6/17/2013

Summertime Blues

Mökillä on mukavaa kun käy siellä kerran kymmenessä vuodessa. Tosin parin päivän perästä iskee ahdistus kun tajuaa tuijottavansa samaa merta kuin vuosikymmeniä sitten. Loma landella on tehnyt tehtävänsä ja voi ahdistuksen virkistämänä palata kaupunkeihin takkatulen ja saunomisen lumosta.

6/05/2013

Jailbird

Tyhjän kätkön problematiikka
Viidakon soundtrack päässäni

Siniaskeleet lähestyvät
Enkä saa itseäni lentoon
Ehkä jään tähän näin
Yössä jylisevien askelten lumoon

Eräs henkilö vain pyysi
Painan mieleeni tämän paikan
Eikä tarkoituksellinen tietämättömyyteni
Poista tekojeni tahallisuutta

Vankilassa on hyvä istua
Ilman lievennysmomenttia
Kaiken ollessa edelleen prosessissa
Karpov vain pyysi luovuttamaan aineet
Ilman välikäsiä

Ps. Elisa julkaisee lähiaikoina e-kirjana runokokoelmani 'Gorillat Villa Giulian puistossa'. Samalla tulevat e-romskut 'Oulun ihme' ja 'Talon mies - konsulttien elämästä'. Stay tuned!

5/05/2013

Best angry Russki Bear



4/27/2013

Stuck in the Moment

Tämä elämä täällä, se uusi elämä siellä. Leirin purkaminen on pirunmoista hommaa. Lisäksi pitää miettiä jättääkö joku luukku tänne mahdollista paluuta varten? Ei tietenkään kannata, mutta maksukanavat ja Spotify voivat jossain Himalajan alarinteillä saada paluun mahdottoman ajatuksen hyvin mahdolliseksi. Pää on täynnä kirjoja joita olen lukenut liikaa, vissiin näissä blogeissa pitää puhua kirjoista, siltä minusta jotenkin tuntuu. Ja entäpä nuo 6 kirjahyllyä, minne vittuun niiden kamat heitetään? Kai joku divariäijä ne johonkin hintaan transitilla hakee. Kun hinnoista sovitaan kaikki menee kaupaksi. Jos joku luulee että koiran roudaaminen Koh Lantalle on helppo homma, niin metsään menee. Toki se saadaan sinne 12 tunnissa mömmöillä nukutettuna, mutta maksaa paljon ja pitää lekurin kanssa sopia jutuista siellä ja täällä. No mä olen siis lukulakossa, sitä on kestänyt 4 tuntia. Olen kuunnellut Spotifystä vanhoja bändejä; Talking Headsia, U2:ta, Midlakea sun muita. Musaa on hyvä kuunnella ainoastaan lievässä hypomaniassa kun auto on tulossa noutamaan yön kekkereihin. Muulloin se ei uppoa ja aika menee asioiden säätämiseen. Koira on tänään pesty ja kynitty trimmerillä, on taas valionoutaja. Olen etsinyt vanhoja kuvia yhteen tulevaan juttuun, josta ei tässä tämän enempää. Kirjastossakin kävin viemässä kirrätysloodaan ja löysin sieltä mm. Freudin teoksia. Sitten käytiin syömässä Malmin nepalilaisessa, ainoassa tasokkaassa paikassa sillä perällä. Muut ovat näitä vitun thai-, pizza- ja sushibuffeteja, hintaan 8,50 all you can eat. Ensi viikolla häippäisen muutamaksi päiväksi säätään juttuja kaupungista. Lähteminen vaatii paljon duunia, enkö jo sanonut? Palaaminen käy helpommin, jos on vielä minne palata. Sitä ei lähtiessä kande kuiteskaan miettiä. Maailma kuolisi, elleivät lapset lähtisi kotoaan valloittamaan mörkkejä kukkuloita sun muita vuoristoja ja saaristoja, joita toki siellä Burmassakin riittää. Enpä mä nykyään enää jaksa mitään sen kummempia kirjoitella. Menee aikaa hukkaan, tulee lyöntivirheitä, tykytystä vitutuksesta sydämeen. Videolla kaiken voi hoitaa nopsemmin ja elävämmin. Ja kun on pari kunnon älypuhelinta, ei muita mediapelejä enää elämäänsä tarvitse. Olenhan mä väsännyt tänä vuonna kerralla purkkiin jo muutaman singlehitinkin. Ei jaksa kaivaa skittaa sängyn alta kun iPhonesta saa pohjat tosta vaan ja tyyppi soittaa just jetsulleen jees. Olen ehkä peluri, mutta nyt mä taas meen. See you in heaven if you make the rest! You may find me here in the future: Seppo Korpipaa´s Youtube Channel

