End of the Silly Season

"70-luvulla emme vetäneet nappeja, koska emme tienneet niitä olevan olemassakaan. Ne olivat paremminkin hullujen hommia", muistelen. Okei, tästäkin silly seasonista on nähtävästi selvitty hengissä. Lomat on pidetty ja silly season mediassa vaihtuu tutuksi hillybilly-meiningiksi. Teippaan postiluukun umpeen. Ei auta; maksulliset ja ilmaiset portot tungetaan saranapuolelta eteisen lattialle.

Selaan Hesarin, vaikka osaan jo ulkoa huomisenkin uutiset. Yksi hyvä vitsi löytyy yleisönosastosta. Jos kerran maamme korkea verotus estää ihmistä hakeutumasta hyvin palkattuihin hommiin, niin miten sinne ylipäätään saadaan täysdorkia dirikoiksi huippupalkoin ja -veroin? Ei ole kuulemma kirjoittajan mukaan näkyvissä mm. kyseisen aviisiin jatkuvasta verovalituksesta huolimatta virtaa korkeista palkoista matalan palkan hommiin. Mutta tämä on hieman liian älykästä jupinaa näille poliitikan pöllöille. Pian pääkirjoitus vaatii edelleenkin veroja alas, tai kyseiseen lehteen ei enää rittä senttareita pääkirjoittajaksi. Verojen jälkeen fyffet eivät edes riitä työsuhdematkalippuun.

Ja sitten on tämä täysdorka lääkäriksi itseään tituleeraava J. Seppänen, josta näyttää muodostuneen maamme älyllisen elämän jokavuotinen pohjanoteeraaja. Ensin hän skrivasi opuksen työn vittumaisuudesta, mikä oli tietenkin itsestään selvää kaikille muille kuin television sos.dem-tomittajille ja lehtien sekopääsenttareille. Eihän toki hyvinvointivaltiossa saa olla paskat fiilikset. Lakitieteen lisensiaatit voivat milloin tahansa todistaa sen lakien ja asetusten avulla sulaksi mahdottomuudeksi.

No, nyt kun raotan teippiä postiluukusta, tyyppi seisoo kiilusilmäisenä muiden tavallisten pikkupirujeni joukossa puhumassa parantuneensa alkoholismista. Olemus ja ilme on tietenkin maaninen, kuten kaikilla jotka yrittävät tulla uskoon tai muuten vain parantaa vittumaisen elämänsä tahtonsa voimalla. No, addiktiot korvautuvat uusilla addiktioilla. Sanokaa mun sanoneen, tai taisin sanoa sen jo viime syksynä.

Lääkäri Seppänen näkee tämän meikäläistäkin riivaavan viinahomman takana valtion salaliiton. Valtio pitää viinan hinnan niin alhaalla, että ihmiset ryyppäävät itsensä kumoon, eivätkä ennen sitä ehdi tönäistä samaan kasaan tätä huikeaa hyvinvointivaltioksi kutsuttua performassia, jossa edes taivas ei ole kattona. Lääkärin logiikka on nurinkurista, syyt ja seuraukset menevät iloisesti sekaisin. Alkoholismi ei ole sairaus, koska sitä ei siksi enää lueta virallisessa tautiluokituksessa. (Joku laatii luokitukset, minun lisäkseni.) Valtio on vain varustanut ryyppärit selittelemään tekosiaan sairaudellaan. Hän itsekin parantui vuodessa neljä tuoppia illassa sisältäneestä pahasta holismistaan pelkästään tahtonsa avulla, eikä näin ollen kukaan muukaan voi väittää olevansa alkoholista sairaaksi tullut.

Logiikka on Liisa Ihmemaassa logiikkaa, lähdeaineisto hankittu naistenlehdistä, mutta silly seasonin jälkimainingeissa elävään mediaan se näköjään menee täydestä. Logiikan kurssit ovat tainneet näillä tyypeillä jäädä kesken. Jos kerran valtio tukee ryyppäämistä, eikä sairas ole alkoholisti, niin silloin sairauden termein pelattaessa valtio on sairas (minkä todistaa Vartti lehden tekstaripalsta aukottomasti.)

