11/02/2006

Goodbye Yellow Brick Road




Onhan tässä ollut kiivas syksy, tuumaan paetessani kamat kainalossa Pöksymäen baarin aamukaraokesta helvetin enkelit ja lesanderitarjoilija kintreilläni odottavaan invataksiin. Käsken kiihdyttämään sivilisaatiohistorian asettamista rajoitteista huolimatta nasta laudassa lentokentälle. Lunta vihmoo niin maan perkeleesti, bussit sutivat pysäkeillä tyhjää, Tallinan kantosiivet makaavat siipi maassa satamissa, pakkanen paukuttaa, ämmät heiluttavat nyrkkejään ohikiitävälle taksille, juopot makaavat penkassa kuin enkelit eteisessä. Aika mesta, aika mesta, mietin mennyttä kesää ja syksyä. Mutta leikki leikkinä ja sormi pois perseestä; nyt on aika lennellä huis helvettiin tästä kylästä.

Soitan Charles de Gaulle´lta naistutkijaksi kutsutulle vanhalle piialle ja annan tieteellisen testamenttini:

- Se on ihan hevonvitun touhua! Ei järjen hiventä missään, mutta pitäkään disurssinne, konkurssinne, impotensinne, lapsenuskonne. Ei kai sillä hyvinvointivaltiolla ole ennen crash landingia muutakaan mahdollisuutta. Ja Suomen Akatemian maksamia tutkimusennakkoja en palauta, tulkaa hakemaan Kultaisesta Kolmiosta jos uskallatte!

Saatuani vihoviimeisen luurin korvaani menen kittaamaan absinttia yläkerran club privée´hen. Stripparit nytkyttävät, businessmiehet kuolaavat, tarjoilijat kantavat selkä vääränä kallista samppakaljaa pöytiin. Kiskaisen muutaman pullollisen kiduksiini ja ryntään lähtöportille. Lähetän raportin lahjakkaalle Anu L:lle: " Matka etenee kuin koneuni. Olen takaisin tuossa tuokiossa, käyn hoitamassa kamulleni Speedy M:lle - olenhan muistanut mainita hänet? - pari pikkupalvelusta. Tulen sitten, jätä avaimet eteisen maton alle. Osta mäyräkoira, pliis!"

Air Francen startatessa oloni muuttuu huteraksi, peräti kehnoksi. Olisikohan aamulla ottamani antabus poretabletti alkanut vähitellen vaikuttaa? Testaan asian juomalla pullollisen Ballantines viskiä, ja asia on totta tosiaan täsmälleen näin. Siirryn sovinnolla seuraavaksi barbituraatteihin saadakseni kylkiluitani vasten takovan pumppuni rauhoittumaan. Tujut on lääkkeet jo lähtöpeleissä, tuumin vaipuessani koomaan koneen suihkuttaessa lentopetroolia edessä avautuvaan Aasian ilmakehään. Welcome to the Jungle, laulavat Gunnarit läpöissäni pääni räjähtäessä tuttuun reissutyyliinsä.

10/29/2006

Helsinki Book Fair 2006



Pete is a rock´n´roll star.



Elina knows how difficult it is to translate William S. Burroughs.



Poete Laureate of Sipoo Teemu Hirvilammi is ready for mushroom hunting.




Performance artist Matti Hikipää is following me and Teemu to Arkangel for fishing trip in summer 2007.

And I`m out from this country for a while. So long boys, you can take my place!

10/13/2006

Jörn Donner Tells Truths About the Power



Palatessani pitkän kaavan kautta noutamasta Pillerirannikon viisumiani huomaan suuren taidekeskustelun olevan alkamassa Taidehallinklubilla. Ostan sianpääginiä tonicilla ja istun seuraamaan, miten taiteella pyyhkii, tai pyyhkiikö peräti yli hilseen?

Jörkka Donner alustaa vallasta. Se on jonkun pahan sakin hallussa. Kansanedustajilla ja kirjailijoilla ei ole sitä vastaan mitään mahiksia. Eduskunnalla ei ole mitään virkaa, sillä tämä vallan kaapannut lymysakki takee mitä lystää.

Yritän saada kysyttyä, että missä se valta sijaitsee? Missä sitä voi käydä pistämässä nekkuun? Mutta jostakin syystä minulle ei annetta mikrofonia. He(kään) eivät halua kuulla, että valta asuu meidän jokaisen päässä. Siihen lähetetään hermokeskuksista viestejä, jotka saavat meidät pelaaman viimeisillä rahoillamme lottoa ja raaputtamaan raaputusarpoja.

Jörn Donner antaa myös ymmärtää, että kirjallisuudella ei ole enää mitään merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Toista oli kuulemma Väinö Linnan aikaan. Donner ei saa oikein selvästi suustaan mitä haluaa sanoa, mutta käsittääkseni hän viittaa meneillään olevaaan mediakentän myllerrykseen. Uusia härdeleitä tulee, maailma muuttuu rokiksi ja hollywoodiksi. Eipä taitaisi Väinö Linnakaan löytää enää yhtä kiistatonta paikkaa kansakunnan kaapin päällä kuin 50-luvulla, jolloin kaikkea oli vähemmän ja ihmiset kykenivät vielä keskittymään kaikessa rauhassa.



