12/19/2013

Last Day in Bangkok





Last Day On Earth


Vientianessa pari härmäläistä visioi viinan voimalla kovaan ääneen raflassa tulevaisuuden bisneksiään. Jotakin piti kirjoittaa ja tehdä jutuista jonkin sortin asiakastutkimuksia. Vissiin bisnesidea ja huijaus oli siinä, että otetaan vain 50 ihmisen otanta, joka sitten tietotekniikan avulla monistetaan laajaksi otokseksi. 2-3 euroa miljoonaa euroa oli helppoa rahaa kuulemma tiedossa, eikä tilaisuus enää heidän elämässään toistuisi. Tuli jotenkin mieleen matkat Ratson kaa 10 vuotta sitten, meillekään ei mikään tuntunut mahdottomalta. Onneksi nykyään osaan jo olla hiljaa, enimmäkseen.


Tästä tuli pitkä reilaus vaikka tarkoitus oli oleskella vain parissa paikassa. Bangkok Chinatown - Koh Lanta - Pattaya - Chiang Mai - Luang Prabang - Vang Vieng - Vientiane - Bangkok Eastin Grand Hotel Sathorn. Seuraavalla kerralla vähemmän, vaikka Bangkok reissun lopuksi tuntuu edeleen maailman Blade Runner City ykköseltä. Kaikki on täällä helppoa, jos osaa käyttää skytrainia ja joella kulkevia erilaisia kulkupelejä. Olen ollut täällä ainakin 10 kertaa mutta en yhtään kyllästynyt mestaan. Mulla on Euroopassa Pariisi, täällä Aasiassa se on Bangkok. Ei yhteen elämään paljon muuta tarvitse mahtua.


Vähän on tultu rantuiksi asumusten suhteen. Kovemmalla kurilla reissu olisi tehty alle puolella. Nyt vähän tai vähän enemmän parempia hotelleja. Maaosuudet kuljettiin yksityisautolla, joka tietenkin maksoin kymmenen kertaa enemmän kuin minibussin retale. Kuitenkaan päivääkään en vaihtaisi pois. Ehkä Vang Viengissä ja Vientianessa oli paukut väliaikaisesti lopussa, mutta niin niiden kuuluu reissun lopulla ollakin. Kotiin palaaminen tuntuu varsin kohtuulliselta ajatukselta.


Aasiassa on valtava meteli päällä koko ajan. Rahalla voi ostaa ennen muuta yksityisyyttä ja hiljaisuutta. Ja sitä olemme aina tilaisuuden tullen tehneetkin. Täällä Eastinin 28. kerroksessa sielu lepää katsellessa muurahaisen kokoisia autoja ja nauhana kaupungin läpi virtaavaa Chao Praya jokea. Moni muukin reissaaja on päätynyt tänne huilaan, suomalaisiakin Australian reppureissureita on täällä tavattu. Jotenkin 5 tähden hotellin idea menee sekaisin kun reppureilla lännestä on varaa täällä budjata. Ryssiä ei sentään ole näkynyt. He ovat Pattayan porukkaa, pohjoinen Thaimaa ja Laos oli aika vapaa tästä sakista remumeininkeineen.

Ikkunasta näkyy joen toisella puolen Peninsula hotelli, jota Hytönen jaksaa vuodesta toiseen hehkuttaa Iltalehdessä. Se on kuitenkin väärällä puolen jokea ja jäänyt kooltaan sitä paljon suurempien hotellien varjoon, kuten tämän Eastininkin. Siellä se perkele shamppakaljaa vetää ja kuvittelee että siitä kannattaa joka välissä olla kehumassa. Pienellä miehellä on pienet aivot, pienet unelmat, pieni kalu tai jotain.

Siam Paragon, suosikkiostarini, on tällä hetkellä Instagrammissa maailman kuvatuin kohde. Nykin Times Squarekin jää jälkeen. No siellä ollaan tietysti osteltu ja syöty. Kinokunya kirjakaupassa kolutiin hyllyjä. Huaskaa oli että Hunter S.Thompsonin kirjat oli luokiteltu True Crime hyllyyn. Bukowskia ja muita alapääosaston erikoismiehiä ei oltu esille asetettu, ehkä ne kakka- ja kaljajutut ei täällä puraise ketään.

Eipä muuta tällä kertaa, aamulla limolla lentokentälle ja illansuussa Suomen aikaa olemme takaisin Pöxymäen ikuisilla kukkuloilla. So long again boys, you can also this time take my place.


12/15/2013

Bangkok Nights




12/10/2013

Zen of the Social Media Marketing in Laos





Tämä juttu ei vastaa otsikkoa, mutta so what, mikäpä vastaisi? Monument Books kirjakaupassa täällä Vientianessa oli myynnisä tämän niminen opas - Laos. Luang Prabang on chikkiä sakkia sieltä täältä, Vang Vieng kuorma-auton sisärattaalla joessa kelluvia wannabehappopäitä, Vientiane pieniä ihmisiä moottoroiduissa ajoneuvoissaan. Vois tästä Laosista toki sanoa enemmänkin, mutta ei nyt huvita juttuja kirjoitella. Spotifyn Premium toimii täälläkin, joten ei ne kommarit ole täällä kovinkaan vauhkoina ideologiansa kaa.

