Tänä vuonna kaikki on muuttunut helpommaksi, melkein liian helpoksi. Olen enimmäkseen istunut olkkarin sohvalla viihdytyslaitteiden ääressä ja huomannut koko maailman olevan napin painalluksen päässä. Onneksi on koira ja kuntosali, muuten en liikahtaisi enää tästä mihinkään. Kun elämä on liian helppoa eikä ole tarve ponnistella ihminen jotenkin uppoutuu härveleidensä sekaan, eikä tunne tarvetta entiseen malliin tungeksia lentoasemilla, ostoparatiiseissa, rokkikonserteissa. Lama on iskenyt Helsinkiin, ei täällä enää paljon mitään kunnon ulkomaalaisia pumppuja edes näy, Vain Elämää ja Kaija Koo ovat vallanneet laskukauden estradit. Venäjä on romahtanut, enää ei sinne matkaa huippubändit koukaten Härmän kautta.
Olen pistänyt talteen pari sataa leffaa, kun netissä on 1800 tuntia tallennustilaa. Olen kovasti yrittäen saanut vasta 800 tuntia ikuisuutta talteen. Lisäksi tallentava digiboxi kätkee sekin monta sataa tuntia dokkareita, leffoja, ties mitä. Ei näitä kaikkia tule koskaan katsottua, varsinkin kun panen lisää talteen päivitäin. Olen tukenut katoavaa dvdteollisuutta ostamalla; Kylmän ringin kaikki tuotantokaudet, samoin Wiren, Jacques Cousteaun Merten kaikki salaisuudet, sekä Speden kaikki leffat, ei Uunoja. Katselen niitä joskus jossain, ehkä ensi kesänä mökillä tai keväällä Vietnamin pohkoisessa vuoristossa SaPassa. Hyvä jemmata kamaa, ei tyhjyys keskellä tätä täydellistä kaikkeutta pääse iskemään. En tosin tiedä mitä se tyhjyys nykyään on, päiväni ovat ohjelmoidut kuin hankkimallamme robotti-imurilla.
Vanha maailma katoaa nopempaa kuin osasin kuvitella. Kuulun siihen pieneen vähemmistöön joka kerää kirjastojen kierrätyslaatikoista menneen klassikoita ja muita kauan sitten unohdettuja tähtipläjäyksiä. Ostan eurolla vanhojen tavaroiden liikkeistä mitä tahansa ja kerään sarjoja suurkirjoittajien teoksista. Mutta kamaa tulee kuolinpesistä sitä kyytiä, että varastoinnin ongelmat alkavat painaa päälle. Kannan veke kymmenen, tehdäkseni tilaa yhdelle. Miään arvoa käytetyillä kirjoilla ei ole.
Toki luen paperisia juttuja iltaisin, vaikka mulla on tilattuna Scribdin yli 500.000 teoksen e-kirjavalikoima. Sieltä löytyy teemasta kuin teemasta vaikka mitä. Economistista luen tulevien sotien historiaa edelleenkin ilmaiseksi Helsingin kaupunginkirjaston tarjoamana. Tiede ja taide ovat yhä vähemmän tärkeitä. EU:n komissio lakkautti tiedekomissaarin viran tarpeettomana. Tutkimusrahat jakaa jatkossa maiden hallitukset tekniikan tarpeisiin. Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät, joita yliopistot syytävät rankasti liikaa, tappelevat jatkossa jämistä. Kukaan ei kohta maksa mistään mitään, joten eipä käy kateeksi syvähenkisen elämän harrastajia. Tai kirjojen kustantamisella elantoaan hankkimaan yrittävien hikipajojen väkeä. Tänä vuonna kirjojen myynti romahti lähes 20 prossaa, eikä tämä kuoppa muuta kuin syvenee. Elämä on eräiden näkemysten mukaan aina ollut sähköä, joten antaa mennä vaan. Aikaa on vain rajoitetusti kullakin ja siitä kilpailee kiivaasti kaikkea mahdollista joka vilkkuu ja välkkyy.