Lahjakas Hanna Marjut Marttila on ainakin osittain eri mieltä. Lisäksi hänen mukaansa myös vallattomista olisi syytä puhua; heillä on yhtä arvokas elämä kuin niilläkin jotka kuvittelevat olevansa vallan syrjässä tai jopa suojeluksessa. Yleisö taputtaa, enkä malta olla fundeeraamatta kuinka paljon Järkka Donner on elämänsä aikana pumpannut massia tältä hämäräperäiseltä valtaklikiltä touhuihinsa taiteen kunniakkailla kentillä ja näyttelemällä kilttinä poikana vallanpitäjää aina Euroopan parlamenttia myöten...




Runoilijat ja muusat ovat mukavia, heillä synkkaa hyvin. Yhtenä aamuna runoilija toi tavaransa muusan kämpille ja siitä lähtien he ovat olleet yhtä. Breadwinner tuo hillot taloon, runoilija skrivaa hyviä runoja maailman merkillisyyksistä.




Jatkopelit käydään pubin puolella. Donner väittää Los Angelesin sataman olevan yksi maailman suurimmista. Olen samaa mieltä. Lisäksi tiedämme sen sijaitsevan San Pedrossa. Kun tietä ajaa satamasta eteenpäin tulee Charles Bukowskin kulmille, mutta emme ehdi sinne saakka.




Lopulta Jörn Donner saa tarpeekseen. Hän on vihainen vanha mies. Hän jättää porukat keskustelemaan yksinään. Kippaan monta ginitonicia ja teen tuttavuutta hyvinvointivaltion yöihmisten kanssa. Heidän kanssaan on niin mukavaa, etä menee aamupuolelle saakka.

9/21/2006

Zeb´s Gonna Ride Again



Ollessani hieromassa kauppoja kiinalaisten kanssa känny soi. Rahisevan linjan takana huutaa vanha siirtomaasotien aikainen kamuni Speedy M. Hän on jossakin Thaimaan ja Burman välisessä rajamaastossa ottamassa jonkun huumeklaanin puolesta mittaa kilpailevasta ryhmästä.

- Thaimaassa tapahtui eilen sotilasvallankaappaus. Se voi merkitä meille asemien menettämsitä, jos vastapuoli ehtii lahjoa niitä enemmän kuin me. Nyt tänne tarvitaan etulinjaan ukkoja ja vähän vitun nopsaan.
- Paskat mä mihinkään lähden. Mulla on isot kaupat meneillään.
- Vitut ne kuitenkaan mitään ostaa!
- Ketkä ne?
- Ne kinuskit.
- Että eivät osta?
- No ei tietenkään edes kiinalaiset ole niin dorkia, että suostuvat ostamaan Euroopan unionin kiinteistöineen. Eiffel-torni tai Ahvenanmaa voisi vielä mennäkin.
- Mistä sä tiedät mun bisneksistä?
- Koko maailmahan niille tällä menolla nauraa. Mä katon tiedän kaiken, senkin mitä sulle seuraavaksi tapahtuu jos et hilaa persettäsi Bangokin koneeseen ja vähän vitun äkkiä!
- Mitä maksatte?
- Usual fee plus expenses.
- No paskat, oot oikeassa, ei nää suostu kuitenkaan loppupeleissä ostamaan ja lisäksi ovat jo tinkineet hinnan niin alas, että tää alkaa olla ihan persnettohommaa.
- Sä tarviset lomaa siitä länsimaisesta sivilisaatiosta. Nyt tänne, hopi, hopi. Muuten nää asemat voidaan menettää hetkellä millä hyvänsä. Koko ajan tulittavat.
- Okei. Pitäkää asemat, olen matkalla.
- Meneekö monta tuntia?
- Menee. Olen siellä marraskuun alussa.
- Voi vittujen ke...

Lyön luurin Speedy M:n korvaan ja julistan kaupanteon kiinalaisten kanssa päättyneeksi, vaikka he hädissään vielä korottavat tarjoustaan.

- Saatte ilmaiseksi koko roskan, sanon ja lähden lätkimään kiinalaisesta kauppakamarista.




Menen terassille tapaamaan Oulun kuuluisinta kirjailijaa Frippe Nilssonia. Frippe on kirjoittanut 32 kirjaa, joista yhtään ei ole julkaistu. Frippe haluaisi omista persnettopuuhistaan mukaan, mutta siitä ei olisi kuin haittaa. Vetäisi kuitenkin viinaa ja huumeita jatkuvalla syötöllä, jahtaisi burmalaisia vuoristonaisia, jotka ovat todella hyviä sängyssä. Ja jos sille sivarille pyssyn antaisi käteen, rivit harvenesivat taatusti ainakin omassa leirissä. Päätämme tavata sodasta paluuni jäkeisenä iltana kuudelta terassilla, jos maailma on vielä olemassa.



Kulkiessani kämpille soitan irtisanoutumiseni laitokslle, se hyväksytään välittömästi. Välirahaakin tajotaan, mutta tyydn toteamaan:

- Pitäkää pennosenne. Tässä ollaan nyt menossa vähän suurempi palkkaisiin hommin. Sitä paitsi tää tutkijan näyttelminen on ollut vain yhtä vitun camouflagea.

Menen asuntooni, avaan jättitelkun, katson Elukkaplaneettaa. Ajatus lähdöstä tuntuu kerta kaikkiaan mainiolta. Onhan samalla tilaisuus käydä tsekkaamassa Burman koskematon saaristo, jonne hipit ovat vuosikausia hinkuneet, mutta eivät juntan pelossa ole uskaltaneet lähteä. Tosin rehellisesti sanoen on tuossa sotahommassa haittapuolensakin, se ei sovi herkkähermoisille, jääkööt tänne näyttelemään ihan vapaasti tätä hyinvointivaltiotaan.

