Näytetään tekstit, joissa on tunniste JussiApilaHongKongissa FlowFestival2011 Lammassaari TeemuHirvilammi kultainennoutaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste JussiApilaHongKongissa FlowFestival2011 Lammassaari TeemuHirvilammi kultainennoutaja. Näytä kaikki tekstit

8/15/2011

Let It Flow


Ja sitten se Apila oli myynyt huuto.netissä olematonta tavaraa. Moottorisahoja, hevostarvikkeita, ponupannuja, peniksen laajentajia, pumpattavia pirkkoja. Yhtenä yönä olivat tummat kaartaneet Transitin rämällään pihaan perimään rahojaan takaisin. Apila avasi oven ja latasi etälamauttimella kaikki neljä kansallispukuun sonnustautunutta tummaa sätkien unten maille. Sitten hän Englundilta Ogelin räkälöissä oppiman tavan mukaisesti putsasi kaverien taskuista fyrkat ja etsi luottokorttien tunnusluvut. Vitut niillä mitään rahaa oli.

Aamulla kun Apila lähti kävelyttämään erään vaimonsa koiraa olivat tummat ja Transit häipyneet. Hän käveli kultaisen noutajan kanssa Vanhankaupungilahdelle. Siellä hän sai päähänsä käydä tapaamassa Lammassaaressa yhtä runoilijaa, joka vietti yhdessä saaren kommareiden omistamassa majassa kesää. Hän käveli koiran kanssa pitkospuita saaren rantaan. Kyltti kertoi, ettei saareen saanut tuoda koiria eikä kissoja edes kytkettyinnä. Niinpä Apila sitoi noutajan puuhun ja käski tämän istua kiltisti odottamassa.

Runoilija oli juuri palannut aamu-uinniltaan noin 8 neliön suuruiseen majaansa. Siellä oli vain sänky, pöytä, tuoli ja pöydällä Remington. Voi kai sitä näinkin elää, Apila tuumi runoilijan lausuessa uutta saaristoaiheista runoaan. Itikat ja muut luteet kuppasivat ihoa, pensasto oli riistäytynyt valloilleen, koska kommareita ei enää piisaa pitämään paikat hoidettuina.

He kävelivät Vanhankaupunginlahden rantaan; Helsinki koko komeudessaan hurisi ja surisi lahden toisella rannalla. He astuivat runoilijan veneeseen ja ajoivat lahden yli Arabian kauppakekskukseen ostamaan keskikaljaa. Paluumatkalla runoilut sujuivat entistäkin paremmin.

Ja niin he vaipuivat runojen maailmaan. Aika menetti merkityksensä, säkeet syntyivät maailmankaikkeuden eeetteripyörteistä. Jossakin vaiheessa ilta pimeni ja Apila muisti rantaan jättämäsnä kultaisen noutajan. Hän hyvästeli runoilijan ja kipitti kohti koiraa. Noutaja oli kuitenkin poissa.

- Saatanan saatana, ovat pöllineet koiran!

Apila soitti poliisille mutta heillä ei ollut resursseja eikä halua lähteä jahtaamaan kadonnutta koiraa. Eikä Apilakaan tiennyt mistä olisi sitä etsinyt. Koirasta ei kuultu enää muuta kuin että pari päivää myöhemmin oli nähty kansallispukuun pukeutuneiden tummien kaupittelevan kultaista noutajaa Hakunilan ostarilla.

Koska Apilalla ei ollut mitään koiran tapaista joka palauttaa yhdelle vaimoistaan, pakeni hän Pöxymäen baarista ostamallaan varastetulla flapalla 3 päiväksi Suvilahteen Flow Festareille. Siellä hän kuunteli tarkasti, paremmuusjärjestykseen panematta erityisesti seuraavat aktit:

1) Warpaint LA:sta
2) Janelle Monae Kansasista
3) Sly & Robbie Jamaikalta
4) Komposti Soundsystem Suomesta
4) Jukka Eskola Quintet with Strings Suomesta
5) African Soundsysten Saksasta
6) Destroyer Kanadasta
7) Mogwai Glasgowsta
8) Röyksopp Norjasta
9) Midlake Teksasista
10) Human League Sheffieldistä

+ konemusaa kaikkialta maailmasta Voimalassa, joka oli ainut paikka Flow´ssa joka ei ollut jatkuvasti pakattu täyteen

Palatessaan reissusta sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä Transit seisoi pihassa odottamassa. Koiran omistajatar lähetti tekstareita ja soitti jatkuvalla soitolla. Asunnosta oli lisäksi tietokoneet viety. Poliisin keltainen nauha kertoi siellä tehdyn rikospaikkatutkinnan. Isännöitsijältä oli tullut häätöilmoitus. Apila oli tapansa mukaisesti heti ajantasalla, siirsi kaikki luottotilien ja -korttien rahat käyttötililleen, osti e-lipun koneeseen. Pakeni kerrostalon takaovesta, soitti Pukinmäen Shelliltä taksin ja ajoi lentokentälle.

