Det finns många uttryckssätt som kan kallas konst. Även detta.

Efter att ha tryckt upp trettiotre olika böcker på egen bekostnad, blir det nu inga fler på ett tag. Det blir för dyrt helt enkelt.

Men han fortsätter att skriva, helst på spanska men försöker sig på engelska och svenska också. Lapparna ska han också fortsätta tejpa upp längs huvudstadens gator.

- ­Det måste jag göra för att fortsätta leva.

Jan Åkesson




- Kumma sälli, Speedy tuumii mennessämme vanhasta tottumuksesta syömään päivän ensimmäiset kebabit Hötorgshalletiin. Naamat rasvaa valuen inisemme nautinnosta. Seuraavaksi olemme Nordiska Kompanietissa tsekkaamassa sen definitiivistä Thåström osastoa. Joakim Thåströn från Råsgsved, mies menneisyydestämme on tullut takaisin ryminällä. Ebba Grön, Imperiet, pari soololättyä, vuodet Amsterdamin narkkikortteleissa ja Köpiksen Sönder Boulevardilla eivät ole pysäyttäneet häntä. Muiden fysiikan rapistuessa svedujen Iggy Pop jatkaa poikamaisena olemukseltaan uudella hittilevyllään ja sen tiimoilta kyhätyllä kesäturneellaan.

Kävelemme Gamla Stanin läpi Söderiin, josta Speedy M. on varannut ja maksanut meille sviitin Krakovassa pöllimällään amerikkalaisen turistin luottokortilla. Heitämme reput kämppään ja lähdemme Götgatanin kapakoihin, joissa kalja on halvempaa ja meno villimpää kuin Östrermalmin sisäsiitoksen myötä heikentynein geenein pyörivässä kulahtaneessa yökerhohelvetissä. Annamme saamamme vipkortit pahimman näköisille ryyppäreille ja kehoitamme heitä ottamaan tunnelbanan Östermalmille. Siellä heidän tehtävänsä on tietenkin panna paikat remonttiin, jotta maailmassa säilyisi jokin järjetys kokkeliturpien heikolta libidolta haisevissa hienostokortteleissa.




Ryypättyämme muutaman jälkeen vielä muutaman lähdemme valumaan kohti Tantolundenia. SoFon toisella puolen näkyy sekalaista sakkia ja Speedy M. pääsee vääntämään kättä paikallisten korstojen ja pikkurikollisten kanssa.



Tantoludenissa on väkeä vallan vitusti, mutta se meitä haittaa, vaan panemme heti turvatarkastuksen jälkeen jalalla koreasti. Tanssimme uusia Helsingin alamaailman kansantanhuja päästyämme viimeinkin Thåströmin keikalle kaikkien vuosien odottamisen jälkeen.

Yhdeksältä äijä kävelee lavalle ja pistää akustisella skitalla homman käyntiin. Seuraavat kaksi tuntia on täydellistä taivasta parille kymmelle tuhannelle sieltä jo aikoja sitten karkoitetulle. Thåströmin keikan biisilista on sama kuin kiertueen aikaisemmilla akteilla:


1. Brev till 10:e våningen
2. Fan, fan, fan
3. Tittar på tv
4. Som eld
5. Sönder Boulevard
6. Främling överallt
7. Kriget med mig själv
8. Vacker död stad
9. Karenina
10. Österns röda ros
11. Ungefär så här
12. Ingen sjunger blues som Jeffrey Lee
13. The haters
14. Alla vill till himlen
15. Stjärna som är din

Extraspår
16. Släpp aldrig in dom
17. Du ska vara president





Ja lopuksi tulee vielä Rågsvedin pojalta kotikaupungilleen spesiaalinumerona Imperiet kauden helmi Österns Röda Ros.


Där torkan är som svårast
och där öknen står i brand
Finns sanningar och lögner
radade på band
Bland krypskyttars kulsprute knatter
Lever mänskor med en dröm
Med taggträ den runt halsen
ammas barnen varmt och ömt

Men om du vet var stjärnor faller
och var regnbågen tar slut
Om du fortfarande har ditt hjärta slå
skall du finna österns röda ros

Där st�lfåglar flyger om natten
över dom som flytt sitt land
Där kartritarnas gränser
dras i blodig sand
och pojkar som bara ligger där
sina ögon öppna fast dom inget ser
Dom som aldrig mer ska få skratta
eller kyssa en flicka som ler

Men om du vet var stjärnor faller
och var regnbågen tar slut
Om du fortfarande hör ditt hjärta slå
skall du finna österns röda ros

Jag hör deras röster
Jag hör hur dom skriker
Jag vet att dom finns där
Jag vet att dom lever

Så om du vet var stjärnor faller
och var regnbågen tar slut
Om du fortfarande hör ditt hjärta slå
skall du finna österns röda ros






Konsertin jälkeen meille tapahtuu kaikenlaista kivaa Medborgarplatsenin yössä, vaikka Tukholman poliisi onkin saanut vihiä Speedy M:n olevan pitkän tauon jälkeen tulossa kaupunkiin. Eksoottisia huumeita, ruottalaisia ämmiä, joukkotappeluita, hämäriä liiketoimia ja gatuköketin makkarat. Muuta en muista, vannon sen. My lips are sealed.





