7/25/2015

AA - After Antibiotics


Eilen söin viimeisen antibiootin kahden ja puolen kuukauden kuurista. Leukapaiseen hoitoon on mennyt nyt jo 9 kuukautta. Nyt sitten odotellaan, että palaavatko oireet vai jäinkö ittenkin henkiin.

Syytä leuan pikaiseen leikkaukseen johtaneeseen virukseen tai bakteeriin ei ole löytynyt. Magneettikuvat näyttävät puhtailta.

Olin ennen Töölön sairaalassa tehtyä leikkausta pari viikkoa tajunnan rajamailla, toipuminenkin leikkauksen jälkeen edes jonkinlaiseen kuntoon vei pari kuukautta. Oli meinaan aika voimat down kun Kirurgisessa sairaalassa keuhkokuumetta podin.

Kotiutimiseni jälkeen olen koko ajan kuitenkin syönyt antibiootteja sen varalta, että se mitä ei koskaan löydetty olisi edelleenkin valmiina uuteen iskuun.

Tulevat viikot näyttävät tilanteen. 11.8. Kirranilla tutkitaan onko tämä nyt tässä, vai jatketaanko uusilla antibiooteilla.

Onneksi ihminen unohtaa nopeasti kivut sun muut murheet. Vaikka olin raivoa täynnä vuoden alussa kun lääkärit eivät Helsingin terveyskeskuksessa ottaneet kipujani todesta ja sen vuoksi meinasin kuolla, vaan jouduin menemään teho-osaston kautta takaisin elävien kirjoihin, ei asia enää minua rassaa.

Tiedän systeemin heikkouden, enkä odota eduskunnan oikeusasiamiehen löytävän mitään moittimista lääkäreiden virheistä. Jos hän puuttuisi lakien rikkomiseen kuten pitäisi, tämä systeemi hajoaisi välittömästi.

Hänen tehtävänsä on puolustaa lain rikkojia, tätä en ole ennen tullut ajatelleeksi. Luulin että totuudella olisi jokin subjektivivinen arvo, mutta se oli huuhaa ajattelua. Joten jatkossa on sama sanoa mitä sylki suuhun tuo. Eihän millään ole enää mitään väliä.

Koko hyvinvointivaltio on ollut suuri väärinkäsitys. Nyt ollaan pian taas kukin omillaan. Luulen että mahikseni kasvavat.

Kun seuraavan kerran saan vaikka tikun sormeen menen suoraan yksityiselle puolelle maan parhaalle spesialistille. Säästyy aikaa ja rahaa.

Julkinen järjestelmä on eräänlainen Kreikka, jossa paluu drakmaan on vain ajan kysymys. Kaikki järkiolennot ovat nostaneet molemmista jo ajat sitten kytkintä kassan kautta.


Kreikasta puheenollen luin Intokustannuksen julkaiseman Kreikan ex-valtionvarainministeri Varoufakiksen teoksen "Maailmantalouden Minotaurus". Vaikka tyyppi onkin kovasti vasemmalle kallellaan on hänen kirjansa hyvää tekstiä verrattuna näihin maamme nallewahlrooseihin, sixtenkorkmaneihin ja muihin toistaitoisiin.

Mutta syvemmin kirjaan analysoimatta olen ollut pitkään myös sitä mieltä, että maailmantalouden imaginäärisiä velkasummia ei tulla koskaan maksamaan. Varoufakis ehdottaakin kaikkien maiden velkojen leikkausta 60 prossaan.

Mun mielestä ne voitaisiin leikata kokonaan. Saataisiin sellainen brand new start.

Tosin maailmansota tai Kalifornian jättimaanjäristys toisivat nekin kunnon ruiskeen maailman ontuvaan talouteen.

Kinkkeihin ei kannata satsata, he uppovat ihan kohta omaan velkavuoreensa.

Suomessa pitäisi erota eurosta. Perustaa ksinoita ja bordelleja. Luoda verovapaita teollisuusalueita ryssille ja muille. Eli pelaamalla sikaa Sveitsin tavoin tämä pikkuinen kaupunkivaltion kokoinen rääpäle pärjäisi hyvin.

Eikä tänne suoraan sanoen kannata ulkomaalaisia haalia kun ei ne kuitenkaan opi kieltä ja siivoojia saadaan omastakin maasta kun vähän uhkaillaan avustusten leikaamisella.

