8/29/2015

Nämä ihmiset eivät ole ketään



Mediasta on tullut Suomessa osapuoli, joka taistelee objektiivisuudesta välittämättä persuja vastaan. Punavihreiden maailmankatsomukseen ei persut millään sovi, vaan kantaa otetaan heitä vastaan tunteenomaisesti analyysit kevyesti unohtaen.

Näiden itseään älykköinä pitävien kannattaisi lukea tarkkaan Wittgensteinin teos Varmuudesta, jotta oppisivat omienkin näkemystensä vajavaisuuden. Mutta someSuomessa ei edes näillä älykköinä itseään pitävillä riitä aikaa tämän tai minkään muunkaan asian filosofisten ja sosiologisten taustojen analyyttiseen lähestymiseen. Kaikki aika menee tunteenomaiseen möykkäämiseen, jossa ollaan oikean opin harhassa vanhan kunnon stalinistisen perinteen mukaisesti.

Nämä tiet eivät vie minnekään. Nämä ihmiset eivät ole ketään. Tyhjyys valuu heidän vihan täyttämistä nuppineulasilmistään. He vihaavat fyysisesti vapisten raivoaan, mutta kun taistelu alkaa he tuhoutuvat ensimmäisinä. Vaikka he ovat varmoja olevansa oikeassa, heistä ei ole pitemmän päälle fyysistä eikä psyykkistä vastusta. Hyvinvointikakarat kieuhuvat sisäsiittoisessa liemessään lähettäen oikean opin viestejä toisilleen. Heidän veltto olemuksensa ei tiedä etteivät he tiedä. Jos tarve tulee systeemi jyrää heidät hetkessä huis helvettiin maisemia pilaamasta.

Ihmiset ja planeetta eetteripyörteissään. Kun he ja heidän vastustajansa ovat vajonneet eläimen tasolle, limaisiksi koneihmisiksi, ei millään ole mitään väliä. Voit sanoa mitä tahansa kelle tahansa. Sanat tulevat mykän lauluna, kukaan ei niitä kuule. Sinäkin suljet korvasi meteliltä jossa kärpäset tanssivat lopulta rintamien haudoilla.

Antaa mennä vaan, teroitetaan veitset ja bambukepit. Sohitaan niillä eri mieltä olevia päin näköä. Heillä ei ole oikeutta olla olemassa. Kansa tietenkin pitää vaihtaa, uusi punavihreä hallitus istuu luotien vinkuessa rähjäisessä hotellissa Mogadishussa organisoimassa uuden paremman kansan joukkomuuttoa pohjoiseen.

Stadissa taasen. Viimeiset muistot Kotkasta. Liivipyöräläiset riitelevät Sporttipubissa. Toinen porukka on vienyt toisen porukan pomon liivit. Vaativat niitä takaisin mutta niitä ei enää ole olemassa. Konserttiyleisö syksyn avajaiskonsertin jälkeen Albertissa, paljon kuorolaulajia, paikallisia tyngiksi jääneitä orkesterin ihmelapsia, keski-ikäisiä naisia jotka parin viinin jälkeen alkavat tehdä ehdotuksia.

Ja nyt näillä vanhoilla kaduilla. Kaupungilla pyörimässä Töölön suunalla. Favela Meklulla tarjoaa hyvät leivät. Bangra Runikalla lemuaa Intian suitsukkeita. Pöksymäen yllä syvä hiljaisuus. Vain koirat tietvät missä mennään. Talojen asukkaat ali-ihmisiä jotka eivät tiedä mistään mitään. En edes yritä olla enää kenenkään tuttu.

Taidan taasen häippäistä tuntemattomille teilleni Aasiaan. Tämä paska täällä, se paska siellä ei tarjoa kuin väljähtynyttä rapakaljaa. Mutta on ero kaljalla ja kaljalla.