Havahdun jonkin päivän kuluttua siihen kun katselen Solnassa pilvenpiirtäjän ikkunasta AIK:n pelaavan Halmstadia vastaan Råsundan areenalla. Olen yksin pilvenpiirtäjässä ja se kohoaa hiljalleen lentoon ja häipyy paikalta. Seuraavan päivän lööpit kirkuvat kaikkialla maailmassa: "Pilvenpiirtäjä varastettiin Tukholmassa". Mutta minne jäi Speedy M. sen jälkeen kun hän jäi purkamaan T-Centralenia ja lupasi tulla perässäni tuliaiset hankittuaan?

Big but Ugly

This is a public service announcement from the administration section of the global net community:

Mr. James Clover is out of town doing his annual field research in the Finnish Alps and Finnish French Riviera. We are sorry to declare that we have got from mr. Clover only this "poem" about harsh reality and deep corruption of the declining Finno-Albanian welfare state:

kun mie karrautin pihalle
siitä sontasesta ämmäpaikasta
vastahan tuli iso ja ruma mies
sehän se saatana sano tappavansa miut
mie en häkelly vähästä
- tapa vaan mutt tässä tulloo semmonen isäntä
joka tappasee takaisin

no sehän ei ku se hurja siitä ku päälle
ehti sanomahan miulle
- nyt tulloo lähtö kapernaumista!
enne ku käveli miun puukkoon ja kuoli komiasti

siinä se iso ja ruma mies maassa maata törsötti
vittumainen oli loppuunsa saakka
ehti miua vielä hulluksi haukkumahan
mutt en mie ollu tästä hävästyksestä moksiskaan
panin sille kiven suuhun ku kerran ruumis oli

ja sittenhä ne karrautti tinanapit mustallamaijalla pihhaan
vaikka sanoin tämän olevahan puhtahasti meijän kahen välinen juttu
ottakaa tuolta ruumihilta lausunto enne ku se kylymenee
mutt ne perkeleet sakilla kimpuuni hyökkäsivät
ja veivät vantaalle tutkintavankeuteen

käräjillä mie sitten selitin mistä on kyse
että kuinka iso ja ruma se mies oli
lautamiehet pyöritteli päitään kuulesaan moisesta tursakkeesta
eivät ollet uskoa korviansa että immeisiä semmoset lurjukset katulla väijyy
kiittelivät miua kovasti ku sen syytteen miestaposta hylykäsivät
ja panivat valtion maksamahan korvaukset miun turhasta pahanoilla makkuuttamisesta

ja leheretkin sitä tappausta päivätolokulla päivittelivät
että niin iso ja ruma mies kun täysin syyttä toiseen päälle kävi
lähetin nille yleisönosastoon kiitoskirjehen
ja käskin lähtettämähän kestotillauksen
ku kerranki puhuvat täyttä asiaa

sitt mie hain sen puukon polliisilta pois
eikä ne uskaltaneet paskahatut olla antamatta
oikeus voitti kerraki ylivoomaisesti mietin
ku menin ostarin baariin väijymähän
kaikenmaailman lurjuksia ja ryyppäreitä
jotka moitiskelivat sitä kansalaispalkkansa kehnoutta

illalla oli taas tanssit ämmäpaikassa
ja ku oli niin kuulusa väkivaltarikoksen uhuri
ni ämmäthän ne vasta miua kiimasina piiritti
monet panin kävelmähän siltä seisomalta
parraat talutin talon taakse

ja muut olivat navetassa

Indian Summer

Mumbai. Intian suurkaupungin Mumbain lähijunissa on tapahtunut seitsemän räjähdystä. Yli sata ihmistä on kuollut ja 250 loukkaantunut pommien aiheuttamissa räjähdyksissä, poliisipäällikkö A.N. Roy sanoo.

Rankat monsuunisateet ovat hankaloittaneet pelastusoperaatiota.

Mumbai ja muut Intian suurkaupungit on asetettu hälytystilaan pommi-iskujen vuoksi, ja poliisi on eristänyt kaikki Mumbain rautatieasemat.

Poliisi keskittyy ensisijaisesti pelastusoperaatioon, mutta joidenkin lähteiden mukaan se on myös tehnyt useita ratsioita löytääkseen syylliset. Yhden televisiokanavan mukaan poliisi olisi jo saanut kiinni yhden epäillyn.