Ranskalaisia kahviloita, Mekong joki upea ylhäällä Luang Prabangissa, surkee täällä pääkaupungissa, sijaitsee jossakin moottoritien takana pienen pieneksi kutistuneena. Ranskalaiset vanhat äijät viheltävät kimeästi, eivät tiedä 60-luvun päättyneen Pariisissa jo aikoja sitten. Patongin tapaista tungetaan suuhun kaikissa muodoissa, hampurilaisia myöten. Köyhä on tämä Laos, mutta ei se ole mun vika. Kaikki toimii ja on toimimatta jälkijättöisesti. Lisäksi ylhäällä pohjoisessa yöt ovat kylmiä. Lämmitystä eikä lämmintä vettä ole. Menee reilaushommiksi. Onneksi vanhan maailman mukavuudet ovat kondiksessa täällä Vientianen upouudessa Ibiksessä, vaikka asiakkaita ei tämäkään pulju ole vielä löytänyt. Kaakkois-Aasia maailmantalouden lama-aikaan on tyhjiä hotelleita, tyhjiä ravintoloita, uskonsa menettäneitä yrittäjän tapaisia tyhjäaivoja. Lisäksi koko ajan rakennetaan lisää kapasiteettia, jotta varmasti kukaan ei jatkossakaan elä kunnolla bisneksillään.

Jotenkin tämäkin mesta alkaa olla moneen kertaan nähdyn tuntoinen. Härmässä on kaikki paremminkin, vaikka puoli kansaa istuu alkutalven pimeydessä haulikon piippu suussaan. Jos oman kämpän voisi ottaa jossakin virtuaalisessa muodossa matkaan, mikä täällä olisi ollessa. Reissaaminen on alkanut viime vuosina vähän väsyttään, vaikka aina pitää päästä tien päälle. Tosin monen ulkosuomalaisen tavoin ymmärrän, että Härmä on paras, muut tulee kaukaa perästä. Kaupungit pitäisi vain kattaa lasikuvuilla ja pystyttää palmuja. Suuri osa stadin keskustaa on tosin jo kaivettu tunneleita täyteen, että jos ei kylmässä kestä, voi siellä kusen hajussa olla lämpimässä. Mutta kaljaa ei saa laimentaa, kuten raittiusväki näköjään taas puuhaa.



Parasta tällä reissulla on kunnon jatkojohto monella päällä. Pahinta paskan imelä haju menomestojen raflojen liepeillä. Totta tosiaan ne pulputtavat perseistään paskaa kuin Charles Bukowski tarinoissaan. Pökäleitä olemme kaikki tyynni. Luultavasti suurin osa väestä vihaa Bukon tavoin sivistystä ja itseään paremmin pärjänneitä. Ylevä ja aleva on siis kierolla tavalla toisiinsa kietoutuneina. Eikä Isoveli jaksa enää valvoa. Pysy hereillä, Veli, pysy. Eihän tästä diktatuurista voi tosissaan sanoa paljon kielteistä. Laos on Kaakkois-Aasian takamaata, ollut milloin minkäkin sakin kynsissä. Köyhä maa kaikilla köyhyyden mausteilla. Sitä on hyvä miettiä sushibaarissa, joita täältäkin löytyy aina nurkan takaa.

On sekin nykyään reissussa kivaa että voi halavalla soittaa Suomeen Skypellä. Katsoa suomalaisia uutisia, joissa ei koskaan tapahdu mitään. Eli asiat ovat reilassa, ei Amerikan suurkaupunkien tavoin suurin osa kansaa työnnä kuset housussa ostoskärryjä ja yx prossa piileksi sähköaitojen takana pelkäämässä köyhien kostoa. Amerikka on paska maa, sinne en mene enää kuin Manhattanin saarelle. Mutta Eurooppa on täynnä nähtävää ja oltavaa. Esmex seuraavana talvena voisi mennä vaikka Sisiliaan pimeyttä pakoon. No mutta kunhan tästä vielä jouluksi ehditään himaan, voi alkaa miettiä kannattaako enää lähteä vai onko turvallinen ei-mitään sittenkin paras olotila ihmiselle, luultavasti Pohjoismaat pärjäävät juuri sen vuoksi että kun kaikki on suht koht tasapaksua on lopptulos erinomainen. Siihen päälle vielä lätkämatsit ja Eurofudis, koiran kävelyttäminen hengenvaarallisen liukkailla tiellä, kunto-ohjelmien noudattaminen, Spotifyn huudattaminen... Suomi voittaa jälleen kerran nämä palmubanaanivallat sata nolla, vaikka pitkään luulin tilanteen olevan päinvastainen. Olin päästäni sekaisin, hyvä että oikeus voitti lopulta. Ei täällä ole mitään vikaa, mutta kuitenkin. Tack och adjö!