Yritän houkutella lahjakasta Anu Lovackia talveksi tropiikkiin, mutta hänellä on kuulemma jotain kiivaita kirjoitushommia meneillään. Sovimme tapaavamme sodasta paluuni jälkeisenä iltana kuuden jälkeen hänen kämpillään, mutta Frippeä ei saa ottaa matkaan.

9/13/2006

Police Violence Spreads in Central Helsinki

Unorganized police violence against the citizens of Finnish welfare state continues. In last saturday 300 heavily armed police officers attacked against the innocent crowd gathered to watch expected Asem demonstrations in central Helsinki. Over 100 hundred persons where arrested without any clear reason. Highest Finnish law officers are studying actions of police forces in the streets of Helsinki during saturday night. Police denies all the charges for using too heavy violence. Finnish people are again asking is police force in Finland under control and is it following the Finnish law in these cases which has happened at least three times this year in central Helsinki.

Finnish police has started massive madia operation for trying to justify it´s actions. This has also risen deep confusion in Finnish newspapers internet conversations for the legal basis of the actions of the Finnish police. Zeb TV is following the case and reporing the world of these strange happenings in Finland which used to be considered as a peaceful country.

Pictures of police action in central Helsinki on Satuday 9.9.2006:
http://users.tkk.fi/~osalo/Smash-Asem/slides/IMG_2344.html


Here are some comments of Zeb TV´s Helsinki correspondent mr. Jussi Apila:

Poliisivallankaappaus Stadissa?
Jussi Apila | 10.9.2006 8:19

Kai siellä jotakin mielenosoituksia oli, mutta itse en törmännyt kuin sekopää poliiseihin. Asenne oli, että nyt lyödään luu kurkuun kaikille, eikä mistään neuvotella. Onkohan Suomessa joku laki joka oikeuttaa poliisin järjettömän agressiiviseen käyttäytymiseen? Jos on, kertokaa ihmmessä! Poliisin neuvotteluhalu oli perjantaina ja lauantaina nollassa, ilmeisesti oli annettu jostakin ohjeet. Ihmiset eivät tykkää, että heidän jokapäiväisiään reittejään suljetaan ja kysyttäessä tarjotaan pamppua heti kättelyssä. Missään muualla maailmassa en ole tällaiseen käytökseen törmännyt, en edes Myanmarissa. Onkohan suomalaisilla ihan realistinen käsitys siitä, mikä on sallittua ja mikä ei?

Miksi poliisi selittelee?
Jussi Apila | 10.9.2006 11:51

Katsoin YLE24:lta poliisin tiedotustilaisuuden. Miksi poliisi tuntee tarvetta selitellä, jos kaikki olisi mennyt lakien ja asetusten mukaa? Vähän tuota oikeushommaa seuranneena pisti korvaan, että mielenosoittajia oli paikalla sata, mutta poliiseja 200-300. (Poliisi oli pokkana tiedotteessaan esittänyt mielenosoittajia ollen 300, muta paikalla ollut toimittaja kumosi tämän.) Eikä poliisin osannut sanoa mitään konkreettista "mellakan" aiheuttamista tuhoista. Pidätettyjä oli enemmän kuin mielenosottajia. Panee hieman silmään, sillä nuoriso tapaa sekoilla Kiasman nurkilla joka viikonloppu. Homma lähti käsistä, eikä Suomessa koskaan kukaan ota vastuuta tapahtuneesta.

Sen verran olen tuohtunut, että pari kertaa poliisi tuli minuakin tönimään ilmoittamatta mitään syytä. Se ei mua haittaa, mutta jos meinkinki on laillisesti sellainen, että poliisi tulee jollakin hyvin, hyvin epämääräisellä perusteella ihmisten kimppuun, ei liene domokratia Suomessa loppujen lopuksi hyvissä kantimissa. Tiukivat journalistit herätys!


Hyvin menee Suomen demokratiassa!
Jussi Apila | 11.9.2006 20:00

Kansalaisoikeuksien kaventaminen on 11/9 iskun jälkeen selvä trendi länsimaailmassa. Itse asiassa poliisi ei näköjään edes tunne tarvetta sen kummemin asiaa pohtia, kuten poliisijohtaja Salmisen kommentti osoittaa. Eniten käy kuitenkin sääliksi niitä, jotka eivät olleet mailla halmeilla, mutta tällä palstalla kiittelevät poliisin toimintaa. Eli he uskovat kaiken mitä viranomaiset satuilevat, enkä usko heidän muutenkaan ymmärtävän demokratian luonteesta yhtään mitään, kuten kommentit tällä palstalla kiistatta osoittavat. Eli hyvin menee, pojjaat, jatketaan samaan malliin!


Elämä ei ole elokuva?
Jussi Apila | 12.9.2006 16:07

Todellakin; väki oli tulossa tennispalatsista elokuvista, kun joutui käsikirjoituksen mukaan keskelle elokuvaa mellakkapoliisin piirittämäksi. Poliisi esitti aamuisessa tiedotustilaisuudessaan tässä yhteydessä taustalla kuvia puukoista ja puntareista, joten ilmeisesti elokuviin ei kannata jatkossa mennä kuin henkensä kaupalla, kun siellä sellaisia aseita immeiset lahkeessaan kantavat? Viimeistään himaan palattaessa joutuu osaksi sekopääkäsistä, joka lähtee poliisien käsistä.

