4/24/2006

One of These Nights



Lauantai-iltaisin voin kuvitella itseni Kotkan kaltaisiin pikkukaupunkeihin. Sataman valot ja kaiken takana jyräävä loputon rekkaliikenne sellutehtailta. Kävelen kaupungin tyjiä katuja. Voisin kuvitella olevani Amerikan esikaupungeissa, joissa ei näy iltaisin ketään liikkellä. Kotkassa tosin jatkuu pilluralliksi kutsuttu ilmiö, joka kannustaa alan harrastajia rääkymään kiimaisia vittuiluita satunnaiselle käveleskelijälle...



Legendaarinen merimieskapakka Kairo on pysäkki huomiseen, uusintana pyörivään tosi-tv sarjaan jota kutsutaan elämäksi.



Portaiden yläpäässä aukeaa syntinen flesh for fantasy kuuden euron muodollista korvausta vastaan. Portaiden kuvaaminen on jostakin syystä minulle tärkeää, samoin käytävien. Onneksi pyskoanalyysia ei enää ota tosissaan kuin Hitchcockin 50-luvun leffojen harrastajat.



Odotan jotakin tapahtuvaksi katsellen lihaisia kimpaleita, jotka kertovat missä Kairon sekahakutanssien nytkytyksessä on kysymys. Sehän on siinä, että tanssien jäljitellään parittelun kuvioita. Valomerkin jälkeen lihakimpaleet jaetaan. Mahot urokset ja naaraat saavat nytkyttää itse itseään. Onneksi viikon päästä on taas Kairossa luvassa uusi yritys nytkyttämiseen. Yksisoluisten elämä ei ole helppoa.



Yritän istua selkä seinään päin, koska onhan sanomattakin selvää, että olen urheileva hyvä ihminen, joka ei koskaan elämässään ole edes vakavissaan harkinnut alentumista nytkyttämisen saastaan. Hommaan jossa menee selkäytimestä nesteet ja saa sukupuolitaudin päätyen kroonikko-osastolle hoitsujen sadistisen seksuaalisen mielivallan armoille.




Onneksi näen pari Kauko Röyhkän bändin soittajaa ja kuulen heillä olevan keikan Yellowstonessa. Toisella soittajista on päällään Hectorin areena konserttien teepaita. Päätän kuitenkin antaa hänelle vielä yhden tilaisuuden. Yellowstonessa on kännisiä nuoria ja yksi lievästi humaltunut sooloartisti.

Kauko Röyhkä tempaisee pumppunsa kanssa setin käyntiin "Shangri La" biisillä. Parhaiten kuitenkin toimivat vanhat klasarit "Paha maa" ja "Paska kaupunki". Vuoden 1988 Pahan maan jälkeen jotakin muuttui. Ehkä levybisnes vaati muotittumista, ehkä nuoruuden pulppuvat inspikset vaihtuivat tasaiseen puurtamiseen. Tutkin asiaa monelta kantilta ja päädyn lopputulokseen pelkäämättä Turku Romantic Movementin jätkien lyövän minua jälleen kerran turpaan: Alkuperäinen oululaisista jätkistä koottu Narttu oli raivokas bändi. Se sai Röyhkän biisit toimimaan kuin tauti. Musa oli kuitenkin liian hyvää ja älykästä suurelle yleisölle, kuten Röyhkän muza edelleenkin on. Kun Narttu hajosi, muuttui saundi tunkkaisemmaksi. Tämä käy ilmi siinä, että ammattitaitoisista soittajista koottu Röyhkän taustabändi saa vanhat klasarit toimimaan paljon paremmin. Itse asiassa he jäljittelevät taitavasti alkuperäistä Narttua. Uusimmista biiseistä on paha sanoa muuta kuin, että ainakin "Miss Farkku Suomi" on aika keskinkertainen kipale.

Yleisö tunnistaa artistin omakseen ja vaatii äänekkäästi soitettavaksi "Lasten mehuhetkeä". Kun Röyhkä lohkaiseen listalla olevan myös "Paranoidin" yleisö innostuu siinä määrin, että kitaristi Vikkulan pitää vettä sen riffi ennen kuin settiä päästään jatkamaan. Kaikan lopulla osa faneista on sammunut pöytiinsä, eräillä menee lujaa. Erityisesti viimeisillään raskaana oleva nuori tyttö panee silmään heiluessaan pömppömahansa kanssa kaatumisen partaalla lavan edustalla. Alkoholin vammauttamina syntyvät lapset voidaan nekin panna turmiollisen rokkimusan piikkiin. Encorena kuultu "Mainostaulujen taakse" on kultakauden Röyhkää ja panee punttiin vipinää. Bändi soittaa hyvin, ehkä liian hyvin Suomen olosuhteisiin, vaikka Mats Hulden on Wigwamin kanssa keikalla ja tuuraajana bassossa on Hectorin areenamenestyksissä kunnostautunut Pekka Grön. 12000 versus 120 on iso ero katsojissa, mutta muusikon leipä täyty hakea pienistä palasista, eikä varmaan ihan pian kukaan suomalainen kuuskymppisten kapinaa edustava kykene vetämään firmojen porukoita bilettämään jäähallia täyteen.

Yleisön poistuessa jatkoille Röyhkän hotellihuoneeseen lähden syömään makkaroita. Humalaiset kiertävät tappelua hakien. Onneksi heillä on sen verran itsesuojevaistoa jäljellä, että kukaan ei uskalla tulla pumppaamaan minulta sitä kuuluisaa röökiä, jonka jälkeen asoita selvitellään kärjäsaleissa.

4/17/2006

Something is happening but you don´t know what it is...

Ennen lähtöäni salille tsäppäilen koneestani viimeiset uutiset hyvinvointivaltion historian päättymisestä. The Scotsman referoi jenkkitutkijan kirjaa, jonka sanoman tiivisti jo 1700-luvulla pappi Malthus: "Köyhäinapu jakaa vain uudelleen köyhyyttä". Sama message on luettavissa länsimaiden kehitysavun tuloksia käsitelleistä viime aikaisista tutkimuksista.

Hyvinvointivaltiolla alkaa olla maailmassa entistä vähemmän puolustajia. Ensin meni kommunismi, seuraavaksi ajetaan alas sosiaalivaltio. Näin se menee Scotsman lehden artikkelin mukaan:

Poverty of thought condemns the poor
FRASER NELSON

TWENTY years ago, a discovery was made which changed the way America looked at poverty. An academic hired to monitor government benefit schemes proved a theory which sounded incredible: welfare was making poverty worse.

He spent the next 10 years being attacked as a right-wing zealot, especially as he found the institution of the family the best weapon in fighting poverty. Left-wing academics commissioned studies to prove him wrong, but found the same.

After setting the intellectual framework for Bill Clinton's acclaimed welfare reform, Charles Murray has become a world authority on welfare traps. But when he speaks about the most pernicious squalors of the planet, one sticks in his mind: Easterhouse.

In Washington last week, he was discussing his new book, In Our Hands - which proposes abolishing all welfare schemes and giving every adult in the country a flat £6,000 a year. Bankers, single parents, college dropouts and pensioners get the same.

The schemes of Glasgow stand out, on a world scale, because so much has been spent to alleviate poverty with calamitous results. The cash meant to end poverty instead creates jobless, drug-infested ghettos with dire life expectancy.

When British politicians - including Jack McConnell - talk about poverty they look at income alone. Families can be declared to have been "lifted out of poverty" if their package of benefits crosses a certain threshold. Murray has a different measure.

"Is there any place where it is harder to make a good life for yourself than Easterhouse? Imagine what you would do if you moved there. Maybe build a little wall for yourself with books and music, maybe venture out nervously to the street.

"But no matter what your income is, you will not find the friendly and supportive communities needed as the raw materials for a satisfying life. Perhaps you could find that when Easterhouse was first built. But not any more."

Anyone who considers poverty to be Scotland's most urgent problem should hear Murray out. His message will not be repeated in Westminster or Holyrood because he believes that politicians, of any hue, are the problem.

His starting point could be lifted from the Labour manifesto: that people can achieve more together than they do apart. Specifically, he believes that the welfare state has torn up links which previously bound low-income families and communities together.

The slums which Easterhouse replaced were cramped with no inside toilet, but they did have community. People looked out for each other. They had to: each was the other's primary safety net. But as the welfare state grew, the state took over.