4/26/2013

Me Beloved Industrial Helsinki













4/14/2013

Sunday Morning Coming Down

Ensinnä hyvät uutiset; minulla ei ole todettu yleisen sekoilun ohella mitään sairauksia. Eli olen elänyt niin laadukasta elämää johon vain harvoilla on varaa. Ei verenpainetta, sokeriarvot, kolestrolit kohdallaan, maksa-arvotkin. Toki treenaan kuin hullu vaikka olen pyrkinyt leppoistamaan touhua viime aikoina. Minun on ymmärrettävä etten enää koskaan saa kutsua osnottajaksi olympialaisiin tai Naisten kympille. Suomenkielen viljely on täysin hyödytöntä hommaa, kuten esim. Jörn Donner jo totesi 70-luvulla, tarkoittaen samalla ruotsinkieltä. Onneksi nykynuoret oppii sujuvasti käyttämään englantia, muilla kielillä on enää marginaalinen merkitys. Kuitenkin mä kerään eripuolilta wanhoja, jopa 60-luvulla julkaistuja kirjoja. Niiden hinta on keskimäärin euron. Joskus ne ovat olleet lukijalistojen kärjessä. Nyt niistä ei lisäkseni ole kukaan muu kinnnostunut. Itse en seuraa nykykirjallisuutta. Jos joku kirja on tarpeeksi kiinnostava saan sen kuulemani perusteella kuitenkin selville kun se on puolen vuoden jälkeen unohdettu. Tilasin jonkun nykiläisen megasellerin Helmetillä kaupunginkirjastosta. Tänä vuonna ilmestyneet pokkariversiot kaikki lainassa, jopa varauksia. Viime vuonna ilmestynyt kunnon kirja sen sijaan kaikki hyllyssä. Pani vähän miettimään, mutta vahvistaa samalla käsitystäni ihmisten kroonisesta tarpeesta yrittää tavoittaa nykyaika, ajan henki, elämää suurempi elämä... Ihanteellista olisi asua jossain mestassa jossa ei ainakaan olisi 60 tuumaista telkkua kaikilla maksukanavilla. Netti olisi pakko olla, mutta muuten keskittyisin sillä autiolla saarella lukemaan kaikkia vuosien varrella keräämiäni kirjoja, erityisesti reissumiesten elämästä kertovia. Matkustaminen kun on mullakin veressä, vaikka nyt tykkään vain olla tässä näin. Lentokentillä venyminen lentojen ollessa myöhässä ei ole valkoisen miehen hommaa. Tosin ei se kultaisen noutajan kävelyttäminenkään pelkästään aina herkulta tunnu. No siellä mä miettisin että onpa mulla lukusessa vallan merkillisä kirjoja. Tekisin niihin tapani mukaan merkintätussilla merkintöjä. Olen niitä vuosikaudet rustannut, kerännyt matskua ties mihin. Sellainen elämä riittäisi minulla vallan hyvin. Täällä stadissa on aivan liian paljon must tekemistä, Spotifyn ja maksukanavien