Ollessani hieromassa kauppoja kiinalaisten kanssa känny soi. Rahisevan linjan takana huutaa vanha siirtomaasotien aikainen kamuni Speedy M. Hän on jossakin Thaimaan ja Burman välisessä rajamaastossa ottamassa jonkun huumeklaanin puolesta mittaa kilpailevasta ryhmästä.
- Thaimaassa tapahtui eilen sotilasvallankaappaus. Se voi merkitä meille asemien menettämsitä, jos vastapuoli ehtii lahjoa niitä enemmän kuin me. Nyt tänne tarvitaan etulinjaan ukkoja ja vähän vitun nopsaan.
- Paskat mä mihinkään lähden. Mulla on isot kaupat meneillään.
- Vitut ne kuitenkaan mitään ostaa!
- Ketkä ne?
- Ne kinuskit.
- Että eivät osta?
- No ei tietenkään edes kiinalaiset ole niin dorkia, että suostuvat ostamaan Euroopan unionin kiinteistöineen. Eiffel-torni tai Ahvenanmaa voisi vielä mennäkin.
- Mistä sä tiedät mun bisneksistä?
- Koko maailmahan niille tällä menolla nauraa. Mä katon tiedän kaiken, senkin mitä sulle seuraavaksi tapahtuu jos et hilaa persettäsi Bangokin koneeseen ja vähän vitun äkkiä!
- Mitä maksatte?
- Usual fee plus expenses.
- No paskat, oot oikeassa, ei nää suostu kuitenkaan loppupeleissä ostamaan ja lisäksi ovat jo tinkineet hinnan niin alas, että tää alkaa olla ihan persnettohommaa.
- Sä tarviset lomaa siitä länsimaisesta sivilisaatiosta. Nyt tänne, hopi, hopi. Muuten nää asemat voidaan menettää hetkellä millä hyvänsä. Koko ajan tulittavat.
- Okei. Pitäkää asemat, olen matkalla.
- Meneekö monta tuntia?
- Menee. Olen siellä marraskuun alussa.
- Voi vittujen ke...
Lyön luurin Speedy M:n korvaan ja julistan kaupanteon kiinalaisten kanssa päättyneeksi, vaikka he hädissään vielä korottavat tarjoustaan.
- Saatte ilmaiseksi koko roskan, sanon ja lähden lätkimään kiinalaisesta kauppakamarista.
Menen terassille tapaamaan Oulun kuuluisinta kirjailijaa Frippe Nilssonia. Frippe on kirjoittanut 32 kirjaa, joista yhtään ei ole julkaistu. Frippe haluaisi omista persnettopuuhistaan mukaan, mutta siitä ei olisi kuin haittaa. Vetäisi kuitenkin viinaa ja huumeita jatkuvalla syötöllä, jahtaisi burmalaisia vuoristonaisia, jotka ovat todella hyviä sängyssä. Ja jos sille sivarille pyssyn antaisi käteen, rivit harvenesivat taatusti ainakin omassa leirissä. Päätämme tavata sodasta paluuni jäkeisenä iltana kuudelta terassilla, jos maailma on vielä olemassa.
Kulkiessani kämpille soitan irtisanoutumiseni laitokslle, se hyväksytään välittömästi. Välirahaakin tajotaan, mutta tyydn toteamaan:
- Pitäkää pennosenne. Tässä ollaan nyt menossa vähän suurempi palkkaisiin hommin. Sitä paitsi tää tutkijan näyttelminen on ollut vain yhtä vitun camouflagea.
Menen asuntooni, avaan jättitelkun, katson Elukkaplaneettaa. Ajatus lähdöstä tuntuu kerta kaikkiaan mainiolta. Onhan samalla tilaisuus käydä tsekkaamassa Burman koskematon saaristo, jonne hipit ovat vuosikausia hinkuneet, mutta eivät juntan pelossa ole uskaltaneet lähteä. Tosin rehellisesti sanoen on tuossa sotahommassa haittapuolensakin, se ei sovi herkkähermoisille, jääkööt tänne näyttelemään ihan vapaasti tätä hyinvointivaltiotaan.
Yritän houkutella lahjakasta Anu Lovackia talveksi tropiikkiin, mutta hänellä on kuulemma jotain kiivaita kirjoitushommia meneillään. Sovimme tapaavamme sodasta paluuni jälkeisenä iltana kuuden jälkeen hänen kämpillään, mutta Frippeä ei saa ottaa matkaan.