This led to the atomisation of society. People's relationship was with the state: not with each other. Young men can now choose welfare dependency as a lifestyle. The state guarantees a father's income without his presence.

While the middle class can afford to be liberal about family break-up - lone parents usually have the money and family support needed - Murray believes this trend is wreaking catastrophic damage on the poorest reaches of society.

There are now reams of evidence, he says, showing that the children of lone parents are, for example, seven times as likely to fall into poverty, four times as likely to be expelled from school and twice as likely to go to prison.

If you accept these facts - which Murray says are unchallenged - then fighting poverty means fighting family-breakup. While this is the approach taken in America, by left and right, it is too moralistic a mission for any British politician to touch.

"In Britain, if you say the things people like me say you are seen as hard-headed, mean and nasty," says Murray. "I believe cruelty consists of a glib assumption that government support for children can compensate for the absence of the father."

The next charge he levels against the welfare state is spreading joblessness. While there are 81,500 claiming jobseekers' allowance in Scotland this is as nothing compared to the staggering 482,000 Scots claiming other out-of-work benefits.

The hundreds of thousands of immigrants who flock to Britain each year are proof that there are plenty of jobs going. Yet a quarter of a million Scots have been on benefits for five years or more and are statistically more likely to die than work again.

If it was not for the welfare state, how many of these would be forced to find work and break the cycle of poverty? When Clinton placed a five-year lifetime limit on benefit payments, welfare-dependency halved.

And something else happened, so dramatic that Americans are still stunned: violent crime collapsed to the lowest level since records began. An exact, horrific reverse has been going on in Britain where violent crime has trebled since Labour came to power.

While Scotland's crime rate has held steady, this is little cause for celebration. The UN has already named Scotland as the most violent place in the developed world, a picture that seems incongruous to those who live here.

Or, more precisely, to those who don't live in Easterhouse, Castlemilk, Dennistoun or the zones of Falkirk and Aberdeen where you are four times as likely to be hospitalised as in Scotland's many affluent and low-crime areas.

Every compass needle needs a butt end - which is why Scotland's ghettos are such a useful example for people like Murray. In welfare, as in healthcare, it points to the direction not to follow.

Murray's new book, not for sale in Britain yet, was given to Gordon Brown by a mutual friend last month. The Chancellor is genuinely driven by a commitment to tackling poverty, yet is gripped by belief that greater social tinkering is the answer.

"We know the limits of [government] interventions," says Murray. "The United States tried everything, we evaluated everything and nothing worked. That is not hyperbole, that is a statement of 30 years of research."

Since Labour came to power, life expectancy in Easterhouse has dropped two years to a Bosnia-league 65 years. Hospital admissions for alcohol-induced conditions have rocketed by 48 per cent. Half of all children are in now workless households.

Most of Easterhouse is also doubtless getting more money through government schemes, but can anyone really argue that life has grown much better?

This is Murray's point, and he believes Britain's political class is so keen to be seen as being generous to the poor that they cannot accept their interventions are - as he puts it - "compounding human misery rather than alleviating it."

Is Scotland ready for such an argument? Mr Brown and Mr McConnell both believe the answer lies in even greater government involvement. Murray says this will simply accelerate the disintegration of civil society in the poorest communities. It is too grave a warning, from too credible a source, not to take seriously. No one worried about poverty can reject it from gut instinct.

There is an easy way to resolve this. The facts are out there, and the Scottish Executive is fond of commissioning research. If Brown and McConnell disagree with Murray, all they need to do is commission the studies to prove him wrong.

Scotsman.com


Amerikan metodistit ovat ryhtyneet varautumaan hyvinvointivaltiouskonnolla varustettujen eurooppalaisten siirtolaisten torjuntaan. Wesley Journalissa Bushin hallinnon vihaamat meksikaanitkin ajavat euroopplaisten ohi, jotka pyrkivät lehden mukaan levittämään slummahtanutta hyinvointivaltio aatettaan Amerikkaa EU:n tulevan konkurssin jälkeen:


Both France and Italy had dismal news this week. It may mark the beginning of a long-predicted out-migration, especially of their young, with the U.S. as a major destination.

France has been stuck in an unsustainable position for several years, along with most of "Old Europe." With low birth rates and a growing "gray" population, there are increasingly too few workers to support not only the retirement systems, but all the rest of the French Welfare-State programs as well. The French economy has been stagnant for years, with unemployment around 10% (compare to 4.7% in the U.S.) and economic growth around 1% (compare to 3-4% in the U.S.) The government has provided jobs, but by itself is becoming the main employer in France. About 25% of all workers are employed directly by the government. But without a good tax base from a healthy economy, that also cannot continue.

The French government tried to take a tiny - but brave - first step out of economic slow death, with a law allowing employers to fire any new employee younger than 26, for any reason. (But only during their first 2 years of employment.) That was to encourage more hiring of young people, 25% of whom are jobless. At present, employers do not want to hire them, because they can never be fired. What was the response? The youth - and unions - of France shut down the country with their demonstrations rather than permit this law. Finally, the government had to give it up. The result? No exit from mass unemployment. And no escape from French decline. When such efforts to turn around are late or blocked, disintegration arrives even sooner.

Italy has its own problems. Berlusconi, a pro-capitalist free-trader, probably just lost to Prodi, with his welfare-state views, and alliance with the Marxist party. The results can be expected to bring more French-style problems to Italy. The election was so close that the results are not yet certain, and may leave the government hanging for months until a new election. Or not. Either way, it will make the economy worse off than it is now.

It is widely expected that as Europe declines because of such problems, the younger workers will not consent to keep working there. Their small generation will face greater and greater taxes to support a larger graying population and a continually-growing welfare state. It is predicted that they will leave for countries with stronger economies. First a brain-drain, as the smarter ones bail out ahead of the others, then eventually a drain of ordinary workers.

Matthew Schofield writes in the Detroit Free Press, "As jobs vanish, the financial underpinnings of European welfare states crumble. 'To be honest, I see my future elsewhere,' said Inam Akil, 17, one of those marching in a protest last week. 'I mean, France is a beautiful country, and Paris is a beautiful city, but there's not much to look forward to here, is there?'"

How will this work out for the U.S., when they want to migrate here? We have the strongest, most vital economy in the world. But it is that way because it is strongly pro-capitalist and more weakly welfare-statist than Europe. If it continues that way, we should be able to take in, and employ, a fairly large number of new immigrants. But not if it weakens! The new European immigrants, once they become U.S. citizens, are so anti-capitalist and pro-welfare-statist that they could reasonably be expected to vote in ways that would cripple our system. That is what they are already doing in Europe now.

In short, if they are not willing to assimilate to our system, they could help kill it. This is why we must begin to look at which immigrants from what countries are most likely to be assimilable. Europeans like the young people from France do not look like very promising prospects for assimilation! To start with, they disdain Americans and feel superior to us. They object to how our system works. And we have just seen how little they want to work. They are very different from the majority of Americans - irreligious, dependent on government and do not show much initiative, except in street protests. Youth from Italy would not have as many of these characteristics, but might be more anti-capitalist than most Americans.

We must begin to think carefully about future immigrants and how hard or easy they would be to assimilate. Immigrants are attracted here by our wealth, power and stability. But that wealth and stability is not automatic or guaranteed. It can be lost. America is like the goose in the fairy-tale story of "the goose who laid golden eggs." In the story, the greedy farmers, not satisfied with the eggs of gold laid by the goose, slaughtered the goose, trying to capture the great gold they hoped to find inside. But there was no gold inside. And the dead goose could no longer produce the golden eggs. Immigrants who do not understand how to protect and nurture the American goose could kill it. Then neither the new nor the old Americans would any longer prosper. So how well any group of immigrants assimilate is absolutely crucial to the future well-being of all of us.

On this score, Mexicans might assimilate better than, say, young people from France. Mexicans are more like the great majority of us than the French - religious, strong family values, and harder working. (Not to mention how much we like their food!) The French are better educated. But unfortunately, their education is primarily designed to teach them to be government bureaucrats. And we already have all of those we need. They know little about how capitalism prospers, about entrepreneurship, or about the rewards of hard work. Mexicans are worse educated, but most of them know these things better than the French.