ohella. Treenaamiseen menee yli 10 tuntia viikossa, koiran kuskaamiseen saman verran ja vähän enemmän. Sitten pitää tietenkin selata netistä kaiken maailman turhia uutisia. Jossain Thaimaassa mulla sielu lepää kun olen näistä Härmän rutiineista vapaa. Muuten se mesta on liian helppo ja yllätyksetön. Ehkä voisi sittenkin muuttaa Burmaan, siinä olisi alkaneesta demokratiakehityksestä huolimatta haastetta. Jos jollain opilla onnistuisi vielä pääsemään etelän nykyisin suljetuille sotilasaarille, ei kukaan ikinä löytäisi minua, tuskin edes kukaan etsisi. Siinä mielessä tämäkin Lester Burnham on onnistunut tekemään itsestään tarpeettoman onnellisen ihmisen. Nyt en jaksa haukkua Himasta, elämäänsä sekin poika opettelee, eikä hänenkään loppunsa tule välttämättä olemaan hohdokas, vaikka Castells yrittää Suomen vihervsaemmistoa turhaan vaientaa Himasta tukevilla lausumillaan. Sekopää hallitus on ajanut maamme päivä päivältä yhä hallitsemattomampaan kaaokseen. Kun kaikki etuja olisi tullut leikata rankalla kädellä, on uusia sen sijaan myönnetty veropohjaan murentaen. Kun nämä velkabileet lähivuosina hiipuvat, alkaa raju valtiontalouden säästökuuri: eläkkeiden indeksikorotukset eivät enää Ranskan tavoin tule automaattisesti, yliopisto-opiskelu tehdään maksulliseki, opintotukia leikataan, kuten myäs subjektiivista päivähoito-oikeutta, rikkaille ei enää lapsilisiä, syrjäkunnat niistetään sivuun häiritsemästä Helsingin ja parin muun kasvukeskuksen kasvua. Nyt suurin osa maamme tuotoista pakataan öisin rekkoihin, jotka ajavat yön pimeydessä kohti pohjoista, kohti itää. kohti länttäkin ne ajavat. Mutta hyvää tässä on, että kun nuo em. yms. leikkaukset tehdään on taas varaa nostaa pääministeriksi Jyrki Kataisen kaltainen täystollo ja rahaministeriksi vittumainen keskipohjalainen ämmä, joka ei tiedä taloudesta mitään. Ja nyt sitten vaan voisi ottaa krapularyypyn, mutta se on kovin kulahtaneen vanhanaikaista. Menkööt nyt päivä ihan au naturel vaikka eilen tyhjeni 3 litran pänikkä luomupunkkua.... Otan ton koiran tosta ja mennään puistoon tapamme mukaan tappeleman toisten koirien ja heidän epäkelpojen isäntien ja emäntien kanssa. Koira hoitaa eläimet, mä ihmiset. Huonompi homma kun porukat näkevät tämän pahan kaksikon tulevan varjoista saamme istua röökillä ihan kaksistaan, mä ja toi mun paras kaveri. Cross.