Muuten tämä apulaispoliisipäällikkö Liukku on tosi liukas; sunnuntaina hän puhui "tehdyistä rikoksista", tänään "mellakasta" ja lopulta vain "mellakan yrityksestä". Poliisiko Suomessa tuomitsee ihmiset nykyään oikeuden sijasta "rikollisiksi", kuten Liukku teki sunnuntaiaamun tiedotustilaisuudessa? Älkää nyt ainakaan sitä pelokkaalta näyttävää heppua päästäkö enää jatkossa munaamaan Suomen poliisin lopullistakin mainetta!

Zeb TV follows the development of police actions in Finland.
Zeb TV, picture of future world today!

8/31/2006

End of the Silly Season



"70-luvulla emme vetäneet nappeja, koska emme tienneet niitä olevan olemassakaan. Ne olivat paremminkin hullujen hommia", muistelen. Okei, tästäkin silly seasonista on nähtävästi selvitty hengissä. Lomat on pidetty ja silly season mediassa vaihtuu tutuksi hillybilly-meiningiksi. Teippaan postiluukun umpeen. Ei auta; maksulliset ja ilmaiset portot tungetaan saranapuolelta eteisen lattialle.

Selaan Hesarin, vaikka osaan jo ulkoa huomisenkin uutiset. Yksi hyvä vitsi löytyy yleisönosastosta. Jos kerran maamme korkea verotus estää ihmistä hakeutumasta hyvin palkattuihin hommiin, niin miten sinne ylipäätään saadaan täysdorkia dirikoiksi huippupalkoin ja -veroin? Ei ole kuulemma kirjoittajan mukaan näkyvissä mm. kyseisen aviisiin jatkuvasta verovalituksesta huolimatta virtaa korkeista palkoista matalan palkan hommiin. Mutta tämä on hieman liian älykästä jupinaa näille poliitikan pöllöille. Pian pääkirjoitus vaatii edelleenkin veroja alas, tai kyseiseen lehteen ei enää rittä senttareita pääkirjoittajaksi. Verojen jälkeen fyffet eivät edes riitä työsuhdematkalippuun.

Ja sitten on tämä täysdorka lääkäriksi itseään tituleeraava J. Seppänen, josta näyttää muodostuneen maamme älyllisen elämän jokavuotinen pohjanoteeraaja. Ensin hän skrivasi opuksen työn vittumaisuudesta, mikä oli tietenkin itsestään selvää kaikille muille kuin television sos.dem-tomittajille ja lehtien sekopääsenttareille. Eihän toki hyvinvointivaltiossa saa olla paskat fiilikset. Lakitieteen lisensiaatit voivat milloin tahansa todistaa sen lakien ja asetusten avulla sulaksi mahdottomuudeksi.

No, nyt kun raotan teippiä postiluukusta, tyyppi seisoo kiilusilmäisenä muiden tavallisten pikkupirujeni joukossa puhumassa parantuneensa alkoholismista. Olemus ja ilme on tietenkin maaninen, kuten kaikilla jotka yrittävät tulla uskoon tai muuten vain parantaa vittumaisen elämänsä tahtonsa voimalla. No, addiktiot korvautuvat uusilla addiktioilla. Sanokaa mun sanoneen, tai taisin sanoa sen jo viime syksynä.

Lääkäri Seppänen näkee tämän meikäläistäkin riivaavan viinahomman takana valtion salaliiton. Valtio pitää viinan hinnan niin alhaalla, että ihmiset ryyppäävät itsensä kumoon, eivätkä ennen sitä ehdi tönäistä samaan kasaan tätä huikeaa hyvinvointivaltioksi kutsuttua performassia, jossa edes taivas ei ole kattona. Lääkärin logiikka on nurinkurista, syyt ja seuraukset menevät iloisesti sekaisin. Alkoholismi ei ole sairaus, koska sitä ei siksi enää lueta virallisessa tautiluokituksessa. (Joku laatii luokitukset, minun lisäkseni.) Valtio on vain varustanut ryyppärit selittelemään tekosiaan sairaudellaan. Hän itsekin parantui vuodessa neljä tuoppia illassa sisältäneestä pahasta holismistaan pelkästään tahtonsa avulla, eikä näin ollen kukaan muukaan voi väittää olevansa alkoholista sairaaksi tullut.

Logiikka on Liisa Ihmemaassa logiikkaa, lähdeaineisto hankittu naistenlehdistä, mutta silly seasonin jälkimainingeissa elävään mediaan se näköjään menee täydestä. Logiikan kurssit ovat tainneet näillä tyypeillä jäädä kesken. Jos kerran valtio tukee ryyppäämistä, eikä sairas ole alkoholisti, niin silloin sairauden termein pelattaessa valtio on sairas (minkä todistaa Vartti lehden tekstaripalsta aukottomasti.)

Joku hirmu viisas tyyppi kirjoitti kerran, että "tässä maailmassa jokainen asia on määritelty sairaaksi. Jokainen normaalikin vähintäänkin kerran". Otan paukun pannunmyssyjuomaa ja olen varma, että ennen kuin ehdin heittää Amerikan rasvaisimmat pornofilmit koneeseen, lääkäri virnuilee jälleen maanikon kiihkolla, jonka taustalla on hänen raitistumisensa, jonka pohjalta hän on yhden ihmisen otoksesta johtanut, että alkoholismi ei ole sairaus. Eikä se olekaan, jos osaa säätää siten ettei mene kanuunan puolelle.