Still, Mexicans also bring their own special problems of assimilation, which we need to take into account and consider. But more on that next time.

Gerry_phelps_miniGerry Phelps is a retired United Methodist pastor residing in Austin, TX. She blogs at gerrycharlottephelps.com and is the author of Gold From the Furnace.
Copyright © 2006 Gerry Charlotte Phelps

Etelä-Koreassa menee lujaa. Siellä on enemmän laajakaistoja ihmisillä kuin Amerikassa. Rahaa virtaa ovista ja ikkunoista. Soulissa on pidetty seminaari hyvinvointivaltiosta, jonne on kutsuttu alustajaksi ruotsalaisia poliitiikkoja. Suomalaisen hyvinvointivaltion vientiin uskovien kannattaa lukea ruotsalaisten näkemys, että se ei ole mitenkään mahdollista. Jokaisen maan on luotava oma systeeminsä. Ainoa yhteinen systeemi kaiken taustalla ovat globaalit rahamarkkinat. Niihin uskomisen jälkeen voidaan näissä sosiaalivaltio asioissa toimia miten huvittaa. Mielessä kannattaa kuitenkin pitää, että konkka tulee herkästi tulonsiirtosysteemissä. The Korean Times uutisoi ruotsalaisten vierailusta:


Korea Needs Its Own Welfare Model, Swedish Panel


By Yoon Won-sup
Staff Reporter

Swedish politicians of different parties held a panel discussion on the welfare state at Seoul National University on Wednesday, and said the so-called ``Swedish model’’ is not a perfect model for Korea to follow.

Mikael Odenberg, group leader for the Moderate Party, said, ``There is no role model to copy’’ for Korea in terms of the nation’s welfare policy, stressing that the welfare policy should take into consideration specific conditions of a nation.

Odenberg said that the Swedish welfare model, which is different from that of western European countries and the United States also has pros and cons. Particularly, high taxation was picked by most of the panel members as one of the most serious problems preventing Swedish people from working.

The discussion attended by Bjorn von Sydow, speaker of the Swedish Parliament, and five Swedish politicians representing each political party showed the debate on how high tax rates should be is still going on in the European country.

``The overall tax burden in Sweden is 50.6 percent,’’ Anna Gronlund Krantz, group leader of the Liberal Party said.

She said that high taxation is used for covering free education, health care and so on for the Swedish people with consensus, but how high the tax rate should be is still on the top of the debate list.

The opposition parties want to lower the tax rate to 45 percent, almost same as the Scandinavian level while the government prefers to maintain the current level, she said.

Stefan Attefall, group leader of the Swedish Christian Democrats, said that collective agreement and accompanying responsibility play a very important role in any society, of course in the welfare states, too.

Attefall, for example, said that about 80 percent of Swedish workers belong to a union, which is a very high rate compared with those of other countries. She hoped for responsible relations between the union and the management.

Meanwhile, Helana Hillar Rosenqvist, group leader of the Green Party, said that economic growth must go hand in hand with what is good for the environment regardless of degree of the nation’s welfare.

In cooperation with the Seoul National University president, the Swedish Embassy arranged the discussion panel on ``Democracy and the Welfare State'' at 10:15-11:30 a.m. in the international conference room at Multimedia Building of the university.


Säät paranevat. Lähden vetämään kohti julkisesti subventoitua itsekidutuslaitosta, jonka ympäristössä hiippailee uimavalvoja keräämässä kuolleita lintuja mustaan muovisäkkiin.

4/16/2006

MacGod



Vaikka olen myynyt vahtimestari Liukkosen hahmon kansainvälisten sarjaunien raakamateriaaliksi, tulee hän kameran räppänänsä kanssa häiritsemään pääsiäisenviettoani 46 tuuman taulutelevision luomassa psykedeliassa. Lähdemme painamaan fillareilla kevääseen, vaikka there is a chill in the air.




Menemme ties monettako kertaa katsomaan vahtimestari Liukkosen rakastaman Tapio Rautavaaran patsasta Ogelin torille. Kolme nuorta älykköä pohtii kummissaan ketä patsas esittää? Kuvaushommiin hurahtanut vahtimestari Liukkonen nielee kiukkuaan. Nuorten ohittaessa hänet kuvaushommissa hän nostaa jalkaansa kuin koira ja soittaa peräsuolellaan "Kulkurin ja joutsenen". Nuoret eivät uskalla vilkaistakaan äänenpäästäjän suuntaan.




Jatkamme fillareilla eteenpäin. Menemme Mäkkäriin vetämään tsufeet ja pienet ranskalaiset. Katson säälien vakikuvaajaani, joka esiintyy viimeistä kertaa tässä blogissa. Hän kuitenkin tietää ammattilaisena, että pelaaja voidaan myydä toiseen joukkueeseen hetkellä minä hyvänsä. Otan hänen mielikseen kapitalismin ikeen alle musertuvan jeesusfriikin ilmeen Mäkkärin pihassa.




Malmin hautausmaa on toiminnallisesti Suomen suurin hautausmaa, jossa haudataan vuosittain n. 2.000 vainajaa.

Vuonna 1888 päätti silloinen seurakunta rakentaa uuden hautausmaan Suomen Kruunun hallinnossa olevalle entiselle harjoitus- ja leiripaikalle Helsingin pitäjän Malmille. Alue vihittiin hautausmaaksi 10.11.1894.

Arkkitehti Selim Lindqvistin suunnitelmien pohjalta rakennettiin 1921 - 1923 kappelirakennus. Nykyisin kappelirakennuksessa on kolme erillistä siunauskappelia: Suuri (Pohjoinen) kappeli sekä Itäinen ja Läntinen kappeli. Kappelirakennuksessa sijaitsee myös krematorio, joka rakennettiin 1965. Kappelirakennus on täydellisesti peruskorjattu vuosituhannen alussa.

Yhteystiedot:
Malmin hautausmaa
Malmin kalmistotie
00700 HELSINKI

Toimisto auki ark. 8.00 - 15.30
puhelin (09) 2340 2850, fax (09) 2340 2859

sähköposti: malmi.hsrky@evl.fi

Tietoja lyhyesti:

* hautausmaa perustettu 1894
* pinta-ala n. 62 ha
* hautauksia 2005 1.796 kpl
* kaikkiaan noin 195.000 hautausta
* hautainhoitoja 2005 n. 15.300 kpl
* vakituinen henkilökunta 24

Hautausmaan portit ovat auki 01.05. - 30.09. klo 07.00 - 22.00
01.10. - 30.04. klo 07.00 - 20.00







The wall on which the prophets wrote
Is cracking at the seams.
Upon the instruments of death
The sunlight brightly gleams.
When every man is torn apart
With nightmares and with dreams,
Will no one lay the laurel wreath
As silence drowns the screams.

Between the iron gates of fate,
The seeds of time were sown,
And watered by the deeds of those
Who know and who are known;
Knowledge is a deadly friend
When no one sets the rules.
The fate of all mankind I see
Is in the hands of fools.

Confusion will be my epitaph.
As I crawl a cracked and broken path
If we make it we can all sit back
And laugh.
But I fear tomorrow I’ll be crying,
Yes I fear tomorrow I’ll be crying.

King Crimson: The Epitaph




Nyt siitä vuosia jo on kun itkin kuutamoon -
kuu on miehitetty - itsekin mä muuta oon:
mä olen karvainen mies, mä olen hautausmaa,
mä oon siipirikko, kuljen taaksepäin.
Mä olen menevä mies, mä olen historiaa,
mä oon siipirikko, laput silmilläin.
Mä olen kasvoton mies, mä pelkään paljastajaa...

Se kuusikymmenluvun alku oli rautainen,
vaikka tyttö oli rinnoiltansa lautainen -
Niin siitä sanottiin, Elvistä janottiin,
ja niin limbon suuren ali kuljettiin.
Mun sormi ihoa sai, ja vähän isommat nai -
ja niin aivot maailmalta suljettiin.
Ja sitten minäkin sain, nyt koko maailmaa nain...

Nyt aika pysähtynyt on, ja katson kuutamoon -
kaikki seisoo, nyt mä miehen kylkiluuta oon,
mä olen loputon yö, mä olen kirjallisuus,
mä oon Jeesus-lapsi ilman Mariaa -
mä olen aikojen työ, mä olen Raamattu uus,
laulan yöhön kuutta uutta aariaa.
En pelkää historiaa, mä olen hautausmaa...