4/10/2013

Death of the Column Economy

Eniten mua rassaa tässä ajassa tämä ylilukeneiden kolumnitalous, jota he tekevät elannokseen kun eivät onnistuneet yliopistoilta enää mitään kunnon virkaa saaman. Tyhjät leuat louskuttavat päivittäin lukemattomasti kirjainjätettä näissä "kolumneiksi" kutsutuissa pakkopullissa. Jokaisen senttaajan on tietenkin oltava kirjoituksissaan kunnon aatteita kannattava, enimmäkseen epämääräisen vihervasemmiston kliseitä toistava ihmisrobotti. Menemättä nimiin, kuten Jukka Relanderiin ati Jarkko Tonttiin, voidaan sanoa että kolumnitalouden taitajat ovat elämässään sivuraiteille joutuneita julkisuustyrkkyjä. Kolumneista maksetaan vuosi vuodelta vähemmän kun uudet yrittäjät ovat valmiita niitä ilmaiseksi senttaamaan. Näin ollen on vain ajan kysymys kun nistä ei enää makseta latin latia, mikä on niiden surkean sisällön suhteen ihan oikea johtopäätös. Fiksuimmat lehdet panevat Uuden Suomen tavoin kolumnitehtaansa auki kenelle tahansa joka osaa näytellä kulahtaneen oikeiston kulahtaneita oppeja. Lisäksi kolumnit taistelevat keskenään elintilasta; luetuin on tarjolla ekana, kun katoat etusivun reunasta voit yhtä hyvin olla kuollut. Kukaan ei ole kiinnostunut. Kaiken tämän kolumnisaastan takana on liian suureksi paisunut yliopistolaitos joka tuottaa erityisesti yhteiskuntatieteen ja humanismin aloilta aivan liikaa turhia ihmisiä, joille ei yhteiskunnalla ole mitään käyttöä. Elannokseen on sitten luotava tekonäppäriä kirjoituksia ja yritettävä myydä ne johonkin lehdykkään. Jos esimerkiksi Jarkko Tonttu ei osaa lukea e-kirjoja ja lentää halpisyhtiöllä on se ennen muuta hänen oma vammansa. Siitä tuskin Suomen kansa on sen kumemmmin kiinnostunut. Kolumneissa yleistetäänkin surutta omat kapoiset ajatuksen poikaset koskemaan kaikkia "meitä". "Meitä" ei ole olemassakaan, luemme e-kirjoja halpiskoneissa ja persaukiset humanistit kirjoittavat asiasta paheksuvia kolumneja josaakin Berliinin Prentzlauerbergin tapaisissa mestoissa. Miksi jaksan kolumnitaloutta vihata? Ennen muuta kolumnien taustalla olevan kaksinaamaisuuden vuoksi. Rahaa nämä naamat ovat ennen muuta vailla ja kirjotukset myyntipuheita markkinoille jotka kaikkialla maailmassa supistuvat kiihtyvää vauhtia. Vuonna 2020 ei enää ole olemassa tyyppejä jotka ilmoittavat ammatikseen "kolumnisti". Silloin robotit kirjoittavat uutisten ohella myös hupipuolen älykköfilosfiset luritukset. Radiossakin tätä saastaa tulee. Kun yritysmaailmassa kaiken munannut Jari Sarasvuo kolumnoi Ylen kanavilla on hänellä todella hätä käsissä; rahnaa on yritettvä alkaa lypsämään julkiselta sektorilta jossa kaikki älytön on tässä "konsulttitalouden" ajassa edelleenkin mahdollista. Kaikki kolumnisiti ovat pieniä pekkahimasia. Kun tätä soopaa seuraa alkaa jopa ihailla oikean Pekka Himasen nerokasta luritusta jolla hän on vetänyt pääministeriä myöten höplsätä koko sakkia 700000 euron edestä. Kaikki muutkin haluaisivat saman, tai edes 700 euroa, vaikka muka paheksuvat Himasen törötöilyä. Himanen on kunnon sekopää jonka ei tartte sentata lehtiin muutaman latin toivossa kolumnin rääpäleitä. Kaikki kunnia siitä hänelle. Kolumnitalouden taitajille hyvää matkaa sossun luukulle ja historian unohduksiin!

4/06/2013

Zen Explorer

This is fucking me with nothing to lose returning from Zen Expo at Cable Factory in Helsinki.