Media on Härmässä tullut hulluksi, pakolaiset vyöryvät holtittomina laumoina Eurooppaan, talous ei lähde meillä kunnon kasvuun enää tällä vuosikymmenellä, ei ehkä enää koskaan, leikataan toki kostoksi kaikesta unelmahötöstä; kehitysavusta ja turhasta koulutuksen nimellä kulkevasta bluffista, sosiaaliturvasta ja rikkaita rajoittavista etuoikeuksista.

Luen kirjoja kun olen sen aikakauden viimeisiä tuotteita. Kirjan lukeminen vie liikaa aikaa, on liian raskasta. Pyörivät kuvat kertovat saman niille jotka eivät ole addiktoituneet kirjaimiin. Heitä on yhä enemmän.

Sanoma ja Hesari syöksyy. Neljän miljardin Erkon ajan pörssarvosta jäljellä 500 hupenevaa milliä. Velka piilotettu taseen sisään, vanhat autonrämät arvostettu taseessa uusiksi. Leikataan kaikki, myydään kiinteistöt. Ei mitään tulevaisuuden strategiaa. Ollaan päät pensaassa ja kuvitellaan että kun leikataan tarpeeksi, ei enää jatkossa tarvitse leikata.

Tilanne on tietenkin päinvastoin. Elämisen edellytykset heikkenevät, tarjonta minimaalistuu, kuka tahansa saa lähteä, laatuun ei ole enää varaa eikä halua satsata. Mutta tätä on tämä uusi digiaika, vanhat kuolee, eikä kukaan kaipaa enää höyrykoneitakaan tai Kehruu-Jennyä vaikka niitäkin aluksi ankarasti vastustettiin. Vihreät ehkä luomuporkkanoita.

Tätä kaoottista lopunajan meininkiä on toki hauska seurata. Pistän väliin vittumaisia provoja, saan niistä tyydytystä. Vaikka ei millään sanoilla ole enää aikoihin ollut mitään väliä. Mutta teot tekevät tuloaan, jälki tulee olemaan pahaa. Mutta näin toimii ihmisen historia, eikä sillä ole mitään tarkoitusta.

Pian saamme taas lukea heidän nimiään hautakivistä.

Käyn koiran kanssa pitkiä lenkkejä, olen taas alkanut treenaan kovaa salilla. Kesän simat ovat jäissä, olen jälleen totaalikieltäytyjä. Jotenkin kuitenkin tyytyväinen kaikkeen. Olen malttanut pelata korttini järjellä. Tiedossa ei isoja nousuja, mutta mikään romahdus ei uhkaa. Kaikki on lagom, samantekevää.

Hän sanoi:
- Sinun kannattaisi jatkaa kirjoittamista. Sinulla on aivan oma tyyli. Sitä ei ole monella.
- Niinkö?
- Sun pitäis vain vähän karsia niitä sairaita mielipuolisuuksia...
- Niinpä.

Onneksi vielä on lupa lyödä varoittamatta. Säkki saa salilla kyytiä, äijät katsovat säikähtäneinä pauketta. En viitsi hakata liian pitkään. Niillä menee fiilis, vaikka nämäkään imiset eivät ole ketään. Samoja vanhoja homoja ja juoppoja, jotka kyyläävät salin nurkissa sossun ilmaiskortilla kun heillä ei ole elämässään mitään muutakaan, ei edes kunnon treeniä.

Kaikkein hauskinta on edelleen ymmärtää kaikki agressiivisesti väärin. Kun pitäis sanoa joo, sanon metodini mukaisesti no way, ei edes highway.

Media, vihervasemmisto, hallitus, oppositio. Kaikki samaa roskaväkeä. Seinää vaasten koko porukka, vai maksaako vaivaa?

Kunpa se tulisi viimein se iso aurinkomyrsky joka puhaltaisi heidät kaikki johonkin pois, rinnakaistodellisuuteen jossa voisivat jatkaa sekoiluaan somessa meitä kunnon ihmisiä häiritsemättä. Ilman heitä tämä maa olisi taas kunnon paikka elää.