Hector: Olen hautausmaa




Kalmistossa tulee kylymä oululaisittain ilmaistuna. Toisaalta harvassa paikassa tuntee enemmän olevansa elossa kuin hautuumaalla. Helsingin seudulla on Hietsu, Malmi ja Honkanummi Vantaalla. Mutta minne espoolaiset haudataan? funtisin kunnes muistan kaupungin tunnuslauseen: "Espoossa menee niin lujaa että kukaan ei jouda kuolemaan". Vahtimestari Liukkonen haluaa lähettää minusta muiston Venäjän mafialle, joten joudun ottamaan ilmettä.





Koska olen hyvä ihminen laitan vahtimestari Liukkoselle kämpillä lautasellisen vatkulia, koska tiedän hänen juoneen tilinsä jo alkukuusta, eikä sapuskaan ole jäänyt latin latia. Syötyään hän lähtee kameransa kanssa polkemaan. Näin meillä alkavat neekeripojat käydä vähiin. Mutta vielä on myymättä viereisen huoneen naistutkijaksi kutsuttu vanhapiika, joka ei tunnu menevän kaupaksi millään. Sosialistinen realismi ei oikein pure Hollywood and Vinen seudulla.

4/11/2006

Going Underground



The distant echo -
Of faraway voices boarding faraway trains
To take them home to
The ones that they love and who love them forever
The glazed, dirty steps - repeat my own and reflect my thoughts
Cold and uninviting, partially naked
Except for toffee wrapers and this morning’s paper
Mr. jones got run down
Headlines of death and sorrow - they tell of tomorrow
Madmen on the rampage
And I’m down in the tube station at midnight
I fumble for change - and pull out the queen
Smiling, beguiling
I put in the money and pull out a plum
Behind me
Whispers in the shadows - gruff blazing voices
Hating, waiting
Hey boy they shout - have you got any money?
And I said - I’ve a little money and a take away curry,
I’m on my way home to my wife.
She’ll be lining up the cutlery,
You know she’s expecting me
Polishing the glasses and pulling out the cork
And I’m down in the tube station at midnight

I first felt a fist, and then a kick
I could now smell their breath
They smelt of pubs and wormwood scrubs
And too many right wing meetings
My life swam around me
It took a look and drowned me in it’s own existence
The smell of brown leather
It blended in with the weather
It filled my eyes, ears, nose and mouth
It blocked all my senses
Couldn’t see, hear, speak any longer
And I’m down in the tube station at midnight
I said I was down in the tube station at midnight

The last thing that I saw
As I lay there on the floor
Was jesus saves painted by an atheist nutter
And a british rail poster read have an awayday - a cheap holiday -
Do it today!
I glanced back on my life
And thought about my wife
’cause they took the keys - and she’ll think it’s me
And I’m down in the tube station at midnight
The wine will be flat and the curry’s gone cold
I’m down in the tube station at midnight
Don’t want to go down in a tube station at midnight

The Jam: The Tube Station at Midnight





Helsingin kaupunki on julistanut sodan metrotunneleissa ja paikallisjunissa riehuvalle nuorisolle. Rotat saavat maistaa rautaista omaa vertaan pamppulinjan hoitaessa hyvinvointivaltion takaisin kuosiin. Kaupungin fyrkat eivät kuitenkaan riitä kuin korkeintaan muutamaksi kuukaudeksi. Sen jälkeen tilanteen uskotaan rauhoittuneen pysyvästi julkisissa liikennevälineissä, kertoo puhdistusoperaation johtaja Hesarissa. Vaikka fyrkat ei riitä resuamisen lopettamiseen, ei kannattaisi julkisesti ilmoittaa kampanjan kestoa. Mutta samapa tuolle; kun kytät ovat poissa rotat hiipivät varjoista ja moni jupilta vaikuttava tyyppi saa maistaa nyrkistä. Ei mitään uutta maan alla.

Koska Metro Valtanen pisti kaupungin rahat sileeksi kavereidensa kanssa ei kaupungilla ollut enää varaa rakentaa kunnollisia metroasemia. Liikennemäärien lisäännyttyä ihmiset tungeksivat tiivimmin pakattuina kuin Kalkutan slummiväki. Siellä metrossa on aina tilaa, koska siellä ei kenelläkään ole varaa ajaa sillä. Helsingissä ei ole hyvinvointivaltiolla ollut rahaa rakentaa kunnon portaita metroon, sillä tärkeintä on ollut pyrkimys osoittaa muulle maailmalle maamme edistyneisyyttä myös tässä metroasiassa, josta kukaan ei ole missään pätkääkään kiinnostunut.




Helsingin metro on legendaarinen maailman liikennöitsijöiden keskuudessa. Se on maailman lyhin ja ylivoimaisesti kallein. Lisäksi sen rakentamista johtanut Metro Valtanen piti sellaisia kemuja koko ajan, että missään päin maailmaa ei ole ryypätty veronmaksajien piikkiin yhtä avoimesti.

Hurautan huvikseni Rautientorilta Itikseen. Perjantain ruuhka-aikana eivät kytät ole vielä paikalla, joten jätän tietenkin lipun ostamatta. Metro kulkee itäisiin kaupunginosiin nopsaan. Se vähän rassaa, että kirvestä voi tulla päähän, mutta sitä nyt voi tulla vaikka Los Angelesissakin.

Scifimies Ray Bardbury kirjoitti jokin aikaa sitten L.A. Timesissa pikaraitsikoita puolustavan kirjoituksen. Hänen mukaansa perinteinen metro soveltuu New Yorkin, Lontoon ja Pariisin kaltaisiin tiiviisti rakentettuihin suurkaupunkeihin. L.A. on hajallaan kuin laskiaispaska, joten siellä olisi kannattanut rakentaa raskaan metron sijasta Santa Monicaan ja muualle kauemmas pikaraitsikka. Nykyiset linjat kulkevat läpi itäisten slummien, joihin eivät kunnon ihmiset vapaaehtoisesti mene. Ajaessani Blue Linea tunnin verran L.A:n downtownista Long Beachille näin kolmannen ja neljänenn maailman. Olin ainoa valkoinen junassa, mutta koska alkuasukkaat eivät kyenneet haistamaan minusta pelkoa eivät he uskaltaneet repiä sisälmyksiämi kappaleiksi.

Espoon metro olisi ollut valmis jo ajat sitten, jos se olisi rakennettu kevyemmällä asenteella. Olisi vain vedetty raitsikkakiskot sinne sun tänne ja ratkaistu tämä iäisyyskysymys ennen kuin metro ehti vanhentua liian massiivista rakentamista symboloivana järjestelmänä. Mutta ei ole mun asia alkaa tätä itkemään. Katson outoa alamaailman väkeä junassa tajuten, että minulla ei ole mitään tekemistä kaupungin ihmisten kanssa. Eikä ole koskaan edes ollut. Eikä taatutsi tule olemaankaan.







Selviän kuin ihmeen kaupalla ehjänä ostamani 46 tuuman taulutelevisio kainalossani takaisin idästä. Nuoret narkomaanit alkavat kerääntyä salaisiin piikkien ja sperman värittämiin rituaaleihinsa. Vartijat ovat kuulemma lähijunissa. Kun he tulevat tyhjentämään metron, porukat lähtevät ajelemaan junilla. Otan taksin loppumatkaksi, sillä en jaksa räntäsateessa raahata taulutelevisiota.

4/07/2006

People Like Us



Ja vitut. Fillarikelit eivät tulleet aikanaan, vaikka laskin ilmastonmuutosteorioiden tuovan ne stadin seudulle jo viikkoja sitten. Revin rautaa salilla ja uin allasta tunnin päästä päähän. Valvoja tulee valittamaan, että naiset ovat keränneet adressia meikäläisen häätämiseksi uimahallista.