Syksystä näyttää tulevan paska. Harkitsen 46 tuuman jättitelkun heittämistä partsilta pihalle näyttöpäätteiden, kännyköiden ja ulosottomies Tähtisen lähettämien tervehdysten sekaan. Jätän väliin, sillä ne panisivat minut maksamaan kuitenkin koko kaupungin siivoamisen, koska Helsingissä ei ole enää varaa pitää paikkoja siisteinä. Eikä auta vaikka pollarit kyttää kuset ja paskat lahkeissa liikkuvia tyyppejä sakkokuittivihko kourassaan.

Arizonasta löydän yhden hyvän uutisen; joku propellimies on varma, että ufot ovat harmaita sikoja. Tämä panee jo vähän miettimään. Ehkä määrittelen maailman liian putkiaivoiseksi, mietin varatessani lennon Phoenixiin, kaktusten ja kojoottien luvattuun maahan.

Nick Cave laulaa iPodissani Jimmy Webbin biisin sanoin:

By the time I get to Phoenix she'll be rising
She'll find the note I left hangin' on her door
She'll laugh when she reads the part that says I'm leavin'
'Cause I've left that girl so many times before

By the time I make Albuquerque she'll be working
She'll prob'ly stop at lunch and give me a call
But she'll just hear that phone keep on ringin'
Off the wall that's all

By the time I make Oklahoma she'll be sleepin'
She'll turn softly and call my name out loud
And she'll cry just to think I'd really leave her
Tho' time and time I try to tell her so
She just didn't know I would really go.

8/22/2006

St. Anger



One day you´ll find that something has changed. Things looks same but in the different way. You can see dark clouds on the way from the great annual forest fires of mother Russia. You can see peole getting ill from the smoke, you hear them die. And if you happen to ask yourself what is this place, what is this feeling inside of you, you might find the answer: anger, pure anger. You are back in the same place where you have stayed all these years without finding out where you´ve been.




City is same, but it´s not your friend. It has never been. And you see those human machines on the way to places and you just ask the reason for all this buzz? Can´t find any. If you´re clever enough you don´t ask more. Coz´ there is nothing more, except the anger, st. pure fucking anger inside of your head.




And then you take a ferry boat to the Island and take some photos of the city where you live, where you almost have been happy every once in a while. Then you sent some of them to Los Angeles Times: http://yourscene.latimes.com/mycapture/photos/Album.aspx?EventID=143844&CategoryID=18065

just for fun and without no purpose. Those big ferry boats are 20 years old and they are not going to build new ones. This sea is dead (world´s most polluted sea area), everyone has seen it too many times, except the wealthy cruisers wich are coming here because this place happens to be safe and on the way to St. Petersburg. People in this city don´t realize that they are living in the fastest growing economical area of Europe. But economy is not everything, pills and booze comes first and last. Shame of them, shame of us. St. Anger remains.




Angry man in the front of his cage in the Sea Fortress of St. Anger





You watch people coming from the ferry. Thet don´t know that you know that after 100 years they all are dead for sure. And they don´t even guess that someone is looking at them and thinking about this moment which is now gone forever.



Somewhere over the rainbow...or even nearer you might have a chance to find the clean place to breathe. This place is all dirty, even your memories from this sinking hell. I guess it´s about the time to change the continent and time zone again...




Maybe you´ll take it differently this time. Small is beautifull, they used to cheat themselves. Maybe your boat is going to be small one this time. Even if it is the smallest boat on earth it doesn´t matter if you just can get rid of St. Anger for good, pure fucking St Anger. Anger? What does it mean, where does it come from? Better just sail away as they did in that stupid old song which hit the charts.

Spiders and flies, they live and die.

8/08/2006

Return to Fantasy



Kuinka kauan kestää pistää sileäksi solnalainen pilvenpiirtäjä ja 50-luvun lopulla rakennettu tunnelbana-asema? Ei kovin kauan, mietimme Speedy M:n kanssa lentäessämme pennittöminä junasta Humppilassa. Asema on autio, mutta onneksi Speedy M. keksii Afrikan viidakkosodissa oppmimillaan taidoilla meille selviytymiskeinon. Kävelemme pokkana johonkin porukkaan, joka väittää olevansa matkalla suureen kirjailijatapaamiseen. Speedy M. lausuu nasevan runonsa "Kun viimeinen kuti piippuun jumitti" ja kukaan ei kysele enempiä statuksestamme.



Bussissa istuu kauniita naisia ja rumia miehiä, joten alan epäillä tyyppien olevan todellakin jonkin sortin kirjoittajia. Niinpä lausun heille ominani Uriah Heepin mahtibiisin "Return to Fantasy" sanat.



Searching every day
Looking every way
Trying to make a connection
To find a piece of the action
Like a hungry poet
Who doesn't know
He is close to perfection
Choice is the question
Moonlight night
After moonlight night
Side by side
They will see us ride
But if they cared to look
Then they would see
It's our return to fantasy
Fantasy, fantasy!





Can you understand
That in every man
There's a need to unwind
That's never been defined
Somewhere deep within
There's another being
You are somehow abusing
By the person you're using
Moonlight night
After moonlight night
Side by side
They will see us ride
But if they cared to look
Then they would see
It's just our return to fantasy
Fantasy, fantasy!
Travelling faster than lightening
Closer than ever before
We can go on for you
And take you nearer to
The legend of mystery
From the beginning of time
Dreaming... time ... dreaming



We can return to
The land of the good and the kind
Time... dreaming... time... dreaming
Why don't you come to our party
And open your minds
In another place
There's a newer face
Like an unfinished painting
Your creator is waiting
The brush and pen describe
What it is inside
That will set your mind thinking
While the others are sinking



Päästyämme hippamestaan tapaamme kaikenlaisia kirjoitusalan ammttilaisia, joita olemme itsekin minibussikuljetuksen aikana Speedy M:n kanssa päättäneet olla.