Mikään ryhmittymä ei ole ilmoittanut olevansa räjähdysten takana, mutta räjähdykset tapahtuivat tiheätahtisena sarjana, mikä on ollut tyypillistä kashmirilaistaistelijoiden pommi-iskuille. Kashmirilaistaistelijat ovat usein iskeneet Intian suurkaupunkeihin.

"Räjähdykset olivat osa hyvin koordinoitua hyökkäystä", sanoi vanhempi poliisiviranmainen P. S. Patricha Mumbayn poliisista. Intian sisäministeri kertoi Intian televisiolle, että viranomaiset tiesivät hyökkäyksen olevan tulossa, mutta että sen aikaa tai paikkaa ei ollut saatu selville.

Muutama tunti ennen räjähdyksiä ääri-islamilaiset taistelijat olivat tappaneet kahdeksan ihmistä granaatti-iskuissa Intiaan kuuluvan Kashmirin osan tärkeimmässä kaupungissa.

Pakistanin ulkoministeri antoi myöhään tiistai-iltana lausunnon, jossa pommi-iskut tuomitaan "halveksuttavina terroritekoina".

Tv-tietojen mukaan räjähdyksiä tapahtui neljässä täpötäydessä paikallisjunassa. Intialainen uutistoimisto kertoi viranomaislähteitä siteeraten, että kaikki räjähdykset tapahtuivat ensimmäisen luokan vaunuissa.

Nimettömän poliisilähteen mukaan ensimmäinen räjähdys tapahtui Kharin lähiössä Mumbayn luoteisosassa.

Silminnäkijät ovat kertoneet nähneensä irrallisia ruumiinosia rautatieasemilla, ja intialaiset televisiokanavat ovat näyttäneet kuvamateriaalia, jossa ohikulkijat kantavat uhreja ambulansseihin ja etsivät henkiinjääneitä ja ruumiita junan jäänteiden seasta. Jotkut onnettomuudesta selvinneet pystyivät kävelemään itse pois asemalta.

Junanvaunujen ovia ja ikkunoita irtosi räjähdyksen voimasta, ja matkatavaroita lensi ympäriinsä.

Intiassa on aiemminkin tehty pommi-iskuja juniin. Vuoden 1993 iskuissa kuoli 250 ihmistä.

AP–REUTERS–STT

Lisää aiheesta:

Ei vielä tiedossa, oliko Mumbaissa suomalaisia (18:53)