No Kotkaan tulee kohta maailman suurin ostokeskus joten täältä se tulevaisuus alkaa, tai sitten loppuu.


Olen myös talouden ohella paneutunut psykiatrian nykytilaan Kopakkalan ja Daviesin uunituoreiden kirjojen perusteella. Analyyttisesti lukemalla niistä ei tule hullua hurskaammaksi.

Lääkkeet ovat siis huijausta, sokeripala toimii kun ei kerrota sen olevan sokeripala. Koko tämä suunnaton lääketieteelline koneisto on näiden kahelien mielestä huijareiden ja ryövääjien käsissä.

Ihminen parantuu itsestään, tai sitten ei asialle kannata/voida lääketieteellisesti mitään yrittää tehdä. Terapiaan voidaan antaa, vaikka se on vielä lääkkeitäkin suurempaa paskaa.

Ihan sama mulle. Luulen että kukin tyyppi joutuu kokeilemalla löytämään oman cocktailinsa. Eikä sillä ole mun mielestä mitään väliä miten se tehdään. Pääasia että se toimii.

Mitään lopullista totuutta ei tässä psykiatriankaan tapauksessa ole olemassa. Kysymykset vain vaihtavat muotoaan ja vastaukset myös. Joku analyyttisen filosofian taitaja pitäisi Kopakkalan ja Daviesin kirjoja alkeellisena ajatteluna.

Mutta ajattelulla ei psykiatriassa ole mitään merkitystä, kuten juuri nämä samat hemmot todistelevat vastustajistaan.

Jos kaikki ovat väärässä, kuka todistaa heidän olevan oikeassa?


Dr. Muza kävi rymyviikonlopun Kotkassa. Päästiin tuurimoottorilla Kaunissaareen asti. Juotiin kallista konjakkia Katariinan Meripuistossa. Istuttiin vähän siellä sun täällä, eikä huomattu Paavo Lipposen Hesarissa kertomalla tavoin Kotkan arkkitehtuurin ainutlaatuisuutta.

Olimme osa maisemaa, rakennusteollista kokonaistaideteosta, vaikka bussi ei suostunutkaan ottamaan dr. Muzaa kyytiin sunnuntaina.


Kesä on mennyt hujauksessa. En ole jaksanut motivoida itseäni työstämään muistikirjoistani definitiivistä omaelämäkertaani "Kadonnutta aikaa kadottamassa".

No onpahan jokin porvarillinen projekti johon uppoutua kun sille päälle satun. En tosin yhtään tiedä missä silloin olen, eikä sillä ole mitään väliä.

Voihan siinä käydä niinkin, että täältä Kotkasta ei enää koskaan päästä kunnolla lähtemään.

Lentokentälle on vähän pitempi matka, sushibaareja puuttuu, samoin erikoislääkäripalveluja. Mutta uutta moottoritietä hurauttaa reilussa tunnissa stadiin.

Parasta siellä on siis istua Stockmammin nahkanojatuoleissa katsomassa kuinka tossua kulutetaan, mutta silti kauppa tekee kuolemaa. Vähän niin kuin tämä toinen ennen kaikkea isompi Hesari, josta ei saada enää millään opilla kannattavaa.

Kannataisi myydä se kiinalaisille Nokian tyyliin joka myi konkkakypsän matkapuhelinosastonsa Microsoftille 6 miljardilla, vaikka sen todelline arvo olisi ollut monta miljardia persnetolla.

Finacial Timesin osti Nikkei, kyseessä juuri samanlainen prosessi jota tässä Sanomalle suosittelen.


Vaikka kesä on ollut säiltään paska, on täällä Kotkassa viihdytty vähän liiankin hyvin. Ei ole huvittanut lähteä ulkomaille turistien tallottavaksi.

Sitä tosin tällä hetkellä saa olla täällä Kotkassakin jossa 200.000 ihmistä ottaa osaa Meripäiviin. Lisäksi on ollut kahdet isot kansainväliset markkinat. Vähemmän humua piisaisi meikäläiselle. Kuseskelevat ja tappelevat nämä tälle perälle eksyneet kulttuuri-ihmiset.


Lopuksi vielä definitiivinen totuus Kymenlaaksosta:

Kotkassa on vain yksi kirjailija, Jari Järvelä. Ei kulu viikkoakaan ilman että hän senttaisi jostain jotain Kymensanomiin. Milloin on joulu, juhannus, syksy, kevät, liikaa lunta, liian vähän lunta. Ei huolta Jari Järvelä skrivaa esseen sanomiin. (En ole tosin lukenut hänen kirjojaan, sillä hän on mun stailiini aivan liian kiltin näköinen mies.)