- Olisipa vielä karaoke, Speedy M. miettii saadessamme sapuskaa eka kertaa kolmeen päivään.



Saan uusia ystäviä Speedy M.n lähtiessä kylille laatimaan pitkään avainrunoaksi kaavailemaansa "Wild Eyed Girls and Bedroom Boys in the Magic Night of Urjala". Köyhät kirjoittajat keräävät hänelle kolehdin ja kirjoittajasakkiliiton pomo lupaa hänelle ilmaisjäsenyyden, mikäli hän pysyy tarpeeksi kauan poissa häiritsemästä tärkeitä kirjallisuuspoliittisia keskusteluja.



And then I just happened to ask; what I am doing here? Is this a hockey match, is this a disco or is this just another naked truth? Couldn´t really find the answer, byt I was clever enough not to tell that anyone. Not even the Laura S. who was studying puppet theatre somewhere in France and who were almost as much lost than I was.



I met a man who was the boss of all Finnish writers. He was ok even he never promised to me and my friend Speedy M. money to our return trip to that city which they say is sinking.



Then there was a man working for the company. I asked him:

- Don´t you ever get high around here?

He promised to take care of this slight problem and the we flew to planet Zyklon-B and back.

And then it was again time for me to tell a story. This time I told them about the great city of New York because another new friend of mine Arto S. is the only Finnish playwriter whose piece has been presented on Broadway, at least on off-Broadway.



Yöllä lauloimme karaokea maamme eturivin tähtien voimin. Voitin kisat ylivoimaisesti, koska tajusin lahjoa karaokeisännän hiukka säätämään systeemiä vihulaisen iskiessä jalallaan koreasti.



Kun poliisi toi Speedy M:n takaisin ja ojensi laskun hänen aiheuttamistaan tuhoista kirjailijoiden kassanhoitajalle, he eivät enää tykänneet runoistamme. Eivät edes Speedy M:n kylän ainoassa kapakassa väsäämästä koitseutumurrerunosta: "Kun mie väänsin viideltä ukolta nekun". He heittivät meidät yöhön, koska äijät Speedy M:n mukaan pelkäsivät mediän vievän heidän naisensa ja naiset heidän miehensä. Katsoimme parhaaksi ottaa juoksutaksin kirjailisakin piikkiin, mutta koska unohdimme ottaa kuskin matkaan, päättyi reissumme piikkimattoon.



Putkassa lausuin Eaglesin "Wasted Time Reprisea" omanani, eikä Speedy M. taaskaan huomannut mitään:


The autumn leaves have got you thinking
about the first time that you fell
You didn't love the boy too much, no, no
you just loved the boy to well, Farewell
So you live from day to day, and you dream
about tomorrow, oh.
And the hours go by like minutes
and the shadows come to stay
So you take a little something to
make them go away
And I could have done so many things, baby
If I could only stop my mind from wondrin' what
I left behind and from worrying 'bout this wasted time

Ooh, another love has come and gone
Ooh, and the years keep rushing on
I remember what you told me before you went out on your own:
"Sometimes to keep it together, we got to leave it alone."
So you can get on with your search, baby, and I can
get on with mine
And maybe someday we will find , that it wasn't really
wasted time
Mm,hm
Oh hoo, ooh, ohh,
Ooh,ooh, mm






On kuuma, syön monta vatkulia, juon piimää päälle. Aina tämä kotiolot voittaa vannon, koska en enää muista mitä koti tarkoittaa? Pitäisikö sinne olla menossa vai sieltä tulossa? Tyydyn nyökyttelemään kaikille ja se tuntuu menevän täydestä. Saan lisää uusia ystäviä.



Bileet alkavat viiletä, joten päätämme heittää hyvästit uusille kirjoittajakamuillemme. Lupaamme maksaa juomamme viinat ja särkemämme paikat heti kun löydämme jälleen tarpeeksi katteettomia shekkejä. But I´m not really sure that they really understood this joke.



On the way back to Planet Earth Speedy M. told me stories about people out in America who still believes that they really put a man on the moon. Oh boy, we got a good laugh!



Helsingissä haistoimme syksyn sävärit ja Venäjän metsäpalot. Kaupunkiin oli julistettu ilmansaasteiden vuoksi hälytystila. Hengitysvammaisia roudattiin lasarettiin ja palot levittivät kuumaa hehkua ja tuhkaa kaikkialle. Helsingissä ei ollut kuulemma satanut koko kesänä, mutta ottaessaan taksin lentokentälle Speedy M. totesi tyylilleen uskollisena, ettei sitä ainakaan voitu panna meidän piikkiin.




Lomat oli pidetty tuumin istuessani Pöksymäen yöbussissa. Vieressäni istui kaksi epäilyttävää naista. Kuulin heidän kertaavan kokemuksiaan joiltakin kirjoittajapäiviltä, joille oli tunkeutunut kaksi muukalaislegioonalaista pistämään jalalla reteesti. Never happens to me, tuumin ennen kuin ryömin penkin alle keräämään voimia uutta työviikkoa varten. Meillä on vielä naistutkijaksi kutsuttu vanha piika laitoksella, joten hommaa tulee hänen hoitelemisessaan jatkossakin riittämään. Puhumattakaan tästä hyvinvointivaltiosta, jonka viime sunnuntain Hesari otsikoi haihtuneen kuin savuna ilmaan.