- Eikö niillä kahjoilla ole parempaa tekemistä?
- No se on kato noi sun alkkarisi kun pistää niiden silmään...
- Miten niin "muka pistää silmään"?
- Ne ovat vähän asiattomat uimahousut. Kuminauha ei oikein pidä ja ne roikkuu sun kintuistasi. Näin mäkin sun yhtenä päivnä etsivän sukeltelemalla niitä kun olivat tippuneet kokonaan jalasta. Ei ne naiset tykkää munasillaan uivista tyypeistä...
- Miksi ne sitten vahtii mun menoani? Niillä täytyy kaikilla olla uimalasit, jos ne kerran osaavat jo mun munieni muotoa toisilleen saunassa kuvailla. Ja tietäähän sen; seuraavan kerran kun tulen halliin muijia on yhä enemmän tsiigaamassa! Oikestaan teidän pitäisi maksaa mulle provikat siitä, että tuon halliin tuulahduksen kansainvälisestä viihdeteollisuudesta.
- No kiristä nyt se kuminauha, tai osta uikkarit. Mutta sitä mäkään en sulata kun sä uidessasi hoilaat täysillä jostakin vitun enkelistä joka umpikännissä makaa jossakin eteisessä.
- Onko täällä laulaminen kielletty? Ei näy kylttiä. Onko ilo kielletty maailmasta ämmälauman toimesta? Ne kun vain ovat kateellisia mun kropasta ja hyvästä lauluäänestä.
- Hoidat kunnon vetimet tai sitten mä alan toimenpiteisiin, valvoja sanoo lähtien keräämään myrkyttämiään lintuja mustaan muovisäkkiin hallin ympäristöstä.

Vedän vielä muutaman altaan mitan ja poikkasen konehuoneen kautta vetämässä tulpan altaan pohjasta. Vesijuoksua yrittävät tyypit pääsevät edes kerran muutaman askeleen eteenpäin kovalla pohjalla paikallaan polkimisensa sijasta.

Vedän pukuhuoneessa pullon kosanderia ja luen Hesarista hyvinvointivaltion hölmöilyistä, koska se sama puulaaki tietääkseni minulle "palkaksi" kutsuttua rahaa antaa ilmaiseksi. Mieleni kiinnittyy suureen pikku-uutiseen: "Suomalainen väestö sopii monia muita kansoja paremmin kansantaudeille altistavien geenien etsimiseen.".

Kalifornian ylipistossa on vertailtu eri kansojen dna-alueiden pituuksia. "Mitä pidempiä yhteisiltä esivanhemmalta perityviä dna-jaksoja väestössä on, sitä todennäköisempää geenivirheiden löytyminen on potilasotoksesta. Ja suomalaisilta löytyy selvästi muita tutkittuja kansoja pitemmät yhteiset sukurutsaiset geenit. Suomalaisten kromosomi 22 perityyy vanhemmilta lapsille pitemepänä kuin missään muualla Linnunradalla.

Ja tässä tulos joka selittää monelta osalta suomalaisuuden pönttöilyt niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla: "Se johtuu siitä, että joillakin Suomen alueilla on eletty vuoisatoja rauhassa muuttovirroilta." Ristiin on naitu ja pahasti. Geenivirheet ovat kertautuessaan synnyttäneet ilmiön jota kutsutaan suomalaiseksi kulttuuriksi tai elämäntavaksi. Se näkyy erityisen selvästi puoluekartan vihreäksi värjätyillä alueilla maaseutukunnissa.

Rankan työpäivän jälkeen rentoudun Disneyland After Dark bileissä Pöksymäen baarissa. Helvetin enkelit ovat asustani järkyttyneitä, sillä ilman Karhukoplan piileksimistä väijyssä nurkan takana kukaan ei uskaltaisi tulla häiritsemään heidän Aku Ankan tavaamistaan Miamista ostetuissa aidon Mikki Hiiren balsamoiduissa korvissa.

3/29/2006

Cosmic Rays and Design Disaster



Iltapäivällä paistan silakoita, vaikka niissä on dioksiinia niin paljon, että EU saattaa tulla takavarikoimaan ne hetkellä millä hyvänsä. En anna sen kuitenkaan häiritä uutta hyvän ihmisen elämääni, johon kuuluu runsaan liikunnan ohella kalaa pari kertaa viikossa. Vedettyäni puoli kiloa fileitä menen makaamaan olohuoneen sohvalle. Tsäppäilen tapani mukaan kanavia, mutta kaikilta tulee paskaa. Juutun paremman puutteessa katsomaan Discovery Scienceltä dokkaria auringon säteilystä ilmastonmuutoksen selittäjänä. Vaikka ihmisen etnosentrismiin ei mahdukaan, on ilmasto muuttunut kautta historian. Nyt ollaan vasta toipumassa edellisestä jääkaudesta. Mutta ilmakehän lämpenemistä pelkääviä lohduttaakseni; viimeistään 50.000 vuoden kuluttua jälleen kylmenee uuden jääkauden uhatessa.

Jokainen selitys on hypoteesi. Tanskalaisten avaruustutkijoiden mukaan ilmaston muutoksia voidaan selittää ihmisen toimien sijasta lisääntyneellä auringon säteilyllä. Kavereilla on esittää tilasto, joka osoittaa lämpimien jaksojen korreloivan auringon poikkeuksellisen kiivaan aktiviteetin kanssa. Jutussa saattaa olla ainakin yhtä paljon järkeä kuin fossiiilisten polttoaineiden piikkiin ilmastonmuutoksen panevien kavereiden teorioilla. Mutta tilastoja on joka tapauksessa pidetty vasta niin lyhyen aikaa, että niiden perusteella ei asiasta voida saada pitävää näyttöä puoleen eikä toiseen.

Mutta EU:n varotiukset Itämeren - maailman saatuneimman merialueen - kalojen sisältämien ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta ihmisten terveyteen panee toivomaan, että säästäisivät edes silakat. Muuten en jaksa koko ilmastonmuutosta ottaa edelleenkään vakavasti muuna kuin poliittis-uskonnollisena liturgiana, jota tilastojen avulla voidaan selittää suuntaan jos toiseen. Tilastotiede on yksi rationaalisuuden uskonnon mukanaan tuomista näennäisobjektiivisista aloista, joita odottaa hyvinvointivaltion historiassa taantuminen kummalliseksi lahkoksi alkemian tapaan.

Selaan päivän Hesarin. Kepulaiset vaativat television viihdeohjelmia kuriin, tai YLE:n julkinen rahoitus on vaakalaudalla. Erityisesti maaseututontuille nauraminen tulee lopettaa ja pitää jatkossa huoli, että puolueita haukutaan tasa-arvoisesti niiden eduskuntapaikkojen lukumäärän mukaisesti. Länsi-Euroopan viimeisen ison talonpoikaispuolueen rivit eivät tätä menoa harvene kuin suomalaisuuden sukupuuton kautta. Vaikka maaseutu on autioitunut jo vuosikymmeniä ovat talonpoikein pojat ja tyttäret imeneet kepuaatteen jo äidinmaidossa. Toivottavasti siitäkin löytyy niin paljon ympäristömyrkkyjä böndejen teholannoittamisen seurauksena, että EU kieltää rintaruokinnan...

Muotoilumafia yrittää edelleenkin uskotella, että suomalaisesta muotoilusta olisi joku jossakin päin maailmaa kiinnostunut menneiden vuosikymmenten tapaan. Perinteillä on lypsetty valtiolta muotoiluaatteeseen miljoonia vuosittain menneiden näyttöjen perusteella. Viime vuosi oli kuulemma Suomalaisen muotoilun juhlavuosi. Veronmaksajien rahoja poltettiin ympäri maailmaa, eikä asiasta isommin uutisoitu edes kotimaassa.

Nokia siirsi muotoiluosastonsa jo vuosia sitten Lontooseen ja palkkasi sille jotakin muotoilusta tuotekehituksen osana tajuavan johtajan Coca Colalta. Suomalaisen muotoilun perään ei ole kenelläkäään aikaa itkeä, kuten Nokia päätteli nopeasti epäonnistuneen muotoilun seurauksena notkahtaneen markkinaosuuden laskun paljastuttua. Nyt menee jo paljon paremmin kun muotoilu on siirretty pysyvästi pois Suomesta. Koko ajan muutakin tuotekehittelyä häipyy vähin äänin Suomesta, jossa jotkut Salon suunnalla asuvat insinööritkin alkavat vähitellen tajuta, ettei suunnittelu voi sijaita päämarkkinoista katsoen maailman toisella puolella.

