On the Road to Nowhere

Well we know where were goin
But we dont know where weve been
And we know what were knowin
But we cant say what weve seen
And were not little children
And we know what we want
And the future is certain
Give us time to work it out

Were on a road to nowhere
Come on inside
Takin that ride to nowhere
Well take that ride




I´m feelin okay this morning
And you know,
Were on the road to paradise
Here we go, here we go




Maybe you wonder where you are
I dont care
Here is where time is on our side
Take you there...take you there

Were on a road to nowhere
Were on a road to nowhere
Were on a road to nowhere

Theres a city in my mind
Come along and take that ride
And its all right, baby, its all right




Theres a city in my mind
Come along and take that ride
And its all right, baby, its all right

And its very far away
But its growing day by day
And its all right, baby, its all right

They can tell you what to do
But theyll make a fool of you
And its all right, baby, its all right

Were on a road to nowhere




A woman made a man
A man he made a house
And when they lay together
Little creatures all come out

Well, Ive seen sex and I think its alright
It makes those little creatures come to life
I can laugh or I can turn away
Well, Ive seen sex and I think its okay

We are creatures, creatures of love
We are creatures, creatures of love
From the sleep of reason, a life is born
We are creatures, creatures of love

Its okay to be afraid
When the blue sparks hit your brain
We can love one another
Ive been told that its okay





Doctor, doctor, tell me what I am
Am I one of those human beings
Well I can laugh or I can learn to think
So help me now to find out what I feel

We are creatures, creatures of love
We are creatures, creatures of love
Weve been here forever, before you were born
We are creatures of love, we are creatures of love

A man can drive his car
And a woman can be a boss
Im a monkey and a flower
Im everything at once

Well, a woman and a man can be together
If they decide to theyll make little creatures
Watch em now!
Little creature of love
With two arms and two legs
From a moment of passion
Now they cover the bed

We are creatures of love, we are creatures of love
We are creatures, creatures of love
We are creatures, creatures of love
From the sleep of reason, a life is born
We are creatures of love, we are creatures of love





Heard of a van that is loaded with weapons,
packed up and ready to go
Heard of some gravesites, out by the highway,
a place where nobody knows
The sound of gunfire, off in the distance,
I'm getting used to it now
Lived in a brownstore, lived in the ghetto,
I've lived all over this town

This ain't no party, this ain't no disco,
this ain't no fooling around
No time for dancing, or lovey dovey,
I ain't got time for that now





I cant seem to face up to the facts
Im tense and nervous and i
Cant relax
I cant sleep cause my beds on fire
Dont touch me Im a real live wire

Psycho killer
Quest que cest
Fa fa fa fa fa fa fa fa fa far better
Run run run run run run run away
Psycho killer
Quest que cest
Fa fa fa fa fa fa fa fa fa far better
Run run run run run run run away

You start a conversation you cant even finish it.
Youre talkin a lot, but youre not sayin anything.
When I have nothing to say, my lips are sealed.
Say something once, why say it again?

Psycho killer,
Quest que cest
Fa fa fa fa fa fa fa fa fa far better
Run run run run run run run away
Psycho killer
Quest que cest
Fa fa fa fa fa fa fa fa fa far better
Run run run run run run run away



And all I see is little dots
Some are smeared and some are spots
Feels like a murder but thats alright
Somebody said theres too much light
Pull down the shade and its alright
Itll be over in a minute or two.

Im charged up...dont put me down
Dont feel like talking...dont mess around
I feel mean...i feel o.k.
Im charged up...electricity

The boys are making a big mess
This makes the girls all start to laugh
I dont know what theyre talking about
The boys are worried, the girls are shocked
They pick the sound and let it drop
Nobody know what theyre talking about

Im charged up...Im kinda wooden
Im barely moving...i study motion
I study myself...i fooled myself
Im charged up...its pretty intense.
Im charged up...dont put me down
Dont feel like talking...dont mess around
I feel mean...i feel o.k.
Im charged up...electricity.