- Eihän tässä näin pitänyt käydä, totesi Suomen hyvinvointivaltiotoimiston päällikkö.

7/25/2006

Thåström Plays Songs of Love and Hate




Tapaan kesäreissullaan kadoksissa olleen Speedy M:n Arlandan lentokentällä. Hän on ollut hummailemassa keskitysleirien tuntumassa Puolassa Muukalaislegioonasta saamillaan lomarahoilla. Otamme flygbussin keskustaan. Helteinen Tukholma on yhtä nasta mesta kuin ennenkin. Vain Miss Farsta Strand 1982 puuttuu; hän on tullut vanhaksi, hänen tukkansa on muuttunut korpinmustasta vitiharmaaksi, hänen silmissään on väsynyt ns. elämää nähnyt katse. Se ei kuitenkaan estä häntä toimittamasta Speedy M:n tilaamaa lähetystä.



Kävelemme Hedengrensille tutkimaan kirjoja odotellessamme kapakoiden aukeavan. Kungsgatanilla huomaamme ettei suomalaismafian entistä pesää ravintola Monte Carloa ole enää olemassa. Muutenkin maailma on 25 vuodessa muuttunut vähemmän rikollisen näköiseksi. Heroinistit eivät diilaa, huorat eivät levittele vehkeitään Malmskilnadsgatanilla, Slussenin sissit alkavat olla kuolemassa sukupuuttoon. Käymme tarkistamassa Olof Palmen murhapaikan Sveavägenillä, mutta emme vieläkään löydä puuttuvaa johtolankaa murhamysteerin ratkaisemiseksi.



Tukholman ylivoimaisesti näkyvin tyyppi on Ernesto Guerra. Hän on Kolumbiasta kotoisin oleva skitsofreninen autisti joka on viimeiset 10 vuotta viettänyt luovaa juhlaa liimailemalla nimilappusiaan maalarinteipillä kaikkialle Tukholman keskustaan. Menestys on ollut valtaisa; hänestä on tehty jopa juttu Dagens Nyheteriin:

Ernesto Guerras lyckliga konst

Hans namn syns på väggar över hela Stockholm, men få vet vem han är. Ernesto Guerra är lycklig när han får vara galen.
Författaren Ernesto Guerra tejpar upp ett hundratal lappar med sitt namn på, varje dag. Det är hans bidrag till huvudstadens kulturliv. Dessutom hans sätt att bearbeta sin mentala hälsa.
-­ Jag är heltokig, jag vet. Men att sätta upp lapparna får mig att vilja leva, säger Ernesto Guerra.

Det är en annorlunda form av konst som växer fram på Stockholms gator. I kontrast till den ständigt debatterade graffitin, som täcker många av stadens husväggar, dyker det upp meddelanden på elskåp, rådjur på skyltar, mosaik i tunnlar och uppklistrade namnlappar. De flesta namnlapparna är Ernesto Guerras. DN På stan träffar honom utanför Stockholms stadsbibliotek en stekhet eftermiddag.

-­ Alla tycker om mitt namn, säger Ernesto med ett leende på läpparna. Han har trotsat värmen och slår sig ned på en bänk iklädd mörk kavaj och nyputsade skor.

Ernesto är på strålande humör. Han börjar genast tala om den "vackra svenska naturen" och är helt lyrisk i sitt berättande om Sverige och svenskarna.
-­ Stockholm är finast i världen. Här får jag vara hur galen jag vill, skrattar han.

Ernesto flyttade till Sverige 1988. I dag är han 45 år, förtidspensionär och författare. På vacklande svenska förklarar han hur Colombia kändes för trångt. Landets politiska situation gav inget utrymme för hans behov av att bearbeta sina problem med schizofreni och autism.

I Sverige känner han sig dock fri och mår betydligt bättre. Mycket tack vare den udda idén att tapetsera Stockholms husväggar, elskåp och papperskorgar med sitt eget namn.

Ernesto började sprida sina egenhändigt skrivna böcker genom att spika upp dem på väggar runt om i stan. Men utan någon respons bestämde han sig för att testa något nytt. Och sedan den första namnlappen syntes på huvudstadens gator för fem år sedan, har Ernesto Guerra fått möta många reaktioner.
-­ Jag har levt väldigt isolerat, utan kontakt med människor. Det är först nu som jag har insett att det finns mer därute. När folk kommenterar lapparna på gatan, passar jag på att prata med dem. Men jag säger inte att jag är Ernesto. Bara att jag känner honom.

När Ernesto satte upp sina första namnlappar blev folk misstänksamma och han fick ljuga sig fram.

- ­Ingen ville acceptera att en författare gjorde reklam för sig på det viset. Så jag började säga att Ernesto Guerra var en gitarrist. Då blev folk nöjda.

I dag blir Ernesto bemött på ett mer förstående sätt. När han presenterar Ernesto Guerra som sin vän författaren, blir alla nyfikna. Böckerna, som enligt Ernesto själv handlar om "Sverige och svenskarna", delar han ut till dessa nyfikna personer som han träffar på gatan. Även om spridningen av böckerna inte längre är det viktigaste, utan namnlapparna.
- ­När människor accepterar mina lappar som konst känner jag mig nöjd. Det finns många uttryckssätt som kan kallas konst. Även detta.

Efter att ha tryckt upp trettiotre olika böcker på egen bekostnad, blir det nu inga fler på ett tag. Det blir för dyrt helt enkelt.

Men han fortsätter att skriva, helst på spanska men försöker sig på engelska och svenska också. Lapparna ska han också fortsätta tejpa upp längs huvudstadens gator.