Joku hirmu viisas tyyppi kirjoitti kerran, että "tässä maailmassa jokainen asia on määritelty sairaaksi. Jokainen normaalikin vähintäänkin kerran". Otan paukun pannunmyssyjuomaa ja olen varma, että ennen kuin ehdin heittää Amerikan rasvaisimmat pornofilmit koneeseen, lääkäri virnuilee jälleen maanikon kiihkolla, jonka taustalla on hänen raitistumisensa, jonka pohjalta hän on yhden ihmisen otoksesta johtanut, että alkoholismi ei ole sairaus. Eikä se olekaan, jos osaa säätää siten ettei mene kanuunan puolelle.

Syksystä näyttää tulevan paska. Harkitsen 46 tuuman jättitelkun heittämistä partsilta pihalle näyttöpäätteiden, kännyköiden ja ulosottomies Tähtisen lähettämien tervehdysten sekaan. Jätän väliin, sillä ne panisivat minut maksamaan kuitenkin koko kaupungin siivoamisen, koska Helsingissä ei ole enää varaa pitää paikkoja siisteinä. Eikä auta vaikka pollarit kyttää kuset ja paskat lahkeissa liikkuvia tyyppejä sakkokuittivihko kourassaan.

Arizonasta löydän yhden hyvän uutisen; joku propellimies on varma, että ufot ovat harmaita sikoja. Tämä panee jo vähän miettimään. Ehkä määrittelen maailman liian putkiaivoiseksi, mietin varatessani lennon Phoenixiin, kaktusten ja kojoottien luvattuun maahan.

Nick Cave laulaa iPodissani Jimmy Webbin biisin sanoin:

By the time I get to Phoenix she'll be rising
She'll find the note I left hangin' on her door
She'll laugh when she reads the part that says I'm leavin'
'Cause I've left that girl so many times before

By the time I make Albuquerque she'll be working
She'll prob'ly stop at lunch and give me a call
But she'll just hear that phone keep on ringin'
Off the wall that's all

By the time I make Oklahoma she'll be sleepin'
She'll turn softly and call my name out loud
And she'll cry just to think I'd really leave her
Tho' time and time I try to tell her so
She just didn't know I would really go.

St. Anger

One day you´ll find that something has changed. Things looks same but in the different way. You can see dark clouds on the way from the great annual forest fires of mother Russia. You can see peole getting ill from the smoke, you hear them die. And if you happen to ask yourself what is this place, what is this feeling inside of you, you might find the answer: anger, pure anger. You are back in the same place where you have stayed all these years without finding out where you´ve been.




City is same, but it´s not your friend. It has never been. And you see those human machines on the way to places and you just ask the reason for all this buzz? Can´t find any. If you´re clever enough you don´t ask more. Coz´ there is nothing more, except the anger, st. pure fucking anger inside of your head.




And then you take a ferry boat to the Island and take some photos of the city where you live, where you almost have been happy every once in a while. Then you sent some of them to Los Angeles Times: http://yourscene.latimes.com/mycapture/photos/Album.aspx?EventID=143844&CategoryID=18065

just for fun and without no purpose. Those big ferry boats are 20 years old and they are not going to build new ones. This sea is dead (world´s most polluted sea area), everyone has seen it too many times, except the wealthy cruisers wich are coming here because this place happens to be safe and on the way to St. Petersburg. People in this city don´t realize that they are living in the fastest growing economical area of Europe. But economy is not everything, pills and booze comes first and last. Shame of them, shame of us. St. Anger remains.




Angry man in the front of his cage in the Sea Fortress of St. Anger





You watch people coming from the ferry. Thet don´t know that you know that after 100 years they all are dead for sure. And they don´t even guess that someone is looking at them and thinking about this moment which is now gone forever.



Somewhere over the rainbow...or even nearer you might have a chance to find the clean place to breathe. This place is all dirty, even your memories from this sinking hell. I guess it´s about the time to change the continent and time zone again...