Muistan Muotoilunaisen kertoneen ennen joulua Juttutuvassa, että Design Forum on myynnissä. Nyt vedätetään kurssia runoilemalla suomalaisen muotoilun uudesta noususta. Todellisuudessa suomalainen muotoilu maailmalla on aina se museoiden historiahyllystä löytyvä Aalto-maljakko, jonka bongasin viimeksi Los Angelesin modernin taiteen museosta Mocasta. Sen jälkeen ei huomiota ole kansainvälisesti herättänyt edes mainio dildo, jonka mainostoimistoon päätynyt entinen lahjakkuus väsäsi uuden nousunsa merkiksi. Mutta testituloksissa se häviää esteettisyyden antaessa tilaa himolle kevyesti Mustalle Paholaiselle ja Vihreälle toukalle, voin kenttäkokeideni perusteella lausua.

Onneksi tohtori Phil, maailman mukavin setä, jaksaa edelleenkin kärsivällisesti selittää pöntöille amerikkalaisille, että lopettamalla pönttöilyn elämästä tulee joka suhteessa mukavampaa. Teen sata etunojapunnerrusta ja luulen, että tohtori Phil pitäisi nykytilaani ainakin lupaavana...

3/23/2006

Childhood´s End in the City of Oulu



Oulussa ei ole kulttuuria. Emme löydä vilaustakaan Kaltio-lehdestä. Sen sijaan kaupungin johto esittelee meille torinrannassa lahoavaa helevetin rumaa laatikkoa, jota väitetään kaupunginteatteriksi. Emme usko, vaan lähdemme ilmaiset tervetuliaisviinat kipattuamme vahtimestari Liukkosen kanssa hortoilemaan keskustan muodostavaan muutaman kadun pätkän rajaamalle alueelle. Löydämme sanomalehti Kalevan konttorin.

Juuri kun olemme nappaamassa siitä todisteeksi kuvaa kimppuumme hyökkäävät rotevat Oulun Kärppien ex-pelaajien muodostamat kodinturvajoukot.

- Täällä ette saatanan hörhöt kuvaa, meille karjutaan.
- Haistakaa paska. Me kuvaamme teidät saatanan kaltiot tasan tarkkaan!

Kodinturvaajat käyvät oulaisuutta puolustaakseen kimppuumme, joten jodumme antamaan turpaan koko Kärppälaumalle.

- Saatanan paskanheittäjät; painukaa vittuun täältä sekoittamasta meidän systeemejä! Kalevan toimistusjohataja kiljuu oven raosta. Kun menemme hoitelemaan myös hänet, ovi paiskataan päin pläsiämme.

- Kalevan kulttuurisen perinnön vaalijaa Kaltio-lehteä ette vitun juipit sitten halvenna, äijä huutaa kurkku suorana. - Muuten teillä on kimpussanne pääministeri Matti Vanhasen enemmistöhallitus, jossa keskustapuolueen pohjoispohjanmaan piirillä on enemmän kuin vankka jalansija...
- Pitäkää te tukiaispaskat turvat tukossa. Te ette tajua mistään mitään! kuittaan ovenraosta kiljuvan Kalevan hallituksen provokaation ja käsken vahtimestari Liukkosta tulittamaan todisteeksi ulkomaailmalle Oulun kulttuurielämän meille antamaa lämpöisen puoleista vastaanottoa.







Koska kodinturvajoukot eivät pärjää meille, saamme muistoksi Kärppien ensimmäisen jääkiekkokullan vuodelta 1981. Pronssilätkäkin kouraamme lyödään, sillä kodinturvaajat osaavat arvostaa katkerasta selkäsaunastaan huolimatta meitä koven pelin taitajia. Menemme mitalit kaulassa hotelliin. Minulla on kaulassa kulta ja vahtimestari liukkonen saa tyytyä pronssimitaliin, koska ei onnistunut nappaamaan kuvaa oven raosta rähjäävästä Oulun kulttuurielämästä.

- Nämä taitaa olla umpi hullua sakkia, vahtimestari Liukkonen tuumii kuvatessaan voittamiamme jääkiekkomitaleja.
- Omahan on häpeänsä, totean tutkiessani minibaarin antimia, jotka on kannettu hyvissä ajoin ennen saapumistamme turvaan. Onneksi meillä on mukana pannunmyssy, jonka voimme tapamme mukaan panna kossupullon peitoksi.




Illalla tapaamme vastarintaliikkeen edustajan. Hän on entinen sosiologian professori, joka eläkepäivillään tykkää katsoa 50-luvun leffoja dvd-formaatissa. Hän on kotoisin Etelä-Suomesta, joten emme voi panna ainakaan koko oululaista kulttuuria hänen syykseen. Kärtämme keltaiseen lehdistöön häneltä lausuntoa Oulun hakemuksesta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Hän tyytyy vain punkun kallistelun lomassa toteamaan:

- Haluaisin muistaa isoisäni, joka taisteli punaisten puolella ja joutui kansalaissodan loppuselvitelyissä ammuttavaksi montun reunalle.
- Miten tämä liittyy Oulun kulttuuriin alennustilaan, jota edustaa Kaltio-lehti paikallisen historian väärentämiseen erikoistuneen toimituskuntansa muodossa? ihmettelen.
- Miettikää sitä, kuuluu lyhyt mutta ytimekäs vastaus.




Oulussakin on kuulemma joku yliopiston tapainen. Sielläkin taistellaan Uuden Uljaan Palkkausjärjestelmän tiimoilta. Nuori tutkijanainen joka tutkii tietoyhteiskuntaa ja naisasiaa sanoo mahdollisesti asiasta jotakin, mutta olen jo niin päissäni että en muista mitä hän lausui. Sen sijaan kädenväännössä ei pohjois-suomalainen sosiologia pärjää hatarien muistikuvieni perusteella minulle. Onneksi vahtimestari Liukkonen on sen verran tolkuissaan, että saa napattua kuvan todisteeksi vierailustamme Oulun seudun ainoalla aluelle, jossa on vielä havaittavissa älyksi kutsuttua säteilyä.




Seuraavana aamuna otamme aamukaljoille perinteiseen merimieskapakka Sarkkaan mennessämme kuvan Oulun tuomiokirkosta, sillä olemme reissussa Christian Science Monitorin piikkiin, joten pitää edes muodon vuoksi olla henkimaailman jutuissa mukana. Ei se meiltä ole poissa, tuumin. Sarkassa syömme hampurilaisen ja soitamme jukeboksista Oulun kaikkien aikojen parhaan iskelmälaulajan Jamppa Tuomisen menobiisiä "Aaamu toi, ilta vei".

Emme kuitenkaan ehdi soittaa sitä kuin parikymmentä kertaa putkeen ennen kuin ravintola Sarkan vihamieliset tarjoilijat vetävät täysillä soimaan paikallisen radion Megan megalomaanisen möykän. Koska olemme vahtimestari Liukkosen kanssa liikkuneet reportaasimatkoilla maailman pahimmilla taistelukentillä, emme anna periksi vaan lataamme jukeboksista soimaan lisää Jamppa Tuomisen hirmu hyviä iskelmiä. Ne jäävät kuitenkin kuuntelematta, sillä Oulun tunnetusti vittumainen poliisi tekee rynnäkön pöytäämme. Meidät viedään poliisiasemalle ja heitetään putkaan. Poliisi uhkaa pamputtaa meitä jalkapohjiin, mutta löytäessään kolikoita etsiessään taskustani kansainvälisen lehdistökortin, joutuvat he pettymyksekseen luopumaan aiheesta. Oulun polliisipäällikkö tulee hieromaan sovintoa:

- Eiköhän me pojat jätetä tämä juttu ihan meidän väliseksi, hän yrittää.
- Paitsi ettei jätetä. Kun tämä uutinen lehdistön vapauden loukaamisesta tulee yleiseen tietoon, Oulun kultuuripääkaupunkihakemus lentää roskikseen välittömästi. Saatte myös sanoa hyvästit yliopistolle. Se liitetään Lapin korkeakouluun. Rakennukset puretaan ja siiretään Rovaniemelle!
- Ei kai nyt sentään koko yliopistoa viedä? Eikä se saatanan kulttuuripääkaupunkihakemus riitä? poliisipäällikkö kysyy apeana.
- Mietitään asiaa, mutta Oulun kaupunki saa tarjota tämän päivän viinat, vaadimme.