En kuitenkaan aio hankkia kaasuasetta, vaikka steissillä kundi tulee tarjoamaan sitä 150 egellä. Sanoin miettiväni vakavasti asiaa. Hän sanoi että hänellä on näitä monta. Hengailee steissin tuntumassa myymässä niitä niille jotka eivät epäröi niitä käyttää.

Koska tämän paskan seassa kukaan ei näe eikä ymmärrä mistään mitään keeronpa teille ns. vuodon todellisesta todellisuudesta. Viimeaikaiset häiriöt Nordean, OP:n, Soneran verkoissa ovat venäläisten hakkereiden tuotosta. Testaavat vehkeitään nyt kun poliittisesti Härmää pitää vähän muistuttaa siitä kuka oli isäntä talossa.

Operaation nokkamies napattiin rajalla FBI:n pyynnöstä kun hän oli poistumassa maassa. Jotkut meistä tietävät tämän, mutta heidän huulensa ovat sinetöidyt. Voin sanoa tämän koska Supo seuraa kännyni signaalia.

Olen heille vaarallinen anomalia, jotakin on tekillään mutta he eivät ymmärrä mitä. En tee mitään. Se saa heidät entistä enemmän hämilleen. Rikolliset tekevät aina ennen pitkää virheen. Joutuvat lukemaan tiilenpäitä. Mutta minä en tee koska en tee mitään. Mistä olen saanut kaiken tämän tiedon? Minulla on yhteys korkeampiin voimiin, kai.

Syksy on hanhia joiden ääniin herään kun aamulla lentelevät Vanhankaupunginlahden ympärillä treenaamassa etelänreissua varten. Iltaisin pimeän tuloa ennen hanhiparvet röhkivät lentäessään ylitseni.

Katsomme niitä koiran kanssa kummissamme. Näin on aina ollut, näin ei tule aina olemaan.

Linnut alkavat valmistautua lähtöön, niin teen minäkin. Pakko pakottaa itseni 12 tunnin yölennon päähän. Siellä voin ehkä päästä eroon näistä median vihervasureista jotka tuhoavat meidän kunnon ihmisten mielenrauhan. Muita pospyyhittäviä tahoja: KHL, Putinin imperialistinen Venäjä, hajoamassa oleva Amerikka, suomalainen potkupallo.

Economist ja Atlantic piisaavat mediahöystöksi, niissä kerrotaan että myös jenkeissä tiedostava nuoriso ei enää halua tiedostaa mitään. Tekevät kanteluita proffista jotka saavat luennoillaan heidät tuntemaan ahdistusta. Lakitieteen oipskelijoille ei saa kertoa raiskauksiin liittyvästä lainsäädännöstä, he eivät kestä aihetta. Eikä keneltäkään saa tuossa kansojen sulatusuunissa yliopstoissa kysyä mistä tämä on kotoisin, koska tämä on rasismia jolla viitataan ettei kysymyksen kohde ole kunnon amerikkalainen.

Musta tuntuu että sokka on irti kaikkialla maailmassa. Sama tuo mulle. Olen elänyt tapahtumiin nähden liiankin pitkään, liiankin hyvin. Ja aina se on ollut tarkemmin katsottuna planeetan meininki yhtä ja samaa kaaosta. Kenelläkään ei todellakaan ole enää aikaa pysähtyä asiaa syvällisemmin tutkimaan. He säästyvät ajattelemisen vaivalta kun kantavat banderollejaan joissa vaaditaan rajat auki ja vastikkeeton sosiaaliturva kaikille. Eivätkä nämä nykyälyköt ole edes oppineet ylipistossa kuin entistä tyhmemmiksi Hämeen-Anttilan ja muiden höpöpöproffien luennoilla.