En tiedä miksi mutta siellä mä ja tuhat kiimaista lesboa Kaapelitehtaalla Zen Expossa. Tilaa oli vähän ja tungos sen mukainen, ruumiineritteet lemusivat joogailijoiden pesemättömistä vartaloista. Koska ämmäsakki ei jostain kummasta syystä lynkannut mua, niin ostelin erilaista esoteerista kirjallisuutta, mm. zen ja treenaaminen tms. En mä niitä koskaan tule lukemaan, mutta nyt on ollut taas sellainen kausi että ostelen vähän kaikkea; flapat Roky Ericksonin konserttiin Tavastialle ja 3 pv flapa pe-su Flow festareille, mustia pukuja, huippuluokan ulkoisia äänikortteja tietokoneisiin, kirjoja jotka heitän hyllyyn niitä koskaan enää tapaamatta yms. stuffii. Kävimme Pomon kanssa syömässä stadin parhaat hampurilaiset Morrisonissa, unohtivat laskuttaa punkkupullon, joten tilasimme samaan piikkiin toisen. Mutta Jumala joka asuu tuossa seinän takana naapurissa kosti; pahamme turposivat emmekä jaksaneet juoda himassa lisää viintä emmekä tsiigata Yksi lensi yli käenpesän leffaa (on kulunut about 7 vuotta kun näimme sen.). Treenaaminen on siinä mielessä salakavalaa hommaa, että jaksaa touhuta loputtomasti, dogailukaan ei tunnu missään. Jos pumppu ei petä, huomenna taas suuria sankaritekoja urheilun rajussa maailmassa, jossa lyödään kovaa ja sääli on sairautta. Se mun piti vielä sanoa, että Timo Airkasisen kirja "Hulluudesta" on niin heikkotasoinen, että pitkään jatkuneet epäilyni hänen täydellisestä filosofisesta ammattitaidottomuudestaan saivat vahvistuksen. Hulluinta kirjassa on että se ei edes koskaan pääse hulluteen saakka. Muutenkin se on joutavaa 60-lukulaisten kuvitelmaa, että kaikki esim. kannattavat varauksettomasti hyvinvointivaltiota (sitä voi kannattaa ja vastustaa tuhansilla tavoin joita tämä tunari ei ole tullut koskaan miettineeksi). No nakkasin kirjaan roskiin ja aloin lukea tietokirjaa "Kuinka kokaiini valloitti maailman". No kokasta en tiedä, mutta joka toisella tyypillä edesmenneessä Pöksymäen baarissa oli jonkinsortin rehut taskussa, puhtausprossa about 8. Elämä on ollut niin omituista ja hetkistä, että 5 vuoden jälkeen olen alkanut vetään röökiä. No tilasin sähkötupakat, mutta niitä odottaesa istun kaiken maailman puistoissa ja tupakkakopeissa koiran kanssa ja vedän röökiä posket lommolla. Toimii ainakin paremmin kuin bensot, meinaan rööki siis toimii. En tiedä mutta siltä musta tuntuu. Sähkötupakkaa ollaan laillistamassa Englannissa ja siitä saa kuulemma kunnon savut, joten eiköhän ensi viikolla tässä luukussa ole e-spaddu huulessa tämän tästä. Goodbye sweet dreams, kuten Roky Erickson tulee ensi kuussa Tavastilla takuulla vetäisemään. Goodbye cruel world, I´m leaving you now...

3/24/2013

Soft Touch

Joskus ihmiset ottavat yhteyttä ja pyytävät poistamaan tästä blogista jonkin kirjoituksen, tai sen osan. Lääkäri pelkää oikeuksiensa menetystä, transvestiitti paljastavansa liikaa, työpaikkakiusattu ettei saa enää koskaan töitä. Teen poistpt sen kummemmin miettimättä, vaikka tähän ei tulisi suostua. Kannattaisi kehottaa kääntymään viranomaisten puoleen, mutta en jaksa näistä asioista ryhtyä tappelemaan. Kevät on täällä kaikesta huolimatta ja pitkä talvi koiran kaa takana. Eivätkä lesanderit hypi enää ainakaan koko ajan silmille. Sen kunniaksi työmatkalla kävin Vladavassa steissin vieressä tempaisemassa perjantaiana 2 pulloa valkkaria S-etukortin alentamaan hintaan, 28 euroa puteli. Hyvää oli, mutta lähetys alkoi lopulla pätkiä, varsinkin kun siihen päälle tuli vielä muitakin juomia. Viinapää on aika hyvä, olenkin siirtynyt kaljasta vinkkuun ja kossuun. Kaljaa juomalla jää maailmanakikkeuden salattu ydin saavuttamatta. Kevät on kuitenkin rankkaa aikaa, kaikki valo, sen eri sävyt uuvuttavat. Pitää olla tarkkana ettei ala mopo keulimaan ja S-etukortti vinkumaan Vladavassa tämän tästä. Tosin eihän minua virallisesti vaivaa kuin psykoottinen mania vainoharhoineen sekä välistä väsymykseksi pukeutunut masennus. Muuten mulla on kuuppa liiankin reilassa, näen toisten ihmisten pönttöilyn, joudun sietämään sotä, suhtautumaan siihen rakentavasti. Eikä mulla ole edelleenkään mitään sanottavaa. Onneksi kukaan ei lue tätä, ja osaan olla paljastamatta mitään. Hyvin menee mutta menköön...