Kotkassa on lisäksi vain yksi valokuvaaja, Juha Metso. Minnekään ei voi mennä etteikö hän heiluisi maanisena kameransa kanssa. Hänen Suursaari näyttelynsä oli ihan okei, mutta muuten en ole varma häneenkin kuviensa laajemmasta taiteellisesta tasosta.

Ja Haminasta tulee tämän alueen ainoa rokkari, Pöllö Miljoona. Ei ole niin pieniä markkinoita etteikö häntä jostain palkittaisi, tai patsasta hänelle pystytettäisi.

Eilen hän sai sanoituksistaa (jotka ovat 99 prosenttisesti kaameaa paskaa) Junnu Vainio palkinnon kun vissiin kaikki muut tekstin tekijät ovat jo sen saaneet.

No eihän Oulussakaan ole kuin yksi rokkari, Kauko Röyhkä. Molemmat saavat hurjasti työtä ja toimeentuloa kun joskus 30 vuotta sitten muutaman hitin nuoruuden huumassaan maailmalle pukkasivat.

Nyt he ovat too old to rock and roll, too old to die.

Mikä tuossa, hyvähän se on kun Suomesta löytyy vielä omaperäistä nurkkakuntaisuutta. Ei se mua häiritse. Lisää patsaita ja palkintoja Pöllölle ja Kakelle!

7/13/2015

Rainy Helsinki Summer Days 2015

Stadissa tapahtuu ja ei tapahdu.

Kirranilla vielä muutamaksi viikoksi ankara antibioottikuuri.

Carusellin lohipizzat pitävät pintansa.

Samoin Artekin huonekalut ja Anttilan matot.

Kämppä on psietty isolla rahalla kuosiin, vai myyntikuntoon? Aika näyttää.

Ostarin yhtä purettavan osan kapakkaa on tullut emännöimään entinen Kallion grillin omistajatar. Kossuvissy 4 euroa only, piti kumota muutama. Terävä viina kun sopii meikäläiselle kaljapöhöä paremmin.

Pikkurikolliset tekevät tiliä ostarin pankkiautomaatilla. Ensin bulvaanit nostaa rahat, sitten ne jaetaan viereisessä kapakassa hämärän puuhamiehille. Ja harmaan talouden rakennusalalla kerrottiin muka olevan mennyttä aikaa. Tosihyvin osaavat tyypit peittää jälkensä...

Stadissa en osaa keskittyä lukemiseen. Täällä on liikaa kaikkea härpäkkeitä.

Kotkassa kaikki on pienempää, elämässä on enemmämän tilaa.

Mutta reality strikes back. Tuskin kummiskaan vielä tänä kesänä muutetaan sinne pysyvästi.

Tämän viiikon lopulla dr. Muza tulee Kotkaan ja lähdemme säiden salliessa saareen, nimittäin Kaunissaareen.

Enkä aio missään tapauksessa alkaa Radio Helsingin tulevan konkurssipesän omistajaksi, vaikka osakkeita tyrkytetään kanavalla jatkuvalla syötöllä. No samaa asemaa kuunellaan netin kautta Kotkassakin.

Mitään muuta kuin erikoislääkäripalveluita ja sushiravintoloita ei puutu Kotkassa.

Kotkan kaupungivaltuusto on yksimielisesti hyväksynyt Kantasataman outlet-keskuksen rakentamisen venäläisin voimin.

Kunpa siitä tulisi jotain, vaikka asiassa on monta kummallisuutta.

Esimerkiksi mistä saadaan ne sadattuhannet ostajat kyseiseen kostoparatiisiin?

Ja kuka rakentaa asuintalot kun Kotkassa on entisetkin hankkeet pantu jäihin? Venäläisetkö joiden luksusveneitä Kantasatama on tätänykyä täynnä?

Kotka on taantuvaa teollista rustbelt Suomea, joten kaupunki on valmis toki tarttumaan kaikkiin mahiksiin, vaikka ne kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta.

Mitäpä tähän lisäämään. Säät ovat edelleen surkeat.

Kunpa ensi kuun alussa Stockiksesa olisi paremmat kelit.

Hyvästi taas stadi, mä lähden kunnon kundien Kotkaan.