Viisaat edelleen vaikenevat, siihen perustuu idioottien maailmanherruus. Eikä sotaa käyvä konkkaa tekevä media ole heidän mielipiteistään enää pätkääkään kinnostunut sodassaan moni- ja manikulttuurisuuden puolesta.

Mä nostan taasen kytkintä. Toisella puolen maailmaa on paremmat sapuskat, hotellit, ostoparasiitit.

Siellä voi olla Ratso, jonka yhteydet maailmankaikkeuteen ovat reaaliajassa.

8/07/2015

Under Stockholms Solen

Mua ei enää huvita matkailu. Yritän keksiä syyn lähteä pitemmäksi aikaa ulkomaille mutta mikään mesta ei isommin innosta. Väen väkisin sain itseni lennätettyä vanhaan tuttuun Tukholmaan muutamaksi päiväksi, mutta se on kuin kävisi toisessa kotikaupungissa.

Elokuu on lomakuu Euroopassa. Liikaa turisteja kaikkialla. Vain Östermalmin asuinkortteleissa sai kävellä rauhassa. Mutta heti Stureplanilta eteenpäin yhtä ja samaa ihmisvilinää. Eikä mitään järkeä missään.

Nurin menossa oleva legendaarinen Hedengrensin kirjakauppa Stureplanilla oli helteisessä Tukholmassa pahaenteisen tyhjä. Ruotsalaiset ostavat kirjat nykyään netistä. Hedengrens on pysynyt pustyssä omistajien rahoilla mutta ne alkavat olla lopussa.

Pelastustoimenpiteitä on meneillään mutta tekohengitys ei korjaa kirjamarkkinoiden perusteellista rakenteellista muutosta; kirjat hankitaan netistä ja yhä enemmän sähköisessä muodossa.

Bonnier osti Akateemisen kirjakaupan, mutta kai siitä tulee yhtä umpisurkea kuin Otavan Sanomalta ostamasta Suomalaisesta kirjakaupasta. Enkä mä muutenkaan ala maksaan yli 30 euroa mistään kirjasta. Ne on hinnoiteltu raskaasti yläkanttiin. Tämä taasen nopeuttaaa luovaa tuhoa joka on meneillään myös kirjojen kohdalla.

Luultavasti kirjojen Spotifyt, kuten Scribd ja Amazonin Kindle Unlimited jyräävät jatkossa. Vaikka ihmiset ovat tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi netistä. Näin ollen kk-maksu voi olla vain matala, 9,99 euroa kuukaudessa.


Netin myötä salaisuudet ovat ratkenneet ja kadonneet.

Lähes kaikesta saa tietoa ja kuvaa ilmaiseksi. Ja kun kaikki on napin painalluksen päässä, menettää se arvonsa, ei enää yksinkertaisesti kiinnosta.

Kun mietin minne lähteä ainoastaan Bangladeshin Bengalinlahden rannassa oleva Cox´s Bazaar sai minut vähän kiinnostumaan. Siellä on maailman pisin yhtenäinen hiekkaranta, about 125 kilsaa. Ensin Burmaan ja sieltä lento Cox´s Bazaariin. Hotelli jotain jymytarjouksesta netistä. Kaikki on totta tosiaan liian helppoa.

Tosin Kaakkois-Aasiassa olen viimeisten reilun 10 vuoden aikana heilunut lähes vuosittain. Mutta Jalle the Man viettää taas talvea Pattayalla, joten voisihan häntä käydä taasen moikkaamassa. Mutta ne pitkät 12 tunnin yölennot tekevät jo ajatuksena minut sairaaksi.

Olen perillä ja asioista perillä. Ei mahiksia seikkailuun. Kaikki on täydellisesti järjestettynä edessäni. Kodin viihdekeskus, iPadit, iPhonet, läppärit, jättitelkut, kovan tason stereot syytämässä Smithsien loppuun kaluttuja hittejä.

Jos koiraa ei olisi eikä kuntosalia, en poistuisi koskaan himasta.