3/19/2013

Kuntaliiton konsulttidemokratia tuhosi Suomen kunnat

Gaudemukselta on juuri ilmestynyt Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen kirja "Konsulttidemokratia. Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton". Koska jouduin aikoinaan seuraamaan konsulttien väärinkäytöksiä Kuntaliitossa liiankin läheltä kommentoin alustavasti kirja Hesarissa: Tätä julkisten rahojen haaskaamista erilaisiin konsulttien vetämiin projekteihin on Suomessa harjoitettu jo viimeiset 25 vuotta. Kokonaisuutena arvostellen taso on surkeaa ja konsulttiyhtiöt netonneet sievoiset summat höpöhöpö raporteillaan. Myös kuntien etujärjestö Kuntaliitto on ollut oman konsulttiyhtiönsä kautta etulinjassa vedättämässä vaikeuksien keskellä kamppailevilta kunnilta rahaa turhiin kosultointeihin. Kuntakenttä on tällä hetkellä lähes konkassa ja kaaoksessa, konsultit ovat yksi suuri syy tilanteeseen. He eivät ole kyenneet tarjoamaan lainkaan kokonaisuuden kannalta järkeviä ratkaisuja. Pikemmin Kuntaliiton omat sun muut superkonsultit ovat vain pitkittäneet edessä olevaa rajua kuntarakenteen muutosta omilla toimillaan, joissa ei kuluttajavastuusta ole huolta kannettu. Jouduin aikanaan seuraamaan läheltä tätä konsulttirumbaa jota kunnissa pyöritetään. Viime kädessä kysymys on siitä, että kunkin konsultin on myytävä palveluksiaan palkkansa edestä ja vähän enemmän kunnille. Asiakkaiden hankkiminen oli toiminnassa yhtä keskeistä kuin asuntovälityksessä. Ja tosiaankin Kuntaliiton oma yhtiö huseerasi etunenässä kykenemättä sekään tarjoamaan mitään ratkaisuja kuntien ongelmiin, joita nykyhallitus yrittää epätoivoisesti ratkoa kuntauudistuksella, joka olisi juuri eläkeelle jääneen valtiosihteeri Raimo Sailaksen mukaan tullut tehdä jo Ruotsin tavoin 1970-luvulla. ************ Kuntaliiton konsultiporukka oli riitaista ja sekavaa sakkia, jota yhdisti totaalinen ammattitaidottomuus. Opit olivat sosionomi-tasoista jälkijättöistä hallintotiedehöttöä. Kuntaliiton konsultointiyhtiön toiminnan tekee erityisen ala-arvoiseksi ja tuomittavaksi se, että yhtiö pääsi Kuntaliiton siipien suojassa tekemään vuosittain miljoonilla epäkuranttia työtään. Kuntapamput ovat kaikki samaa umpimoraalitonta koplaa, erityisesti Timo Kietäväinen ja muut ammatillisesti täysin epäpätevät kepupolitiikot, joita notkuu pitkien Kuntatalon käytäviä näyttelemässä työntekemistä. Ainao etu mitä Kietäväisen kepukopla on Kuntaliitossa ajanut on ollut pitää kuntarakenteen muutos seisauksissa. Kapuloita on heitetty rattaisiin joka välissä, eivätkä useat Talon keputaustaiset konsultitkaan ole tästä rikoksesta vapautettavissa. Onneksi historia tulee tuomitsemaan Timo Kietäväisen ja muut Kuntaliiton kepulit. Tosin samaan historian tuomion saavaan sakkiin kuuluu myös Kuntaliiton nykyinen toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma joka kokoomukselle tyypilliseen tapaan on ajanut kuntauudistuksessa kaksilla rattailla. Virallisesti maamme hallituksen linjoilla, mutta selän takana Kietäväisen sakin tavoin yrittänyt saada uudistuksen nurin. Konsulttiyhtiön