Bombay Burns

Koneen lähtöön oli vielä tunti, sillä se oli puoli tuntia myöhässä. Sulkeuduin käymälään, istuin pytyn kannelle ja otin pitkän mehukkaan siivun viskiä Mielialani alkoi kohota välittömästi. Tunsin villiä olemassa olon riemua selvittyäni vastoin kaikkia odotuksiani kohti uutta seikkailua. Lisäksi minulla oli fyrkkaa rutosti päällä. Tämä tekisi nautinnosta entistäkin suuremman.
Moskovan kone lähti lopulta kaksi tuntia myöhässä, joten mikään ei ollut ainakaan Aeroflotin toiminnassa muuttunut. Kone oli vain puolillaan matkustajia. Vieressäni ei istunut ketään, joten saatoin naukkailla välillä Grant´sia. Yritin olla varovainen, sillä minun olisi selviydyttävä sammumatta Bombayn lennolle.
Lento Helsingistä Moskovaan Sheremenkon lentokentälle kesti kaksi tuntia. Koneen laskeuduttua menin transit halliin. Minulla oli vajaat kolme tuntia aikaa jatkolentoni lähtöön. Istahdin irlantilaiseen pubiin, joka oli minulle jo tuttu entisestä elämästäni. Ostin tuopin Guinnesia ja yritin naukkailla sitä sivistyneesti. Viskiä olin juonut puoli pulloa, joten olin nousussa. Et sitten saatana nukahda, vannotin itseäni.
En ottanut iltapäivälääkitystäni, sillä aioin yrittää vieroittaa itseni mömmöistä. Varasin tosin housujeni taskuun muutaman truxalin pahojen tärinöiden ja vibojen varalta. Kävin pari kertaa kusella. Samalla otin viskipaukut. Tilanne oli hallinnassa. Olin täyttämässä tärkeää velvollisuutta, enkä aikonut jäädä ainakaan Moskovan ankealle lentokentälle päiväkausiksi odottamaan seuraavaa konetta.
Itä alkaa Venäjältä. Vessat olivat edelleenkin saastaisessa kunnossa. Paskaa valui pitkin pytyn sisä- ja ulkoreunoja. Lisäksi pytyn reunoilla saattoi nähdä kengän jälkiä, sillä jotkut idiootit idästä nousivat kyykylleen pytyn päälle tyhjentääkseen lastinsa. Ilmeisesti tämän vuoksi osasta pytyistä oli otettu kannet veket, jotta ulostamisen akrobaatit saivat kovaa emalia jalkojensa alle.
Kone lähti kummastuksekseni aikataulussa. Yleensä Intian lennot lähtevät puolen yön maissa, jotta perille tullaan aikaisin aamulla. Menin lievästi horjuvin askelin koneeseen. Siellä oli intialaisia emigrantteja matkalla lomalle kotimaahansa, liikemiehiä, reppuselkäturisteja sekä Hare Krishnoja. Viereeni istui krishna oransseissa vaatteissaan. Yritin tarjota hänelle huikkaa, mutta se ei häntä kiinnostanut. Ilmeisesti hän hoki mielessään mantraansa. Hare Krishna, Hare Krishna, hare rama, hare rama. Jätin hänet sovinnolla rauhaan.
Heti kun kone oli noussut ja istuinvyövalo sammunut menin koneen takaosaan, josta oli varattu pari penkkiriviä tupakoitsijoille. Läntiset lentoyhtiöt olivat jo vuosia sitten kieltäneet tupakoinnin lennoillaan, mutta onneksi itä oli edelleenkin punainen. Vedin spaddun huuleen ja aloin vetää kiihkeitä hermosavuja. Välillä otin paukut viskiä. Ensimmäinen puolen litran pullo oli mennyt, mutta onneksi minulla oli käsimatkatavaroissani toinen.
Aloin olla aika kännissä. Yritin tehdä tuttavuutta muiden tupakoitsijoiden kanssa, mutta he eivät olleet halukkaita keskustelemaan kanssani. Ainoastaan yksi Goaan matkalla ollut norjalainen tyttö vaihtoi kanssani muutaman sanan. Hän kertoi, että ei hankkisi koskaan lapsia. Sama se mulle, ajattelin.
Lento Bombayhin kesti vajaat kahdeksan tuntia. Yritin nukkua, mutta siitä ei tullut mitään. Niinpä vedin kolme truxalia naamaani. Sen jälkeen tipahdin syvään uneen. Kone ylitti mantereita ja valtameriä, mutta siitä minulla ei ollut mitään tietoa.
Heräsin mömmöissäni kun lentoemäntä ravisteli minua.
• Tervetuloa Bombayhin.
• Mihin?
• Olemme perillä Saharin kansainvälisellä lentokentällä.
• Missä muut matkustajat ovat? Onko kone kaapattu?
• Muut ovat jo poistuneet koneesta.
Lähdin hoippumaan veltoin jaloin ja sekavin päin kohti tuloaulaa. Tullivirkailijat katsoivat minua kuin suuri silmä taivaasta, joka on monien skitsofreenikkojen ainoa ystävä. En muista tarkalleen tulomuodollisuuksia, mutta jotenkin sain koottua itseni sen verran kasaan, että kykenin hakemaan hihnalta reppuni.