Mä en halua ottaa kantaa, valita puoltani. En ole rasistien enkä vihervasemmiston puolella. Sosiologina minua kiinnostaa tarkastella etäältä tätä ilmiötä, joka tunkee esiin kaikkialla länsimaailmassa. Vaikka persut onkin hieman toistaitoista sakkia, sama pätee myös näihin Punavuoren punaviinin juojiin.

Rasismin vastustamisen kyltin alla kulkee heidän muutkin vaatimuksensa; vastikkeeton sosiaaliturva, ylipistojen rakenteellisen uudistamisen vastustaminen, Suomen teollisuuden alasajo viheraatteen varjolla.

Jotenkin tuntuu että sisimmässään he tuntevat turvallisuutta siitä että kovat kapitalistit pitävät huolta maan elinkeinoelämän kehittämisestä. Ydinvoima tuo työtä, samoin telakat, ei kannata purra kättä joka ruokkii.

Sofi Oksanen kulkee mailmalla vainoharhaisena kertomassa Venäjän tulevasta hyökkäyksestä Suomeen. Eikä siinä mitään, se on hänen bisnes. Mutta kun Hesarin Saska Saarikoski yhtyy ulkomaisen lehden haastattelussa korostamaan Venäjän uhkaa, ei meikä ainakaan paljon enää Hesarin tyyppejä kohtaan tunne luottamusta. Tosin ei meille aviisi edes enää tule.

Venäjä tulee nähdä yhtenä maamme suurimmista luonnollisista kauppakumppaneista. Toki Putinin sakin kieroilut on tuomittava, mutta ei kuitenkaan pidä lyödä välejä poikki. Kun ollaan kamuja saadaan Suomeen isoja investointeja Venäjältä ydinvoimalan, Hietalahden telakan ja Teemu Selänteen kasin mallisen jäähallin muodossa.

Mikään muu maa ei tule tekemään Suomeen yhtä suuria teollisia investointeja kuin Venäjä. Kuppa se on joka kannattaa.

Tosin Rotenbergien nuorin sälli joutui just jenkkien pakotelistalle ja Jokereiden hämäriä raha-asioita ei yksikään pankki uskalla Suomessa hoitaa. Nyt ne kuulemma hoidetaan jonkin bulvaanijärjestelyn kautta Sveitsistä, joka siis edelleen on pimeän rahan paratiisi. Mutta FBI tulee sitäkin hetki hetkeltä lähemmäs.

Jos KHL liiga ei mene konkkaan, kuten vilpittömästi toivon, ensi vuonna Jokereiden raha-asiat hoidetaan Brittiläisiltä Neitsytsaarilta.

Kun katselin jääkiekkopakettia maksukanavista jätin tilaamatta, koska en halua nähdä edes ilmaiseksi Jokereiden pelejä, KHL:ää enkä neitikiekkoa Ruotsista.


Musaakin saa nykyään halavalla niin että päätä särkee. Spotify pitää ainakin toistaiseki pintansa, vaikka olen kokeillut myös Deezeriä, Tidalia hifimmällä äänenlaadulla, nyt Apple Music 3 kuukauden ilmaisessa kuuntelussa. Jos haluaa katsella videoita, niin Apple Music ja Tidal voi tulla harkintaan. Tosin samat videot saa katsoa ilmaiseksi Youtubesta.

Kokonaisia älppäreitä tulee nykyään kuunneltua erittäin harvoin. Elämä on mennyt lukemattomiksi stygelistoiksi.

Eikä keikkojen perässä jaksa juosta. Beck olisi sunnuntaina Flow´ssa mutta lipun hankinta edelleen harkinnassa. Saatan olla Kotkassa tai en muuten vain jaksa lähteä massojen tönittäväksi.

Viina on lohtuni, kuten emeritusprofessori Antti Eskola sanoi aikoinaan.