Loppuillan istumme Uudella Seurahuoneella Oulun keskustaväen vieraana. Tarjoilut ovat niin hyvät, että lupaamme täydet tukiaiset Oulun maatalousväestölle jatkossakin riippumatta Euroopan Unionon päätöksistä.




Vitunmoinen pohjoisviima kiertää kaupungin katuja. Ihmiset ovat jäässä, eivätkä jaksa edes resuta. Kävelemme kävelykatua väistellen vihamielisä toppapukuihin sonnustautuneita talvipyöräilijöitä, jotka huutavat kurkku suorana "alla kuolee".

- Kuule Liukkonen, musta tuntuu että me lähdetään huishelvettiin tästä kylästä.
- Tieteellisesti tarkasteltuna; olen kerrankin täsmälleen samaa mieltä.



Lyömme kamat taksiin ja ajamme Oulunsalon lentokentälle. Oulun kaupunginisät ovat kuitenkin taktikoineet meille porttarin koneisiin, joten joudumme ajamaan taksilla Helsinkiin. Koska kuski on entinen Hankirallisti, kaasuttaa hän takaisin Helsinkiin parissa tunnissa. Tästä en tosin ole varma ja koska myös kuvaajani vahtimestari Liukkonen sammui jo ennen Liminkaa ei kuviakaan ole todisteeksi.




Herätessäni Keimolan Teboililla vedän Christian Scinece Monitorin etusivulle jutun ostikolla: "God lives in city of Oulu, Northern Siberia". Jutussa kerromme Oulun yliopiston historian laitoksen viimeisimmästä tutkimuksesta, joka todistaa aukottomasti Jumalan suvun olevan Oulun seudulta kotoisin. Tämä ainoastaan Kaltio-lehdessä julkaistu tutkimus ei kuitenkaan ylitä uutiskynnystä maailmalla, sillä siellä on kuulemma totuttu siihen, että Oulun yliopiston historian laitos on vuosien saatossa todistanut lähes kaiken inhimillisen elämän olevan Oulusta kotoisin.

3/17/2006

Jag undar vad jag drömde on



Kevät on tullut Helsinkiin. Lumet sulavat, koiranjätökset puhkeavat kukkaan. Lemu leijuu kaupungin yllä. Jatkan sinnikäästi hyvinvointivaltion historian tallentamista tuleville maailmankausille. Vaikka olen tarkemmin mainitsemattomasta syystä turta keskushermostoon vaikuttavista namuista, jaksan raapustaa lyhyen kirjoituksen Hesarin nettikeskusteluun:

"Kepun pyrkimys jarruttaa kaikin keinoin kuntakentän toiminnan rationaalistamista kävi jälleen kerran eilisessä kuntaliiton kokouksessa ilmi. Muut puolueet saavat tosin nekin syyttää itseään kuntakentän nykyisestä pirstoutuneesta tilanteesta, sillä kepulaiset ovat onnistuneet jarruttamaan kaikkia kuntarakenteen uudistamista ajaneita esityksiä jo vuosikymmenien ajan. Esimerkiksi Raimo Sailas totesi nykyisen esityksen yhteydessä, että kuntakentän uudelleen järjestely tulevat 30 vuotta liian myöhään. Näin ollen tulevasta konkurssista saavat kepujohtoiset kunnat syyttää itseään ja edusmiehiään, jotka muodostavat ainoan jäljellä olevan suuren talonpoikaispuolueen läntisessä Euroopassa.

Kuntakentän romahdus seuraavan laman myötä on näin ollen ihan oikein kepulaisille pienkunnille, joille omien asemien pitäminen on ollut tärkeintä tulevien sukupolvien hyvinvoinnin ajattelemisen sijasta."

Yritän edelleenkin pitää yllä hyvän ihmisen imagoani, vaikka Köpiksessä tulikin hieman testailtua tarjontaa. Täytän työtehtävien arviomislomakkeen osaltani. - Lienenkö myynyt itseni taas liian halvalla? Täytin nimittäin vain HENKI-osan
enkä VAATI-osaa, mutta silloinkin henki vaati jo nurkan taakse tupakalle.
Toisaalta halpatyö vaikeuttaa tehostamispyrkimyksiä eli potkujen antamista. Vad bryr jag mig om fredag, vad bryr jag mig om lördag? Det här är en söndag måndags sång...

Stan är likadan, tuumin ja vässän vielä lyhyen kommentin Hesarin keskusteluun:

"Jos joku haluaa lennellä suhteellisen halvalla ympäri maailmaa, kannattaa reissuun lähteä lähitulevaisuudessa. Öljyn hinta kallistuu taatusti rutkasti tulevaisuudessa öljyvarojen lopun häämöttäessä. Näin ollen matkailu muuttuu jälleen harvojen varakkaiden herkuksi, ja massat saavat katsoa kateellisina kun rahamiehet seiväsmatkailee.

Öljyvarojen loppuminen on asia, jota ei haluta nostaa yleiseen keskusteluun, vaikka nykyajan yhteiskunnat perustuvat täysin öljyn kultukseen. Erään BBC.n julkaiseman arvion mukaan maailman öljyvarat käytetään loppuun 30-40 vuodessa. Olisi korkea aika alkaa miettimään, mitä se tarkoittaa öljyn kulutukseen perustuville yhteiskunnille. Suomen eduskunnan puuhastelut biopolttoainekysymyksessä osoittavat, että poliitikot eivät täällä edes ymmärrä tilanteen vakavuutta.

Energia ei lopu, mutta sen hinta tulee nousemaan merkittävästi. Täten voidaan kysyä hyvällä syyllä Finnairinkin konekaluston tulevaisuuden taloudellista kannattavuutta, vaikka ilman talousshokkeja Kiinasta Intiasta saadaankin tulevaisuudessa sievoiset voitot. Välttämättä tilanne ei kestä muutamaan vuotta pitempään polttoaineen hinnan noustessa."


Vaikka elämäntapani on muiden ohella kokemassa haaksirikon, kerään kuvausvempeleet jenkkikassiin ja lähden etsimään vahtimestari Liukkosta. Yksityiskone Ouluun on tilattu kolmeksi, joten meidän tulee olla paikalla viimeistään viiden maissa. Kaadan särky- ja hermolääkkeitä suuhuni. Lähden kävelemään kirkkaaseen iltapäivään. Harmittelen, että tällä menolla tulen häviämään Aasian vedonlyöntipörsseissä lyömäni vedon, että tänä vuonna jäät lähtevät etelän järvistä vasta juhannuksena ja kesä jää kokonaan välistä. Et voi voittaa kuin kerran vuodessa 8 - 0. Muu voidaan jo lukea silkaksi ahneudeksi.

3/12/2006

Reasons to Be Cheerful



Istun taas konttorihommissa. Vahtimestari Liukkonen on hakenut jo ennen saapumistani aamukossunsa joltakin entiseltä vaimoltani jääneen perintöpannunmyssyn alta. Olen ollut koko viikonlopun hyvä ihminen, joka ei ole rikkonut yhteisön moraalikoodeja. Palkitsen itseni tästä tukevalla kossuhuikalla. Ei, tämä ei ole alkoholismia, vaan ihan rehellistä juoppoutta, johon ei kannata sotkea mitään lapsuuteen, elämättömään elämään tai diagnoosin tarpeeseen viittaavia patologisia piirteitä.

Silmäillessäni sunnuntain Hesarista jonkun koulutusosiologin sinänsä hyviä kommentteja liittyen kehitteillä olevaan yliopistojen laadun tarkkailuun - jossa nimenomaan painotetaan tarkkailua ja rankaisemista - hallintomies tulee koputtamatta huoneeseeni. Jotenkin tuntuu, että tämä astelma alkaa olla moneen kertaan koetun tuntoinen.