Seuraavaksi otin avoimesti ryypyn viskipullosta ja panin röökin palamaan. Suuntasin vanhasta tottumuksesta kohti rahanvaihtopistettä. Vaihdoin kaksisataa dollaria rupioiksi. Sain lähes 9000 rupiaa. Kurssi ei ollut muuttunut vuodessa kovinkaan radikaalisti.
Astuessani ulos terminaalista alkukevään kuuma ilma iski vastaani. Kesä teki tuloaan Intiaan ja pian ei talven siedettävistä lämpötiloista olisi tietoakaan. Matkasta tulisi kuuma tässäkin suhteessa.
Otin taksin ja vaadin kuljettajaa panemaan mittarin päälle. Hän ei ensiksi ollut kuulevinaan vaatimuksiani, mutta kun käskin pysäyttämään auton, hän vastentahtoisesti painoi mittarin alas.
• Hotel Centaur Juhu Beachilla, sanoin.
• Minä tiedän paremman paikan. Centaur on likainen, turbaanipäinen sikhikuljettaja aloitti broken englishillään.
• Minä pidän liasta. Sitä paitsi olen ennenkin asunut siellä.
• Nykyään se on täynnä rikollisia ja prostituoituja.
• Sen parempi. Kuulostaa, että olemme menossa mukavaan paikkaan. Mitä Bombayhin muuten kuuluu?
• Paljon rikollisuutta. Joka päivä tulitaisteluja. Eikä poliisi saa mitään kuria ja järjestystä aikaiseksi.
• Miten menee Falkland Roadilla?
• Ei hääppöisesti. Paljon aidsia ja väkivaltaa. Poliisi tekee sinne välillä ratsioita, mutta ne ovat vain silmänlumetta.
Otin hiukat viskiä, joka alkoi olla lopussa. Onneksi hotellissa voisin tilata lisää. Katselin taksin ikkunasta tätä Intian moderneinta kaupunkia. Palmut heiluivat tuulessa. Avoimesta ikkunasta saattoi aavistaa kaiken liikenteen päästöjen seasta meren läheisyyden.
Kirjoittauduin sisään Centaur hotelliin. Huone maksoi neljäsataa rupiaa yöltä. Kahdeksan vuotta aikaisemmin hinta oli ollut 150 rupiaa. Toivoin kuitenkin paikan olevan muuten entisellään. Jätin rahat ja luottokortin hotellin säilytyslokeroon. Piccolo kantoi reppuni huoneeseen. Annoin hänelle 50 rupiaa. Samalla tilasin large whiskeyn.
• Ulkomaalaista vain intialaista, piccolo kysyi.
• Intialaista. Ulkomaalainen maksaa monta kertaa enemmän, enkä minä halua hukata kaikkia rahojani heti kättelyssä.
Tilattuani vielä pari ryyppyä nukahdin vaatteet päälläni ilmastoituun huoneeseeni. Näin unta Suomesta. Olin reilut kymmenen vuotta nuorempi. Tyttäreni oli vielä vauva ja työnsin häntä kärryissä Helsingin taivaan alla.
Heräsin puhelimen soidessa. Intiassa yksin matkustava mies herää usein puhelimen soidessa.
• Milloin haluatte nähdä tytöt, sir, miesääni kysyi.
• Mitä kello on?
• Puoli viisi.
Omani näytti edelleenkin Suomen aikaa, eli oli kolme ja puoli tuntia jäljessä.
• Olen väsynyt. Myöhemmin, sanoin ja paiskasin luurin kiinni.
Makasin sängyllä. Minulta oli jäänyt muutamat lääkkeet ottamatta, mutta en aikonut sekoittaa päätäni niillä. Mietin tyttökysymystä. Siitä oli seitsemän vuotta kun olin ollut naisen kanssa. Epäröin, että osaisinko enää olla naisen kanssa. Minulla oli ollut jo entisessäkin elämässä vaikeuksia. Ensin tulin liian aikaisin. Lääkkeiden aloittamisen jälkeen tulin vain vaivoin, eikä orgasmi tuntunut paljon miltään.
Tuumaustuokioni seurauksena kaivoin lääkepussini esiin ja menin vessaan. Manialääkkeet menivät ensimmäisinä pytystä alas, sitten mielialalääkkeet ja levozinit. Jätin itselleni hätätilanteiden varalta vain nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia. Aioin valkaista ruumiini lääkesaastasta kertarysäyksellä. Se vaatisi ehkä jotakin korvikkeita, mutta niitä vastaan minulla ei ollut mitään.
Lähdin hotellista illan jo pimennettyä. Annoin osoitteeksi vanhasta muistista Falkland Roadin. Se halkoi Kamatipuran alueen, joka oli suurin punaisten lyhtyjen kortteli Bombayssa. Se tuli tunnetuksi prostituutiosta jo 1800-luvun lopulla, eikä meno ollut siitä hiipunut. Se sijaitsee suhteellisen lähellä kaupungin keskustaa. Sitä rajoittaa Hornby Vellard pohjoisessa ja Grant Road etelässä. Kamatipuran halkova pääkatu on Falkland Road, joka on tunnettu "häkeistään", joissa tytöt myyvät itseään kaltereiden takana. Arviolta 200.000 huoraa asuu ja työskentelee alueella, tehden siitä yhden maailman suurimmista bordelli- ja prostituutioalueista.