Kännykkänsä sim-kortin hän pudotti taksin ikkunasta Tuusulantielle. Käteiset nosti automaatista. Hän lepäsi päivän lentokenttähotellissa. Päivän torkuttuaan unen ja houreen rajamaastossa hän virkistyi iltaa kohden. Kaikki mennyt oli mennyt, tuleva oli samantekevää. Hän raotti verhoa, Transitia ei näkynyt.

Puolen yön maissa hän nousi Finnairin koneeseen, häntä ei vielä osattu etsiä maan rajoilta. Pikkutekijä mikä pikkutekijä, joutui hän itselleen jäähyväisiksi kotomaastaan ikuisesti tunnustamaan. Sitten Apila torkkui helvettien kiirastulessa vähäisen viinatarjoilun lieskoissa 10 tuntia. Kone laskeutui Hong Kongin kansainväliselle lentokentälle. Hän vaihtoi euroja Hong Kongin dollareiksi, ajoi junalla keskustaan, otti loppumatkaksi taksin Island Pacificiin.

Huoneen saatuaan hän meni heti kaljalle ravintolaan. Tuttu turpea sarvisankainen miehen rotisko istui perällä harmaassa puvussaan pyyhkien kämmenellään hikeä naamastaan ja kumosi ginipaukkuja kitaansa. Kinuskikyyppari odotti vieressä kädenheilaustusta merkiksi tuoda uusi toti.

- Englund! Mitä helvettiä sä täällä teet?
- Samaa sopii kysyä sultakin. Eikö sulla ollut niitä tutkimus- ja kirjoittamisjuttuja meneillään?
- Ne kulkee muistitikussa mukana nykyään. Painaa muutaman kymmenen grammaa.Ja kaiken voi julkaista world wide muuatmassa minuutissa... Mutta entä sä?
- En jaksanut enää sitä samaa paskaa. Uhkaavat edelleen oikeudella jonkun työlainsäädännön retaleen rikkomisesta. Ja minä kun vain hyvää hyvyyttäni vähän tyttöjä kovistelin karaistakseni heidät tähän karuun maailmaan...
- Heh. Panit niitä vissiin niin paljon, että niilä tuli reiät kipeiksi.
- Ja vitut panin, tai no vähän panin, mutta ei siitä ole ollut tapana numeroa tehdä.
- Englund, musta tuntuu että sä ja mä ollan tätä menoa Härmän vihervasemmiston ykkösinhokit.
- Siksi onkin parempi pysytellä täällä maailman toisella laidalla. Entä itse?
- Täälläpä täällä. Pitkä juttu kerrottavaksi, muuta sanotaan että kaikki alkoi siitä kun sidoin kultaisen noutajan puuhun mennessäni tapaamaan yhtä runoilijaa Lammassaareen...
- Ei mua kiinosta sun jutut. Ei teistä apurahatutkijosita ja -kirjailijoista ole koskaan mitään hyötyä ollut. Onneksi jatkossa rahat sijoitetaan humpuukihumanismin sijasta koviin tieteisiin Aalto yliopistoon. Mä menen nyt huoneeseeni katsomaan uutiskanavaa. Tänään kerrottiin läheisen Macaon bruttokansantuotteen kasvaneen kasinoiden ansiosta viime vuosina 300 prossaa. Hilloa niillä on niin paljon ettei hallinto keksi sille mitään käyttöä, eivät edes syytä pölliä ne, joutuu jakamaan ilmaista rahaa asukkaille...
- Aika hyvin. Mä taidan lähteä Kowloonin puolelle hämärille kujille rentoutumaan tähän saakkka raskaan elämäni rasituksista. Yritän unohtaa Suomen, Pöxymäen, takavarikoidu tietsikat, mustalaiset, kultaisen noutajan.
- Parempi niin.