- Ei vetele! Saatana, me painatimme prosyyrin ja maksoimme itsemme kipeiksi. Ja sinä saatana olet jotenkin kieroillut julkaisuun itsestäsi kuvan, joka häpäisee kaiken mitä olemme olleet ja tulemme koskaan olemaan.
- Mitä me nyt muka yritetään olla?
- No ei saatana ainakaan humanoideja, joilla lukee paidassa ruotsalaisen ämmän nimi. Mitä helvettiä sä ajat tällä takaa? Sun täytyisi olla kiitollinen, että sulla on ylipäätän edes joku paikka jossa yhteiskunta antaa sun olla.
- Olen erittäin kiitollinen, että sinä ja edustamasi yhteiskunta ovat mahdollistaneet minulle itseni toteuttamisen edes näissä säälittävän surkeissa puitteissa.
- Ja osoitat kiitollisuutesi tunkemalla huippuesitteeseen itsestäsi tällaisen epäsikiömäisen tekeleen? Mitä ihmettä haluat tällä kaikella viestiä? Sitä on ryhdytty kyselemään vähän laajemminkin...
- Mä kato oon sellaisessa flow-tilassa, jossa tulee kaikenlaista luovaa mieleen. Mä tykkään, että just näin tästä hommasta hyvä tulee!
- Jumalan pyssyt! En mä jaksa enää. Okei sä voitit. Mä lähden tästä blogista kävelemään. Etsi itsellesi uusi rääkättävä. Olet tehnyt tuosta viereisen huoneen naikkosestakin hermokimpun.
- Ei pidä paikkaansa! Minä olen alkanut jälleen hyväksi ihmiseksi. Se, että hän luuli minun lähestyvän itseään vihamielisissä aikeissa on silkkaa väärinkäsitystä. No kato kun yritin pussata häntä naisten päivän kunniaksi suoraan suuulle, yritti hän lyödä mua päin pläsiä. Näin ollen jouduin ahdistamaan hänet nurkkaan ennen kuin sain rauhan ja ystävyyden viestini perille. Ja siihen illalla hänen kotitalonsa rappukäytävässä tapahtuneeseen välikohtaukseen löytyy myös ihan luonnollinen selitys; koskaa hän ei päästänyt minua kukkapuskan kanssa sisään, täytyi minun tunkea ne hänen postilaatikostaan. Ne olivat kalliita kukkia. Olisi ollut tyytyväinen eikä soittanut paskahattuja paikalle heti kun näki minut ovisilmästä...
- Selityksen makua. I´m out of here, hallintomies sanoo ja näin meillä on jälleen yksi pieni neekeripoika vähemmän. Mutta olen varma hänen palaavan pikaisesti. Viimeistään siinä vaiheessa kun hän avaa tietokoneensa ja löytää sieltä nuorten huippusuunnittelijoden tekemän säteilylasimuotokuvani yliopiston pääsivulta. Mitään muuta hän ei löydä, sillä se hakkeri joka pani kuvan sinne deletoi koko portaalin bittiavaruuteen niin perusteellisesti, etteivät edes keskusrikospoliisin kundit Tikkurilasta kykene jäljittämään minne se katosi.

Käärin hihat ja alan kasata matskua hyvinvointivaltion historiaa käsittelevään väikkäriini. UPM on antanut potkut, Voikkaa vapisee. Vasemmistoliiton eronnut puheenjohtaja on kehottanut panemaan Marxin ja Lenin teokset poistohyllyyyn. Hän on kuitenkin 20 vuotta liian myöhässä, sillä ostin ne jo silloin samaisesta hyllystä pilkkahintaan. Nyt ne menevät jälleen hyvin kaupaksi. Kapitalismin purkuhommillakin joku rikastuu. Se kuuluu systeemiin logiikkaan.

Panen soimaan Ian Duryn levyn jostakin 80-luvun hämäristä. Ian kuoli viime vuonna. Muistan jonkun fundeeranneen, että kuollessaan ei menetä kuin sitä edeltävän hetken. Mielestäni siinä menettää vähän enemmän; henkensä ohella kaiken. Onneksi avaruuden valloitus ei etene mihinkään suuntaan, joten ei tarvitse surra ettei näe sen myöhempiä vaiheita. Tiedossa vain surkeita sikakalliita pikkupyrähdyksiä ilmakehän ylimpiin osiin Uuden Meksikon osavaltiosta.

Lähden puolilta päivin riitelemään paikallisen väestön kanssa Malmin uimahallille. Joku uimavalvojalta vaikuttava tyyppi kerää mustaan roskasäkkiin kuolleita lintuja. Mitähän tämäkin tarkoittaa? Mutta se on varma, että minun piikkiini sekin menee, tuumin pannessani uudet säteilyn kestävät uimalasini päähäni.

3/08/2006

Stranger than Paradise



Pakkanen jatkuu, vaikka ilmastonmuutoksen teoriat sotivat sitä vastaan. Menen pitämään dosenttiluentoni Kampin uuteen keskukseen, joka ei tee suurta arkkitehtoonista vaikutusta. Käytävät ovat ahtaat ja vain liiletiloissa on tilaa. Katselen ihmismuurahaisten juhlivan uutta temppeliään. Helsingissä kauppakeskuksen avaaminen on kulttuuria, ja määritelmän laajuudesta riippuen sitä se nimenomaan on. Ihmiset käyttäytyvät kiltisti, eivätkä ala resuamaan, vaikka suurpääoma tekee temppujaan heidän kohtaloillaan.




Luennoin viidentoista asteen pakkasessa myöhäis-hegeliläisyyden vaikutuksesta suomalaiseen kaupunkiarkkitehtuuriin. Suustani tulee savua enemmän kuin tunnelmaa lavan reunaan pystytetystä savukoneesta savua. Ehdotan, että ennen eläkkeelle lähtemistään apulaiskaupunginjohtaja Korpinen ajaisi vielä läpi Helsingin keskustan kattamisen. Hän pitää ideaa hyvänä, mutta epäilee ettei koskaan saada määritetyksi kuinka laaja alue tulisi kattaa. Aina on joku alue tai porukka, joka haluaa mukaan listalle, tai siltä pois. Kaupunkikulttuuri ei sekään edisty Hegelin humpuukioppien mukaisesti kohti kaooksesta järjen järjestystä. Jossakin aina pannaan vastaan, eikä ihmiset ymmärrä hyvinvointivaltion laeista ja muista määräykisistä huolimatta etuaan. Vitsit alkavat olla vähissä, masentunut apulaiskaupunginjohja toteaa.





Luennon jälkeen jälkipelit käydään Museokadun Kuukuussa, jonka elinkaari on kääntymässä laskuun. Poissa ovat kymmenen vuoden takaiset iloiset älyköt. Kapakkeja on tullut lisää ja Kampin suunnalta tuulee. Vähät vähistä kulttuurityypeistä alkavat olla viidentoista vuoden bailaamisen jälkeen kehnossa kunnossa.




Onneksi löydän kotimatkalla vahtimestari Liukkosen Hietaniemenkadun Pub Petestä muistelemassa Itä-Saksan loistoaikojaan jonkun samassa yliopistossa professorina toimineen tyypin kanssa. He tietävät kertoa, että Kaurismäki kuvasi Pub Petessä viimeistä rainaansa "Laitakaupungin valot". Lisäksi kuvauksia oli tehty Alppilan "Paussi Pubissa". Onko nyt näin, että räkälät joissa istuin jo vuosia sitten edustavat tämän hetken kestävintä ja omaperäisintä suomalaista kapakkakulttuuria? Olenko vainoharhainen, kun kuvittelen olevani henkilö jonkun salakuvaamassa leffassa? Yhteensattumia on liikaa, mutta en paljasta mitään vahtimestari Liukkoselle ja hänen DDR-yhteydelleen. Tieto olisi kuitenkin jo seuraavana aamuna käsiteltävänä Sergein aamupalaverissa Kremlin kupeessa sijaitsevassa Moskovan mafian päämajassa, joka on kuulemma Liukkosen mukaan rahoittanut Kampin keskuksen rakentamisen monimutkaisten yhtiöjärjestelyiden kautta.






Kömmin nukkumaan sohvalle ja otan siitä todisteeksi valokuvan, jotta voin aamulla uskotella itselleni päätyneeni sille vapaaehtoisesti. Ottaessani kuvaa sohvalle sammuneesta itsestäni päätän alkaa hyväksi ihmiseksi, joka ei psykoottisen vainoharhaisesti ylitulkitse Kampin keskuksen avajaisia viestiksi itselleen rajan takaa. Päätän ostaa viereisen huoneen naistutkijaksi kutsutulle vanhalle piialle kukkia Naistenpäivän kunniaksi!