Suurimmalla osalla alueen tytöistä oli HIV, mutta siitä en jaksanut piitata. Olin nimittäin unohtanut ostaa kondomeja. Ehkä tytöllä jonka valitsisin olisi omat kumit. Muuten joutuisin jyystämään paljaalla. Elää ja kuolla planeetalla, sama se mulle. Ei minulla mitään porvarillista tulevaisuutta kuitenkaan ollut luvassa.
Falkland Road loisti valoissa. Kuhina häkkien ympärillä oli alkanut. Sulauduin joukkoon, vaikka ulkomaalaisena sainkin pimpit heti perääni. En vastannut heidän kotkotuksiinsa. Tiesin jo miten raha vaihtoi omistajaa Intian huorakortteleissa.
Tarjolla oli vaaleaa ja tummaa lihaa. Kiinalaista. Devadaseja, jotka oli nuorina tyttöinä pyhitetty salaisissa menoissa Jumalan morsiamiksi Karnatakassa. Muistin joskus lukeneeni, että initaatioriittien jälkeen uusi devadasi palaa kotiinsa kunnes saavuttaa puberteetin. Sen jälkeen hänet myydään eniten tarjoavalle, joka pitää tätä seksikumppaninaan muutaman viikon. Sen jälkeen devadasi palaa kotiinsa, eikä ole enää naimakelpoinen, koska ei ole neitsyt. Seuraavaksi lapsen vanhemmat myyvät hänet joko bordelliin tai parittajalle parilla sadalla dollarilla. Monet heistä päätyvät Bombayin Kamatipuraan, jossa heitä työskentelee arviolta 14.000.
Köyhyydellä on monet kasvot. Mariamma ja Yelemma kultit hyväksyvät myös poikia vihkimysseremonioihin. Heistä tulee transvestiitti prostituoituja, joita kutsutaan nimellä Jogappas.
Täytyi olla varuillaan, ettei olisi niin kännissä, että päätyisi naimaan mieshuoraa.
Hortoiltuani vajaan tunnin Falkland Roadin sperman, kiiman ja paskan lemussa alan hieroa kauppoja nuoren kiinalaistytön kanssa. Hän ei osaa englantia kuin muutaman sanan, mutta sen verran saan irti, että hän on Nepalista. Pienen tinkaamisen jälkeen hinnaksi sovitaan 300 rupiaa. Se on ylihinta. Mutta siihen on totuttava Intiassa, että jos on länsimaalainen, joutuu maksamaan kaikesta ylihintaa.
Menemme häkkitalon toiseen kerrokseen, jossa on pieniä koppeja vieri vieressä. Sutenööri tuo tilauksesta Kingfisheriä, jota kulauttelen alas kurkustani. Itse asiassa minulla on krapula, joka ei johdu pelkästään viinasta. Myös lääkkeiden vieroitusoireet pukkaavat päälle. Itse asiassa mieleni tekisi nukkua, mutta sitä varten ei tuohon häkkiin oltu tultu.
Vaikka tyttö on nuori – oman ilmoituksensa mukaan 18-vuotias – hän osaa hommansa. Ensin hän asettaa minut selälleen makaamaan. Sitten hän kiskoo housuni alas ja pujottaa kondomin kyrpäni ympärille. Seuraavaksi hän alkaa imeä kaluani, joka pomppaa pystyyn kuin adrenaaliruiskeen saanut yliannostuksen ottanut narkomaani. Hän nuolee myös napaani ja kiveksiäni.
Imettyään kaluni kovaksi tyttö kiipeää ylleni ja alkaa rynkyttämään rujosti. Tunnen olevani häkkityttö, jota iso GI Joe raiskaa. Minulla meinaa tulla melkein heti, mutta pakotan itseni ajattelemaan kaukaisia asioita. Yritän myös miettiä pähkähullua tehtävääni, mutta mikään ei auta. Pian tulen loristen kondomin ja tytön sisään. Koko operaatio on ohitse vähemmässä kuin kymmenessä minuutissa.
Havaittuaan tilanteen lauenneen tyttö nousee yltäni ja alkaa pujottamaan sariaan ylleen. Otan kortsun lerpahtaneesta kalustani. Tutkin uteliaana kuinka paljon spermaa sinne on valunut. Orgasmi ei ollut vielä läheskään normaali, vaan lääkkeet lamasivat tuntohermojani. Eikä sperman määrällä ja laadulla mihinkään spermapankkiin olisi töihin päässyt.
Kylmän seksin jälkeen pujahdan Bombayn lämpimään iltaan. Kello on kymmenen illalla ja päätän palata hotelliin nukkumaan. Otan taksin, jonka kuljettaja ei puhu mitään tunnettua kieltä. "Mittari alas" huutoni kaikuvat kuuroille korville. Käsken häntä pysäyttämään, mutta hän painaa vaan kaasua. Tämäkin on Intian iloja, tiedän jo aikaisempien matkojeni perusteella.