johdossa oli (voi olla vieläkin) entinen Tampereen yliopistosta valmistunut stalinisti Jarmo Asikainen. Kun maailman vallankumouksesta ei tullut mitään alkoi hän silmät hullun lailla kiiluen konsultoimaan kuntia maanisella kiihkollaan. Hänen työnsä laatu on yhtä kehnoa kuin muidenkin Kuntaliiton konsulttien. Eli mitään kokonaisvaltaista ratkaisua ei ole löydetty mihinkään ongelmaan, ja pahinta on ettei tämä tollolauma edes ole ollut sellaisen tarpeellisuudesta tietoinen. Suurin osa ajasta meni lähes kaikilla epätoivoiseen oman työnsä myymiseen kunnille. Jos ei tullut tavoite täyteen sai elää pelko perseessä. Ja kun tilaus tuli oli se lähes aina tuloseltaan sellainen, että vähennetään väkeä mutta ei puututa toimintojen ylikunnallisiin puoliin. Tämän vuoksi Asikaisen porukka on kunnon Kepuhengessä ollut tuhoamassa syrjä-Suomen viimeisetkin selvitymisen mahdollisuudet. Jokainen täysjärkinen tajuaa pelin lopputuloksen; reuna-alueet tyhjenevät ja lopulta kuntaudistus tehdään joka tapauksess. Kietäväinen, Asikainen ja muut tollot laskevat vain aikaa, vuosia, päiviä, tunteja päästäkseen eläkkeelle ennen kuin heidän tekemättömyytensä koko karmeus paljastuu veronmaksajille. Joskus kun Kuntaliiton konsultti onnistui myymään työtään kuntakentän ulkopuolle, paljastui heidän ammattitaidottomuutensa välittömästi. Kun eräskin Martti Vahermo konsultoi Kirkkohallitusta olivat ihmiset täysin ymmällään siitä, miksi heidän piti maksua vastaam tällaista paskaa kuunnella? Itse sain asiasta koko ajan raporttia ja yritin välittää sitä kyseisen konsultin parhaalle kaverille että kävisi tyypn herättämäss. Hän kuitenkin vain totesi alistuneesti Martin antaneen periksi eikä sille kuulemma enää mitään kannattanut sanoa. Konsulttiyhtiön johdossa Jarmo Asikainen jatkoi tihutyötään keräämällä ympärilleen nuoria innokkaita uusia konsultteja, jotka lähetettiin vuorostan löpisemään tyhjiä ja tyhmiä erityisesti Kietäväisen kamujen kepukuntiin, jotka ovat olleet rehellisten veronmaksajien tappolistalla maassamme jo pitkään. Tästä asiasta voisi kirjoittaa pitkästi ja on mulla siitä romaanikäsiskin, jonka oli Sammakon tarkoitus julkaista, mutta sitten tuli näitä taiteellisia ja tieteellisä erimielisyyksiä ja homma seisahtui. Mutta siitä voin aina silloin tällöin julkaista eri yhteyksissä paloja Kuntaliiton johtavien alkoholistien ja tyhmien kepulaisten toilailuista Suomen rehellisten veronmaksajien piikkiin. Näin he eivät pääse pälkähästä, vaan jäävät loppumaailmankaikkeudeksi nattiavaruuden armoille. Ja Gaudemukselle iso käsi tästä Konsulttidemokratia kirjasta. Se alkaa löytää vähitellen sitä terävyyttä, jota tietokirjamarkkinoilla netin valtakaudella tarvitaan. Ja vaikka Sammakkon kirjakauppa kippasikin stadissa toivon toki heillekin uutta nousua viime vuosien väsähtäneisyyden sijaan. Sama vaiva tosin on myös Likellä, eli molemmat ovat omalla toimimattomuudellaan syöneet omaa markkina-asemaansa ja uskottavuuttaan. Niinpä uudet ketterät ovat osittain jo ottaneet heidän paikkansa, erityiseti tämä joskus liiankin innokas Into-kustannus.