Paitsi että ei ole. Näin kesäisin tulee kuitenkin luonnostaan eksyttyä terasseille ja muihin juominkeihin, vaikka se on infantiilia touhua. Ehkä tapamme näin aikaa ja itseämme kun maailma on valmis eikä avaruuden valloitus etene.

Röökin olen onneksi skipannut, vaikka se on ainoa huume joka tieteen mukaan samanaikaisesti stimuloi älyä ja rauhoittaa. Eli siis tanakkaa tavaraa kuten röökin vetäjät tietää. Jörkka Donnerkin on vakuuttunut että suuri kiitos hänen luovudestaan kuuluu tupakalle, vaikka onkin kauhkosyövät sairastanut ja jokin patti siellä vieläkin röntgenissä vihoittelee.


Palatessni Tukholmasta olivat lentoasemalla vastassa TV:stä tutut Suomen tullimiehet koirineen. Kun näin heidät menin heti taputtamaan huumekoira Dania päähän. Ukko yritti toppuutella mutta kuka käski mennä änkeämään turpansa telkkuun? Telkkutähdet ovat kansan yhteistä omaisuutta, joten ihmettelen jos tyypit voivat jatkaa nykyisissä hommissaan. Heiltä kun on uskottavuus mennyt, paitsi huuumekoira Danilta joka tykkää ryösiä huumeiden lemussa.


Koska olen lähes puoli vuotta etupäässä majaillut Kotkassa, luin Tukholmassa Toivo Pekkasen klassikon "Tehtaan varjossa". Se oli yllätyksekseni eksistentialistinen tarina tiedon portaille pyrkivästä työläisestä joka valitsi vapaaehtoisen yksinäisyyden naissuhteissaan nuorena petyttyään. Olen aina kuvitellut sen oleva jonkinlaista työläisyyden riemua julistava opus. Mutta kyllä kyseessä oli toisen maailmansodan jälkeisiä eksistentialistisia tyhjyyden tunteita Kotkan vinkkelistä kuvannut teos.

Ei ollut paljon mahiksia kohota sosiaalisesti, saattoi vain kadota jälkiä jättämättä Amerikkaan tai Helsinkiin.

Edelleenkin tuo reipas 130 kilsaa uutta moottoritietä tuntuu olevan ennen kaikkea henkisesti liian pitkä matka monelle Kymenlaakson asukkaalle. Jotenkin siellä ollaan jo puoleksi itäistä heimoa, pelätään stadilaisia ja myös pohjalaisia, joiden kanssa ei kuulemmaa tule millään kotkalainen toimeen.

Ehkä tietty pohjalainen suoraluonteisuus ja tekemisen meininki Kotkasta puuttuu. Porukat ovat jääneet ulkoisten vihollisten sijasta kyttäämään toisiaan. Kotkansaari vihaa Karhulaa ja Kymiä, ne puolestaan Kotkansaarta. Koko Kotka vihaa Haminaa parinkymmenen kilsan päässä ja päinvastoin.

Mutta onneksi Kotkan Kantasatamaan nousee maailman suurin outlet-keskus, jossa myydään 3 vuotta vanhaa muotia.

Näin yksi hankkeen puuhamies keksi hätävalehdella kun Kymenradion haastattelussa epäilin outlet kaman ostettavan nykyään netistä.

Mutta toki kannatan hanketta kaikkine suuruuden hulluine piirteineen.

Rahat tulevat Bahaman kautta Venäjältä, Putinin sisäpiiri siirtää kansalta pöllimiään rahoja turvaan länteen. Eikä siinä mitään, parhaassa tapauksessa autiuttaan tuijottava Kantasatama saadaan täyteen rätei ja lumppui myyviä maailman brändejä.

Jokin tässä kuviossa ei täsmää. Mutta missäpä täsmäisi loppuun saakka miettien?