Hotellissa otan puhelimen pois seinästä ja yritän nukkua ilman nukahtamislääkkeitä. Yritykseksi se jääkin, sillä kiemurtelen useamman tunnin sängyssä. Mieleeni nousee kuvia menneestä väärin eletystä elämästä. Yö on vähemmän hellä, joten päätän luovuttaa. Kolmen jälkeen otan kaksi tenoxia. Niiden ja väsymyksen ansiosta vaivun syvään uneen. Päätän jatkaa vierotushoitoani seuraavana päivänä.
Heräsin painajaisiin joskus aamupäivällä, kun siivooja koputti oveen. Annoin hänelle 50 rupiaa.
• Mitä voin tehdä hyväksenne? Haluatteko tyttöjä, sir?
• Haluan ganjaa. Hyvälaatuista afganistanilaista. Tiedätkö mistä sitä saa?
• Voin hommata sitä teille, mutta se maksaa 2000 rupiaa…
• Fuck you. Tuhat eikä yhtään enempää. Ja sen on parasta olla hyvälaatuista.
• Olen köyhä mies. Minulla on perhe elätettävänä. Otan suuren riskin. 1500?
• 1200. Take it or leave it.
Hän hyväksyi tarjoukseni. Parin tunnin kuluttua, kun olin syönyt aamupalaa, oveen koputettiin jälleen. Sama kyyppari tuli huoneeseen ja kaivoi ruskean laatan taskustaan. Raha vaihtoi omistajaa. Minulla oli sätkäkone mukanani juuri tällaisia tarkoituksia varten, joten kävin heti käärimään jointtia.
Seuraavat pari tuntia rentouduin täydellisesti edeltäneiden vuosien helvetistä. Kelausvaihde uhkasi jäädä pysyvästi päälle, joten päätin lähteä kävelylle. Käärin pari sätkää matkaeväiksi. Menin Juhu Beachille ja annoin auringon paahtaa kalpeaa ihoani. Kaikenmaailman kaupustelijat ja huijarit pörräsivät ympärilläni, mutta koska olin aineissa, en välittänyt heistä paskaakaan.
Sen sijaan päätin alkaa tehdä suunnitelmia siirtyäkseni vähitellen kohti itää. Minun tulisi ensi tilassa käydä tilaamassa junalippu Delhiin Victoria Terminukselta. Sieltä tulisi jatkaa jollakin keinoin kohti operaation päämäärää. Mikä se oli; siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Mutta aurinko paistoi Arabianmereen, olin aineissa ja vapaa. Mitä muuta vanha narkkari olisi voinut pyytää?
Illalla menin jälleen vanhasta tottumuksesta Kamatipuran alueelle. Minua kiehtoi nähdä rakkauden visvaiset kasvot. En saanut kylläkseni katsellessani häkkityttöjä työssään. Tuona iltana en kuitenkaan noussut kerroksiin. Ilmeisesti potenssini oli vielä huonoissa kantimissa.
Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Yhtä äkkiä alkoivat ilotulitusraketit paukkua Falkland Roadilla. Ihmiset säntäsivät juoksuun paniikissa. Seisoin äimän käkenä keskellä infernoa. Vasta kun minua tartuttiin kädestä ja vedettiin yhteen taloon, tajusin kyseessä olevan tulitaistelun. Kadulla makasi loukkaantuneita ja kuolleita ihmisiä. Bombay oli entisensä; rikollisliigat saattoivat aloittaa välien selvittelynsä millä hetkellä tahansa.
Minut oli vetänyt turvaan kaunis nainen, joka oli pukeutunut kultaa kimmeltäviin vaatteisiin.
• Mistä on kysymys, kysyin häneltä.
• Isot pojat tappelevat alueiden hallinnasta, hän vastasi virheettömällä englannin kielellä.
• Olet kaunis.
• Kiitos. Sinäkin olet komea.
• Minkä ikäinen olet?
• Arvaa.
• 22.
• Turha imarrella. Olen jo yli kolmenkymmenen.
• Kuinka kauan olet ollut alalla?
• Ikuisuuden.
• Olet niin kaunis, että voisin naida sinut.
• Se ei ole mahdollista, hän nauroi. – En ole se miksi minua luulet.
• Mikä sinä sitten olet? Mieskö?
• En. Minä kuulun kolmanteen sukupuoleen.
• Olet siis transvestiitti? Vai transseksuaali?
• En ole. Olen kolmatta sukupuolta. Minulta on sukuelimet poistettu.
• Vain niin. Ymmärrän. Siis kolmatta sukupuolta.
• En ole mies, enkä nainen. Olen eunukki ja kuulun hijra-lahkoon.
• Onko teitä paljonkin Bombayssa?
• Meitä on täällä viisi tuhatta.
• Ovatko kaikki eunukit prostituoituja?
• Ei. Kolmannen sukupuolen edustajia on myös kerjäläisinä, baaritanssijoina ja jotkut taas kiristysbisneksessä. Mutta meitä syrjitään, eikä meillä ole edes äänioikeutta.
• Voi teitä raukkoja. Minä kyllä ottaisin sinusta vaimon jos mahdollista…
• Ei se ole mahdollista. Sitä paitsi minulla on HIV. Olet kiltti. Voit jäädä tänne yöksi, sillä ulkona liikkuminen on vaarallista.
Niin siinä vain sitten kävi, että nukuin tuon yön kolmannen sukupolven edustajan kanssa. Hänen nimensä oli Babu. Tunsin tätä kastittomienkin syrjimää olentoa kohtaan niin suurta luottamusta, että kerroin aamulla teetä juodessamme tehtävästäni. Hänenkään mielestään siinä ei ollut mitään järkeä.