Olen innostunut aikauden tapaan tilamaan netistä kenkiä, takkeja, muuta turhaa vaatetavaraa. Laman aikana hinnat laskevat, deflaatio on ostamista harrastavan paras ystävä. Syksyn mittaan olen ostanut netistä 50 prossan alennuksella kolmet kengät, takkejakin on vaikka mistä mallista pahan päivän varalle. Samalla näen kuinka kuolemaa tekevä Stockmann häviää kirkkaasti vaatekaupassa netissä saksalaiselle Zalandolle, jolla on satakertaiset valikoimat. Stockmann myy alennuksella tuotteita jotka olivat sen varastosta loppu jo ennen kuin se edes aloitti alen. Ole tässä sitten kotimaisen huijaamaan kaikin tavoin pyrkivän kaupan suosija.
Levyjä en ole enää vuosiin hankkinut. Spotifyn ja Deezerin Premium tilaajana soittamista piisaa 30 miljoonan stygen verran. En tarvitse kuin Spotifyn mutta tilaan kuitenkin jostain syystä myös Deezeriä, samoin kuin Netflixiä josta en jouda paljon juttuja katsomaan. Kaikki on niin sairaan halpaa että kympillä kuussa tilaisin toki enemmänkin kuin Scribdin, Spotifyn, Deezerin, Netflixin, Aku Ankan lataamon. Odotankin Amazonin e-kirjaston Kindle Unlimitedin tuloa Suomeen. Suomalaisia kirjoja en juuri lue muuta kuin tietokirjoja, joten ei se mua haittaa vaikka täällä ei kattavia e-kirjastoja ole tarjolla.
Matkojakin myydään sellaisella alennuksella että ei edes huvita matkustaa minnekään. Nytkin Finnair myy Bangkokin lentoja hintaan 599 euroa ja samalla saa sen asiakasohjelmasta tuplapisteet, joilla voi matkustaa puoli-ilmaiseksi jonnekin Eurooppaan. Kaikkea on niin, niin paljon liikaa deflaation aikana puoli-ilmaiseksi tarjolla. Tämä ei voi päättyä kaupallisten toimijoiden kannalta hyvin.
Nyt tarvittaisiin toisen maailmansodan kaltainen shokki jotta tavaroille olisi tulevaisuudessa kysyntää. Kiinakin alkaa vajota sisäisiin velkoihinsa ja maaseudun asukkaille täyttämättömiin lupauksiin. Venäjä pelasi kovaa peliä ja meni perseelleen ennen kuin lännessä edes harkittiin kovien keinojen käyttämistä. Jos Putinin kleptokraattinen Venäjä suljettaisiin kansainvälisestä Swift maksusysteemistä, menisi maa muutamassa päivässä konkkaan. Öljyn hinnan romahdus hoitaa tosin saman kovaa vauhtia ja nyt pelätään että lännen veronmaksajat joutuvat Kreikan tavoin tukemaan myös Venäjän pankkeja saatavien turvaamiseksi. Putinin aika alkaa olla loppu, eikä hänellä ole jäljellä kuin päätön ulkopoliittinen uhoaminen. Mutta kun hyperinflaatio kiihtyy, sapuska loppuu kaupoista, pankit kaatuvat, se on sitten tämänkin diktaattorin aika lähteä käpälämäkeen, löydetään vissiin Sadam Husseinin tavoin piileksimästä jostain maakuopasta.
Koska maailmansotaa ei taida sittenkään tulla tarvittaisiin maailman laajuisen kysynnän elvyttämiseksi joku muu suuri täräys; Kalifornian pitkään tuloaan tehnyt megamaanjäristys, Tokion uppoaminen mereen, Venäjän vallan vaihdon myötä alkava infran ja teollisuuden systemaattinen jälleenrakennus. Euro katoaa kuitenkin eikä kukaan täysjärkinen jää sitä kaipaamaan. Kansallisiin valuuttoihin palaaminen pelastaa toki Suomen mutta latinalaiselle Euroopalle käy lopulta kaikessa kähminnässään köpelösti. Italia, Espanja, Portugali ja suurin dinosaurus Ranska; se on tack och adjö. Suomi on niin pieni kaupunkivaltio, että kun saadaan pari laivaa myytyä ulkmaille vaihtotase kääntyy hetkessä ylijäämäiseksi. Suomi tulee pärjäämään vaikka tästäkin olisi hyvä tehdä kostoksi muille jonkin sortin veroparatiisi kasinoineen ja bordelleineen. Las Finland Las.