- ­Det måste jag göra för att fortsätta leva.

Jan Åkesson




- Kumma sälli, Speedy tuumii mennessämme vanhasta tottumuksesta syömään päivän ensimmäiset kebabit Hötorgshalletiin. Naamat rasvaa valuen inisemme nautinnosta. Seuraavaksi olemme Nordiska Kompanietissa tsekkaamassa sen definitiivistä Thåström osastoa. Joakim Thåströn från Råsgsved, mies menneisyydestämme on tullut takaisin ryminällä. Ebba Grön, Imperiet, pari soololättyä, vuodet Amsterdamin narkkikortteleissa ja Köpiksen Sönder Boulevardilla eivät ole pysäyttäneet häntä. Muiden fysiikan rapistuessa svedujen Iggy Pop jatkaa poikamaisena olemukseltaan uudella hittilevyllään ja sen tiimoilta kyhätyllä kesäturneellaan.

Kävelemme Gamla Stanin läpi Söderiin, josta Speedy M. on varannut ja maksanut meille sviitin Krakovassa pöllimällään amerikkalaisen turistin luottokortilla. Heitämme reput kämppään ja lähdemme Götgatanin kapakoihin, joissa kalja on halvempaa ja meno villimpää kuin Östrermalmin sisäsiitoksen myötä heikentynein geenein pyörivässä kulahtaneessa yökerhohelvetissä. Annamme saamamme vipkortit pahimman näköisille ryyppäreille ja kehoitamme heitä ottamaan tunnelbanan Östermalmille. Siellä heidän tehtävänsä on tietenkin panna paikat remonttiin, jotta maailmassa säilyisi jokin järjetys kokkeliturpien heikolta libidolta haisevissa hienostokortteleissa.




Ryypättyämme muutaman jälkeen vielä muutaman lähdemme valumaan kohti Tantolundenia. SoFon toisella puolen näkyy sekalaista sakkia ja Speedy M. pääsee vääntämään kättä paikallisten korstojen ja pikkurikollisten kanssa.



Tantoludenissa on väkeä vallan vitusti, mutta se meitä haittaa, vaan panemme heti turvatarkastuksen jälkeen jalalla koreasti. Tanssimme uusia Helsingin alamaailman kansantanhuja päästyämme viimeinkin Thåströmin keikalle kaikkien vuosien odottamisen jälkeen.

Yhdeksältä äijä kävelee lavalle ja pistää akustisella skitalla homman käyntiin. Seuraavat kaksi tuntia on täydellistä taivasta parille kymmelle tuhannelle sieltä jo aikoja sitten karkoitetulle. Thåströmin keikan biisilista on sama kuin kiertueen aikaisemmilla akteilla:


1. Brev till 10:e våningen
2. Fan, fan, fan
3. Tittar på tv
4. Som eld
5. Sönder Boulevard
6. Främling överallt
7. Kriget med mig själv
8. Vacker död stad
9. Karenina
10. Österns röda ros
11. Ungefär så här
12. Ingen sjunger blues som Jeffrey Lee
13. The haters
14. Alla vill till himlen
15. Stjärna som är din

Extraspår
16. Släpp aldrig in dom
17. Du ska vara president





Ja lopuksi tulee vielä Rågsvedin pojalta kotikaupungilleen spesiaalinumerona Imperiet kauden helmi Österns Röda Ros.


Där torkan är som svårast
och där öknen står i brand
Finns sanningar och lögner
radade på band
Bland krypskyttars kulsprute knatter
Lever mänskor med en dröm
Med taggträ den runt halsen
ammas barnen varmt och ömt

Men om du vet var stjärnor faller
och var regnbågen tar slut
Om du fortfarande har ditt hjärta slå
skall du finna österns röda ros

Där st�lfåglar flyger om natten
över dom som flytt sitt land
Där kartritarnas gränser
dras i blodig sand
och pojkar som bara ligger där
sina ögon öppna fast dom inget ser
Dom som aldrig mer ska få skratta
eller kyssa en flicka som ler

Men om du vet var stjärnor faller
och var regnbågen tar slut
Om du fortfarande hör ditt hjärta slå
skall du finna österns röda ros

Jag hör deras röster
Jag hör hur dom skriker
Jag vet att dom finns där
Jag vet att dom lever

Så om du vet var stjärnor faller
och var regnbågen tar slut
Om du fortfarande hör ditt hjärta slå
skall du finna österns röda ros






Konsertin jälkeen meille tapahtuu kaikenlaista kivaa Medborgarplatsenin yössä, vaikka Tukholman poliisi onkin saanut vihiä Speedy M:n olevan pitkän tauon jälkeen tulossa kaupunkiin. Eksoottisia huumeita, ruottalaisia ämmiä, joukkotappeluita, hämäriä liiketoimia ja gatuköketin makkarat. Muuta en muista, vannon sen. My lips are sealed.





Havahdun jonkin päivän kuluttua siihen kun katselen Solnassa pilvenpiirtäjän ikkunasta AIK:n pelaavan Halmstadia vastaan Råsundan areenalla. Olen yksin pilvenpiirtäjässä ja se kohoaa hiljalleen lentoon ja häipyy paikalta. Seuraavan päivän lööpit kirkuvat kaikkialla maailmassa: "Pilvenpiirtäjä varastettiin Tukholmassa". Mutta minne jäi Speedy M. sen jälkeen kun hän jäi purkamaan T-Centralenia ja lupasi tulla perässäni tuliaiset hankittuaan?