Maybe you´ll take it differently this time. Small is beautifull, they used to cheat themselves. Maybe your boat is going to be small one this time. Even if it is the smallest boat on earth it doesn´t matter if you just can get rid of St. Anger for good, pure fucking St Anger. Anger? What does it mean, where does it come from? Better just sail away as they did in that stupid old song which hit the charts.

Spiders and flies, they live and die.

Return to Fantasy

Kuinka kauan kestää pistää sileäksi solnalainen pilvenpiirtäjä ja 50-luvun lopulla rakennettu tunnelbana-asema? Ei kovin kauan, mietimme Speedy M:n kanssa lentäessämme pennittöminä junasta Humppilassa. Asema on autio, mutta onneksi Speedy M. keksii Afrikan viidakkosodissa oppmimillaan taidoilla meille selviytymiskeinon. Kävelemme pokkana johonkin porukkaan, joka väittää olevansa matkalla suureen kirjailijatapaamiseen. Speedy M. lausuu nasevan runonsa "Kun viimeinen kuti piippuun jumitti" ja kukaan ei kysele enempiä statuksestamme.



Bussissa istuu kauniita naisia ja rumia miehiä, joten alan epäillä tyyppien olevan todellakin jonkin sortin kirjoittajia. Niinpä lausun heille ominani Uriah Heepin mahtibiisin "Return to Fantasy" sanat.



Searching every day
Looking every way
Trying to make a connection
To find a piece of the action
Like a hungry poet
Who doesn't know
He is close to perfection
Choice is the question
Moonlight night
After moonlight night
Side by side
They will see us ride
But if they cared to look
Then they would see
It's our return to fantasy
Fantasy, fantasy!





Can you understand
That in every man
There's a need to unwind
That's never been defined
Somewhere deep within
There's another being
You are somehow abusing
By the person you're using
Moonlight night
After moonlight night
Side by side
They will see us ride
But if they cared to look
Then they would see
It's just our return to fantasy
Fantasy, fantasy!
Travelling faster than lightening
Closer than ever before
We can go on for you
And take you nearer to
The legend of mystery
From the beginning of time
Dreaming... time ... dreaming



We can return to
The land of the good and the kind
Time... dreaming... time... dreaming
Why don't you come to our party
And open your minds
In another place
There's a newer face
Like an unfinished painting
Your creator is waiting
The brush and pen describe
What it is inside
That will set your mind thinking
While the others are sinking



Päästyämme hippamestaan tapaamme kaikenlaisia kirjoitusalan ammttilaisia, joita olemme itsekin minibussikuljetuksen aikana Speedy M:n kanssa päättäneet olla.

- Olisipa vielä karaoke, Speedy M. miettii saadessamme sapuskaa eka kertaa kolmeen päivään.



Saan uusia ystäviä Speedy M.n lähtiessä kylille laatimaan pitkään avainrunoaksi kaavailemaansa "Wild Eyed Girls and Bedroom Boys in the Magic Night of Urjala". Köyhät kirjoittajat keräävät hänelle kolehdin ja kirjoittajasakkiliiton pomo lupaa hänelle ilmaisjäsenyyden, mikäli hän pysyy tarpeeksi kauan poissa häiritsemästä tärkeitä kirjallisuuspoliittisia keskusteluja.



And then I just happened to ask; what I am doing here? Is this a hockey match, is this a disco or is this just another naked truth? Couldn´t really find the answer, byt I was clever enough not to tell that anyone. Not even the Laura S. who was studying puppet theatre somewhere in France and who were almost as much lost than I was.



I met a man who was the boss of all Finnish writers. He was ok even he never promised to me and my friend Speedy M. money to our return trip to that city which they say is sinking.



Then there was a man working for the company. I asked him:

- Don´t you ever get high around here?

He promised to take care of this slight problem and the we flew to planet Zyklon-B and back.

And then it was again time for me to tell a story. This time I told them about the great city of New York because another new friend of mine Arto S. is the only Finnish playwriter whose piece has been presented on Broadway, at least on off-Broadway.