Kesällä mun piti kirjoittaa muistelmiani päiväkirjojeni pohjalta. Mutta en saanut edes aloitetuksi. Jotenkin koen että kirjoittamiseen käytetty aika menee hukkaan. Häärään enemmin muuta viihdyttävää sälää, vaikka pää meinaa välistä räjähtää informaatiosta jota sinne tungen.

Onneksi kohta palaamme ainakin toistaiseksi stadiin ja voin tehdä paluun Malmin uimahallin kuntosalille ja höyrysaunaan. Harkinnassa on jatkaisinko nyrkkeilyhommia Tapanilan Erässä, mutta kun se touhu on lähinnä kuntopiiriä niin taidanpa passata.

Mun mielestä nyrkkeilyharjoituksissa pitää hakata tunti alusta loppuun säkkiä niin että muhat vain lentelee. Onneksi talon alakerrassa on kuntosalin tapainen jossa voi käydä hakkaamassa säkkiä.


Mä panin liikaa kuvia Stockisesta tänne. En keksi mitään kirjoitettavaa kuvien alle. Tämä voi olla myönteinen piirre elämässäni. Enää en tunne tarvetta sanoa mitään, en niin mistään mitään.


Helteet vyöryivät lopulta stadiin, ja oli ne Tukholmassakin.

Siellä ei enää uusissa vessoissa ole erikseen miesten ja naisten puolta, vaan ollaan sekaisin luonnostaan. Näin ainakin Nordiska Kompaniet ja Åhlens City tarataloissa, ja Kulturhusetissa myös.

Ja seuraava iso juttu Helsingissä ovat orgaaniset mehubaarit, joita koko Tukholma oli väärällään.

Sushibaarien määrä oli Södermalmilla kääntynyt rankkaan laskuun parin vuoden takaisesta.


Pitäisi vissiin lähteä koiran kanssa Kotkaan, mutta kun siellä ei näy MTV Max HD, jolta tulee illalla Manchester Cityn avauspeli Valioliigassa. Viikonloppuna katsoin Manun ja pari muuta peliä.

Fudista tulee näköjään joka tuutista vaikka en ole edes tilannut mitään urheilukanavia. En jaksa hukata elämäni viimeisiä päiviä pallon potkimisen katsomisen. Koira tosin tykkää seurata pallon liikettä ja välillä meinaa syöksyä nappaamaan sen.


Vielä vähän tästä kiistasta monikultturisuudesta. Hesarin Kristiina Markkanen esitti artikkelissaan ettei vihervasemmisto edes tarkasti tiedä mitä se kannattaa kun se sitä kannattaa. Raivostuneet femakot panivat nettiin vihaa ja väkivaltaa uhkuvan vastineensa, jossa he someaikakauden tapaan menivät loukkauksissaan henkilökohtaisuuksiin, koska kokivat oman erehtymättömyytensä tuleen loukatuksi.

Tämä tukee näkemystäni, että en ole kenenkään puolella mutta kaikkia vastaan. Heitän ensimmäisen ja viimeisen kiven, jos se takaa sen että saan hommata hörhötouhujani kaikessa rauhassa.

Päivä päivältä tilanteeni näyttää paremmalta. Puhelin ei soi. Edes nettipoliisi Marko Forss ei enää soittele minulle. Pitää kai toivottomana tapauksena. Miehenä joka tuhoaa internetin salaisella kaavalla sitten kun sille päälle sattuu.


Huh, huh. Vika kuva. Tämä paska lopuu täsmälleen tähän.

On helle taas, voin lopettaa. Koira nukkuu Airia kuunnellen nojatuolissa, kissa makaa tietokoneen näppiksen päällä.

Eläimet ja muu kotiväkeni voivat mainiosti, vaikka tilanne onkin monellakin tapaa sekava.

Mutta mitään hätää ei ole, eikä mikään kiinnosta. Valmis tapaus, kuten freudilainen psykiatrini sanoisi, vaikka onkin jokavuotisella 3 kuukauden Nizzan lomallaan.