En saisi kirjoittaa mitään yleistä pahekuntaa herättävää, organisaatio ohjeistaa. Mutta ennemmin menee organisaatio kuin minä. En tee sillä enää yhtään mitään, siinähän lähettelevät some-ohjeita.
Vuosi meni nopsaan, kaikki vuodet menevät. Olen siirtynyt käyttämään iPadia enkä osaa kirjoittaa sillä mitään pitempää. Nytkin kaivoin tän läppärin esiin jotta sain vastattua vuoden aikana Youtube sivulleni tulleisiin kommenteihin. Ihmettelen miten olen jaksanut tehdä sinne 171 videota pääosin matkoiltani vieraisiin maihin. Nyt ei huvita ampua väkeä millään aseilla. He kulkevat hiljaa ohitseni hautoihinsa.
Katselen heitä usein kahvilan ikkunan lävitse, eivätkä he osaa aavistaa jonkun kirjaavan hetken heidän lyhyestä vilauksestaan planeetan pinnalla. Hautausmailla en ole jaksanut enää vuosiin käydä, koska kuolleet eivät enää puhu minulle, vastaa kysymyksiini. Siellähän lepäävät. Tänä vuonna lähtivät Pöksymäestä Pastori, Painonnostaja, moni muu. Baari lojuu hyljättynä suljettuna lumivaipan peitämänä. Kukaan ei kohta muista kaikkia heitä sailoreita jotka lähtivät sieltä humpaten hautaansa. Eikä uusia enää tule tilalle, nykyihmisillä on ne asuntolainansa ja perheensa, eivät jouda maleksimaan typötyhjässä ravintelissa. Tipahtaneista on muutenkin vain riesaa, onneksi osaan tätänykyä vältellä heitä.
Mäkin olen vähentänyt dokaamista radikaalisti, vaikka joskus imaisen pullon Frapin konjakkia. Nuoriso kautta maailman suosii viskiä, vanhemmat vodkaa ja olutta. Mulle passaa hyvä konjakki, liekö rypäleissä sen taika? Rotterdam, Vlatava, Tornin ateljeebaari, Kaivokadun Pickwick, vanha kunnon Botta ovat mestoja joissa keskustassa asioidessani viihdyn. Kun luin lehdestä että stadin kallein tuoppi on Kämpissä kävin heti siellä kittaamassa muutaman. Muistaakseni se oli about 13 euroa, joka ei musta ole edes mitenkään paljon. Muutenkin kannattaa varoa mestoja joissa tuoppi maksaa alle 7,50 euroa. Niissä pyörii narkkarit, liivipyöräläiset, pikkurikolliset, mielisairaalasta pihalle potkitut.
Eli mulla ei ole tästä vuodesta mitään kerrottavaa. Olen vanha, ehkä onnellinenkin. Ehkä luen liikaa, ei jää aivoille tilaa toipua. Lisäksi nettivempaimien led-näyttöjen epäillään aiheuttavan silmänpohjien vammautumista josta seuraa sokeus. Mutta mitä sillä on väliä kun äänikirjojakin on tziljoona odottamassa. Millään ei ole mitään väliä, ei edes elämällä. Ja kun sanon näin tiedän asioiden olevan hyvin. Pitäisi vissiin pakata laukku ja lähteä hortoilemaan uusiin seikkailuihin johonkin kerta kaikkiaan toivottomaan mestaan. No Kalkutan jälkeen sellaista on vaikea löytää. Turha yrittää, tiedän paskamestoistakin liikaa. Tuijotan MTV Totalilta Valioliigan fudista kuin dementikko, vaikka tiedänkin sen olevan silkkaa ajan hukkaa.
Ei mulla muuta. Koira pelkää uudenvuoden raketteja. Kuuntelen Airin Walkie Talkieta. Luen Tapaus Hodorkovskia. Njassa on alkanut taasen soittaa paskaa musaa Radio Helsingin ohjelmissaan. Loistavat Erkot odottaa kirjaston e-kirjana mutta enpä taida nyt jaksaa. Televisiosta tulee mäkihyppyä.