I dont know why I love her like I do
All the changes you put me through
Take my money, my cigarettes
I havent seen the worst of it yet
I wanna know that youll tell me
I love to stay
Take me to the river, drop me in the water
Take me to the river, dip me in the water
Washing me down, washing me down

I dont know why you treat me so bad
Think of all the things we could have had
Love is an ocean that I cant forget
My sweet sixteen I would never regret

I wanna know that youll tell me
I love to stay
Take me to the river, drop me in the water
Push me in the river, dip me in the water
Washing me down, washing me




nd you may find yourself living in a shotgun shack
And you may find yourself in another part of the world
And you may find yourself behind the wheel of a large automobile
And you may find yourself in a beautiful house, with a beautiful
Wife
And you may ask yourself-well...how did I get here?

Letting the days go by/let the water hold me down
Letting the days go by/water flowing underground
Into the blue again/after the moneys gone
Once in a lifetime/water flowing underground.

And you may ask yourself
How do I work this?
And you may ask yourself
Where is that large automobile?
And you may tell yourself
This is not my beautiful house!
And you may tell yourself
This is not my beautiful wife!

Letting the days go by/let the water hold me down
Letting the days go by/water flowing underground
Into the blue again/after the moneys gone
Once in a lifetime/water flowing underground.

Same as it ever was...same as it ever was...same as it ever was...
Same as it ever was...same as it ever was...same as it ever was...
Same as it ever was...same as it ever was...


All lyrics by TALKING HEADS

Pale Cale

Kesällä asiat saavat uuden muodon. John Cale heittää tiukan setin täydelle Tavastialle. Kaikki ovat innoissaan (paitsi se pojan nilkki joka arvostelee keikan Hesariin, ja jonka yhteystiedot ovat jo matkalla Moskovaan). Jatkoilla dr. Muzan salakapakassa kuuluisan kapellimestarin poika analysoi Zappan musaa. Kukaan ei ole innoissaan. Onneksi tyypille tulee kiire aamun valjetessa jatkamaan never ending touriaan Tallinkille.

Tässä kaupungissa on liikaa kuuluisien isien lahjakkaita poikia. Pelikenttä on muuttunut. Alemman tason elukat ajavat ohitse, eivätkä ymmärrä mikä oli pelin henki joskus kun hyvinvointivaltion koulutuskoneistoja ei oltu saatu vielä toimimaan. Mutta mikä oli pelin henki tänään, sitä ihmettelemme viimeistään jonkin päivän huomisena, toteamme lähtiessämme salille hormooniukkojen kanssa heittämään nykyisen elämämme hetulaa.

John Calen keikalle lähetetyt harmaisiin teryleenihousuihin ja läskipohjakenkiin pukeutuneet tyypit kuvataan tietenkin, ja kuvat lähetetään seuraavana päivänä analysoitaviksi hermokeskukseen. Samalla pistän joka viikkoisen raporttini erään julkisen hallinnon organisaation koodaajista Silicon Valleyhin naurettavaksi. Nämä kun edustavat tietoteknisissä taidoissaan vuotta 1997, jolloin vielä uskottiin kyettävän kätkemään jälkensä verkossa. Mutta nuokin jäljet jäivät jäljelle parin tyypin arkistoidessa varmuuden vuoksi kaiken silloisen nettiliikenteen. Että terkut vaan; älkää ihmetelkö jos pimenee jossain vaiheessa kesken tärkeitä "koodaushommianne". Vain elämää, ei sen enempää on kaikki tää, kuten Irwin lauleskeli.

Samaan aikaan toisaalla, kaikkialla, sota jatkuu, sota. The Conservetive Voice lataa päivän sodanjulistuksen. Maailma nähdään jälleen sodan termein. Sauli Niinistön mukaan nyt käydään kolmatta maailmansotaa hupenevista energiaresursseista. Mutta rikkaiden ja köyhien välisessä kamppailussakin katsotaan tarpeelliseksi vielä lyödä lyöyjä:

Katrina Relief a Microcosm of Welfare State
June 18, 2006 10:58 AM EST

During his 1994 Contract with America tour, one of Newt Gingrich’s pet themes was the unchecked growth of the welfare state. He spoke of federal food stamps as just another form of currency.

He said that the problem was just an indicator of the dire need for welfare reform and that unless Republicans got control of Congress, things would only get worse. America agreed, and we gave the GOP the reins of power. Now, eleven years into Republican control of the U.S. House and Senate and five years into a Republican presidency, and despite a sweeping welfare reform bill a decade ago, we now learn of a massive federal boondoggle involving the FEMA funds handed out like candy to Hurricane Katrina “victims.” My question: What did we expect?

The key element that seems to have escaped the president and the GOP leadership now in control of Congress is that, quite simply, they are not in control of the agenda. The socialist entitlement programs that have plagued our Republic since FDR have become so entrenched that any serious discussion of their merit is automatically precluded. Too many of us have simply accepted the idea that government should care for us in our time of need.

The frightening thing for those of us with a stubborn libertarian streak is that this mentality has now permeated every level of every federal bureaucracy, regardless of which party is in power. In the last decade, it has even permeated state government thinking as well.

The city of New Orleans, Louisiana, was the quintessential showcase of the squalor produced by 75 years of the welfare state. Filled with poor, dependent, minority citizens, living below sea level in a city protected by inadequate levees and ruled by some of the most corrupt politicians ever to buy an election, the rest of the country understands that this city was a disaster waiting to happen. We all understand it, but no one wants to talk about it.

After Hurricane Katrina, the immediate clamor was for the federal government to throw billions of our tax dollars at the problem. FEMA was not doing enough quickly enough! More had to be done now! In a knee-jerk response to this incessant badgering from the press and Democrats eager for any opportunity to embarrass the Bush Administration, debit cards were handed out to anyone and everyone, without so much as a pretense of accountability. Individuals who listed their addresses as post office boxes received multiple payments for having their “homes” destroyed. Caribbean vacations, $200-per-bottle Dom Perignon champagne, season tickets to New Orleans Saints professional football games, pornography, divorce lawyers and sex change operations were just a few of the outrageous items purchased.

Again, the question must be asked: What did we expect? We handed debit cards to irresponsible, displaced people with nothing to lose, told them they were as good as cash for any purpose whatsoever — and then expected an outcome other than the massive fraud that has resulted.

There is a silly liberal idea that human beings are basically good and will do the right thing when given the opportunity. That idea should be thrown onto the garbage heap of discredited notions after this fiasco, but I would not bet the farm on it, because this problem is now systemic. Three quarters of a century of being told that the nanny-state is our salvation has taken its toll. The elite media, our mediocre government schools and federal bureaucrats themselves have beaten the drum of socialism for so long, the idea of individual initiative and personal responsibility has almost disappeared from our national lexicon. For too long, we have accepted the idea that dependent people are helpless and therefore must be given money out of the federal treasury whenever they are in trouble, and apparently, no one has the guts to say “no!”

© Copyright 2006 by Doug Patton

Doug Patton is a freelance columnist who has served as a political speechwriter and policy advisor to conservative candidates, elected officials and public policy organizations. His weekly columns are published in newspapers across the country and on selected Internet web sites, including TheConservativeVoice.com and GOPUSA.com, where he is a senior writer and state editor. Readers may e-mail him at dougpatton@cox.net

Vodka Connecting People

"Vodka sales exceeded 14 billion dollars last year, when Russians consumed 247 million decaliers of the drink, according to consultancy Business Analytica", kirjoittaa St. Petersburg Times.



Vapaus tulee kalliiksi, näkökulmasta riippuen. Venäläisen miehen keskimääräinen elinikä on Neuvostoliiton romahduksen jälkeen laskenut 59 vuoteen. Naiset elävät sentään 72 vuotiaiksi. 140 miljoonan asukkaan valtakunnassa kuolee vuosittain 700.000 tuhatta ihmistä enemmän kuin syntyy. Kansakunta tekee siis tehokkaasti selvää jälkeä itsestään.




Mutta vodka on hyvää ja jos sitä juo riittävästi alkaa tapahtua.



Pietarin metro on maailma syvin. Rullaportaissa ehtii miettiä kuinka pitkä matka on pitkä matka? Tämä on se mesta jossa sinut kuulemma ryöstetään ja mukiloidaan. Miliisit etsivät tekosyytä antaa sinulle sakot. Saan ne videokameran heiluttelemisesta. Sakot kandee maksaa heti; pääsee vähemmällä ja tulee halvemmaksi. Vaihtoehtona on vakoilusyyte ja matka Siperian perukoille entisen Venäjän rikkaimman oligarkin Hodorkovskin joukkosellikumppaniksi.



Kaupunki vaurastuu silmissä. Se on yksi Euroopan tulevista keskeisistä metropoleista, vaikka tavallinen suomalainen yhdistää sen ns. historiallisista syistä ankeuteen, rikokseen ja huoriin. Mutta pahinta on, että me suomalaiset näytämme ulkonäöltämme ryssiltä. Sen tajuaa käveltyään vähän aikaa pitkin Pietarin katuja. Siksi siellä tuntee olonsa kotoisaksi, vaikka voi samalla elää miljoonametropolin väkijoukkojen suojissa.



Iisakin kirkko on komea turistirysä. Olen aina miettinyt mitä tarkoittaa sanonta: "Rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa". Ei selviä, sillä sitä rakennettiin vain nelisenkymmentä vuotta, mutta kaiketi suomalaisten silmissä sekin oli loputtoman pitkä aika. Keskiajan katedtraaleja rakenntettiin satoja vuosia, sillä silloin kenelläkään ei ollut minnekään kiire. Barcelonassa Gaudin suunnittelema La Sagrada Famiglia on edelleenkin kesken, eikä todennäköisesti valmistu koskaan.



Mielenkiintosinta on aina mennä syrjäkaduille ja niiden syrjäisille sisäpihoille. Siellä elää toinen maailma, vaikka Pietaria on viime vuosina restauroitu siihen malliin, että Suomen valtion rahat eivät olisi riittäneet edes murto-osaan kohteista. (Tosin ei Suomessa ole edes kohteita.) Kaupunki alkaa olla keskustasta hyvä lymypaikka stadin tylsän puoleiseen elämäntapaan kyllästyneelle.



Tapaan yöllä Moskovan asemalla Vladivostokin yhteyteni. Hän paljastaa sivusuunsa, että Venäjä ja Amerikka hyökkäävät vuoden kuluessa Iraniin. Olen valmis vetoon, mutta upseerin hommissa leipänsä tienaava tuplaa summan heti. Virkansa puolesta hän kuulustelee minua Iranin asevoimien tilasta. Montako Mirage hävittäjää heillä on? Paljastan epäröimättä, että 12. Tieto kirjataan tarkasti ylös ja lähtee vielä saman yönä Langley`n. Hänen salarakkaansa paljastaa, että presidentti Putin asuu hänen naapurissaan Pietarissa. Kuulen saman tiedon muualtakin, joten kai senkin ukon on jossain asuttava. Miksei vaikka kotikaupungissaan?



Yöllä Pietari svengaa, eikä trobeleja esiinny. Keskustassa on kova kuri, vaikka miliisejä ei juuri näy. Ei tosin humalaisiakaan eikä muita hämärän puuhamiehiä.



Päivällä huomaan, että vaikka kansakunta tekee kuolemaa, perinteisiä häitä vietetään Kirkon Veren Päällä liepeillä. Kun toiset alkavat rakastaa, alkavat toiset tehdä kuolemaa.



Dostojevski meinasi tulla hulluksi kun joutui viettämään talven Länsi-Euroopassa. Hän oli itsemurhan partaalla, koska ei saanut tuntea rakastamansa Pietarin fiilistä. Tilannetta tosin pahensi hänen krooninen uhkapelaamisensa, joka lopulta sulki vippaajien kukkarot. Fiiliksistään hän kirjoitti pienoisromaanin "Pelurit", joka on kohtalainen psykologinen kuvaus pelihimoisen ihmisen maailman omituisuudesta.



Dostojevskin asunto on museo. Hänen kuoltuaan vuonna 1881 vaimo ja lapset muuttivat muualle. Eikä Doston uskonnolis-mystinen maailmankuva saanut kunnollista tunnustusta koskaan Neuvosto-Venäjällä.



Pietarissa slobo rocks! Suomalainen klubikansa etsii kellareista meininkiä, joihin ei kotimaassa ole toivoakaan. Ilmapiiri on rela, eikä porukat koko ajan jahtaamassa toisiaan nyrkit pystyssä kuten Helvetin Enkelit Pöksymäen baarin karaokeillassa, joka onkin ainoa asia mitä Suomesta kaipaan.