Yöllä lauloimme karaokea maamme eturivin tähtien voimin. Voitin kisat ylivoimaisesti, koska tajusin lahjoa karaokeisännän hiukka säätämään systeemiä vihulaisen iskiessä jalallaan koreasti.



Kun poliisi toi Speedy M:n takaisin ja ojensi laskun hänen aiheuttamistaan tuhoista kirjailijoiden kassanhoitajalle, he eivät enää tykänneet runoistamme. Eivät edes Speedy M:n kylän ainoassa kapakassa väsäämästä koitseutumurrerunosta: "Kun mie väänsin viideltä ukolta nekun". He heittivät meidät yöhön, koska äijät Speedy M:n mukaan pelkäsivät mediän vievän heidän naisensa ja naiset heidän miehensä. Katsoimme parhaaksi ottaa juoksutaksin kirjailisakin piikkiin, mutta koska unohdimme ottaa kuskin matkaan, päättyi reissumme piikkimattoon.



Putkassa lausuin Eaglesin "Wasted Time Reprisea" omanani, eikä Speedy M. taaskaan huomannut mitään:


The autumn leaves have got you thinking
about the first time that you fell
You didn't love the boy too much, no, no
you just loved the boy to well, Farewell
So you live from day to day, and you dream
about tomorrow, oh.
And the hours go by like minutes
and the shadows come to stay
So you take a little something to
make them go away
And I could have done so many things, baby
If I could only stop my mind from wondrin' what
I left behind and from worrying 'bout this wasted time

Ooh, another love has come and gone
Ooh, and the years keep rushing on
I remember what you told me before you went out on your own:
"Sometimes to keep it together, we got to leave it alone."
So you can get on with your search, baby, and I can
get on with mine
And maybe someday we will find , that it wasn't really
wasted time
Mm,hm
Oh hoo, ooh, ohh,
Ooh,ooh, mm






On kuuma, syön monta vatkulia, juon piimää päälle. Aina tämä kotiolot voittaa vannon, koska en enää muista mitä koti tarkoittaa? Pitäisikö sinne olla menossa vai sieltä tulossa? Tyydyn nyökyttelemään kaikille ja se tuntuu menevän täydestä. Saan lisää uusia ystäviä.



Bileet alkavat viiletä, joten päätämme heittää hyvästit uusille kirjoittajakamuillemme. Lupaamme maksaa juomamme viinat ja särkemämme paikat heti kun löydämme jälleen tarpeeksi katteettomia shekkejä. But I´m not really sure that they really understood this joke.



On the way back to Planet Earth Speedy M. told me stories about people out in America who still believes that they really put a man on the moon. Oh boy, we got a good laugh!



Helsingissä haistoimme syksyn sävärit ja Venäjän metsäpalot. Kaupunkiin oli julistettu ilmansaasteiden vuoksi hälytystila. Hengitysvammaisia roudattiin lasarettiin ja palot levittivät kuumaa hehkua ja tuhkaa kaikkialle. Helsingissä ei ollut kuulemma satanut koko kesänä, mutta ottaessaan taksin lentokentälle Speedy M. totesi tyylilleen uskollisena, ettei sitä ainakaan voitu panna meidän piikkiin.




Lomat oli pidetty tuumin istuessani Pöksymäen yöbussissa. Vieressäni istui kaksi epäilyttävää naista. Kuulin heidän kertaavan kokemuksiaan joiltakin kirjoittajapäiviltä, joille oli tunkeutunut kaksi muukalaislegioonalaista pistämään jalalla reteesti. Never happens to me, tuumin ennen kuin ryömin penkin alle keräämään voimia uutta työviikkoa varten. Meillä on vielä naistutkijaksi kutsuttu vanha piika laitoksella, joten hommaa tulee hänen hoitelemisessaan jatkossakin riittämään. Puhumattakaan tästä hyvinvointivaltiosta, jonka viime sunnuntain Hesari otsikoi haihtuneen kuin savuna ilmaan.

- Eihän tässä näin pitänyt käydä, totesi Suomen hyvinvointivaltiotoimiston päällikkö.