• Saatat itsekin joutua tapetuksi tai panttivangiksi. Intia on nykyään vaarallinen paikka jopa intialaisille. Sinun kannattaa palata takaisin kotiin.
• Minulla ei ole kotia.
• Mene sitten Goaan. Siellä on rauhallisempaa, koska suuri osa väestöstä on kristittyjä. En voi auttaa sinua mitenkään, mutta jos menet Kalkuttaan voin antaa sieltä yhden meikäläisen osoitteen. Kun kerrot terveisiä minulta, niin hän auttaa sinua.
Halasin Babua jäähyväisiksi, sillä me molemmat tiesimme, ettemme tulisi enää ikinä näkemään toisiamme. Kävelin halki ihmis- ja autokakofonian Victoria Terminukselle. Sain jonottaa pari tuntia ennen kuin minulla oli lippu Delhiin, sieltä Varanasiin ja Varanasista pääkallopaikalle Puriin.
Menin pubiin, joita oli ilmestynyt lisää vanhojen sirtomaakaunojen laimentuessa brittejä kohtaan. Minulla oli kolme päivää aikaa, eikä mitään muuta tekemistä kuin dokata, polttaa pilveä ja tutkia kaupungin ehtymättömiä naisvarastoja. Join nopeaan tahtiin kolme tuoppia, sillä käteni tärisivät edelleenkin vieroitusoireista. Näitä paineita olin aina tavannut purkaa synnyttämällä uusia paineita.
Kertasin mahdollisuuksiani. Minulla oli lippu kohti itää, joten en ollut vielä pettänyt toimeksiantajieni luottamusta. Jotenkin minusta tuntui, että tulisin sen kuitenkin tekemään. Olin ihminen, jolla kaikki tapasi jäädä kesken. En ollut tehnyt elämässäni mitään merkittävää, vaikka omasinkin yliopistollisen loppututkinnon pääaineenani sosiologia. Mutta sitten minulla alkoi pöntössä viheltämään ja kaikki loppui kuin seinään.
Nojasin baaritiskiin ja tilasin lisää. Tällä kertaa vaihdoin Kingfisherin rajashtanilaiseen Thunderbolt olueen, jossa oli superprosentit alkoholia. Tarkkailin käsiäni, eivätkä ne vapisseet. Tiesin, että tulisin aina olemaan jonkinlaisten aineiden orja. Larry Clarkin sanoin: "Kun piikki kerran menee sisään, se ei enää koskaan tule ulos".
Havahduin mietteistäni kun joku kysyi minulta leveällä amerikanenglannilla:
• Mikä sinut tähän kirottuun rotanloukkoon on tuonut?
Katsoin kysyjää. Hän oli tukevahko arviolta viisikymppinen mies Bermuda-shortseissa ja havaijilaispaidassa. Päässä hänellä oli punainen lippis, jossa luki "Red socks".
• Kunhan tässä katselen maailmaa, vastasin.
• Taidat olla hieman hullu, kun matkustat nykytilanteessa Intiaan. Tämä mannerhan räjähtää hetkellä millä tahansa silmille.
• Ehkä minä kuulun niihin muodikkaisiin katastrofimatkailijoihin…
• Sinulla on mennyt kuuma hiukkanen aivojen läpi.
• Mitä itse teet Intiassa?
• Mitä se sinulle kuuluu? Tai sanotaan, että olen täällä bisnesasioiden pakottamana.
• Mitä bisnestä teet?
• Olen varustelualalla.
En ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, mutta en viitsinyt alkaa jankuttamaan.
• Mistä päin olet?
• Suomesta.
• Siellä on hyviä naisia. Nain paria Espanjassa. Olivat niin kännissä, että niille saattoi tehdä mitä tahansa pyllytemppuja.
• Mistä itse olet?
• Texasista. Onko sinulla perhettä?
• On, valehtelin jostakin syystä.
• Lapsia.
• Kaksi. Tyttö ja poika.
• Sinuna lähtisin sitten ensimmäisellä mahdollisella koneella takaisin Eurooppaan. Täällä tapetaan länsimaalaisia. Heitä kidutetaan ja raiskataan. Tämä on helvetti maan päällä. Kukaan ei enää hallitse tätä kaaosta.
• Kiitos tiedoista. Minulla ei ole ollut ongelmia. Hullut nimittäin tunnistavat toisensa.
Join olueni loppuun ja hyvästelin amerikkalaisen varustelumiehen. Kerjäläiset roikkuivat kintuissani hypätessäni taksiin, jolla ajoin hotelliin. Pyysin kuljettajaa ajamaan Marine Driven kautta. Upea rantabulevardi kylpi iltavalaistuksessa. Sen varrella oli asuntojen neliöhinta korkeampi kuin Manhattanilla. Minua ei asia kiinnostanut, sillä en omistanut minkäänlaista asuntoa.
No, kaikkea ehti vielä tapahtua, mutta kolmen päivän kuluttua löysin itseni matkalta CeBe-kadulle Delhiin. Mutta se on aivan liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi.