Seuraavaksi lensimme pojan kanssa Malesiaan Penangin saarelle työlomalle. Poika laatisi sanelustani raportin Hong Kongin paikallishallinnon kehittämiseksi. Samalla voisimme keskustella hänen tulevista entistä rahakkaimmista työtehtävistä jotka uskoisin listan valmistumisen jälkeen hänen harteilleen.
Penangilla hommat menivät kuitenkin kimuranteiksi. Olin kyllästynyt, välttelin poikaa, annoin hänelle kaikenlaisia näpytystehtäviä, jotka olivat vuosien varrella tärkeämmän tekemisen puutteessa jääneet tekemättä. Keskityin ginihommaan, poika kommunikoi vempeleillään käskyjäni Taloon jääneille. Pian alkoi kaikenlaista häirintää kuitenkin esiintyä. Homma meinasi lähteä käsistä, tyypit painivat pojan tuomaan viestejään vaikka kuinka kielsin. Otin intialaisen ajaman taksin Georgetowniin, käskin ajamaan ginipaikkaan. Otin muutaman totin ja käskin kuskin ajamaan takaisin.
Myöhemmin lähdettyämme Penangilta soitin vanhasta tottumuksesta Mirkalle valittaakseni hotellimme intialaisen henkilökunnan väärinkäytöksistä, Malesian sorrettujen tippirahalle persosta kansanluonteesta. Pyysin häntä lentämään Tyynenmeren yli Kaliforniasta selvittämään tilanne.
- Olihan sinulla se taiteilijanainen vuosia sitten Kalkutasta? Et sinä silloin katsonut intialaisia kieroon.
- Onneksi oli ja meni. Aasian hotellien respat ja hissipojat ovat kaikki sukujuuriltaan Intiasta. Ne käyvät tipin toimesta irrottamassa huoneestasi kaiken mikä irti lähtee: television antennin, kahvinkeittimen johdon, kaikki lamput. Kerta kaikkiaan kähmäistä porukkaa!
- Kuulostaa tuo lamppujen irrottaminen jotenkin tutulta. Eivätkä ne tietenkään osaa edes uida?
- Ne jos ketkä eivät osaa uida. Jos heität inkkarin uima-altaaseen, kuten usein mieli tekee, niin sinne uppoavat ja hukkuvat, vaikka jalat yltäisivät pohjaan ja pää pintaan. Hätääntyvät eivätkä ymmärrä nousta seisomaan ennen kuin on liian myöhäistä. Olen nähnyt tämän toistuvan lukemattomia kertoja. Kertaakaan ei ole tullut mieleen mennä apuun.
- Eipä ole sinulla hyvää kokemusta intialaisista?
- Intialaiset kyttäävät hotellin käytävillä, hisseissä, ravintoloiden auloissa valmiina iskemään käsi ojossa kimppuusi. Sen sakin kanssa kannattaa tehdä heti kättelyssä tilit selviksi. Tippiä ei tule antaa missään olosuhteissa, missään muodossa, vaikka oppisivat uimaan altaan päästä päähän. Jos annat aihetta se roskaväki kyllä keksi syyn roikkua niskassasi. Jos muu ei auta, uhkaan paiskata ne altaaseen. Koska ne pelkäävät kuollakseen vettä, saan olla takuuvarmasti rauhassa. Joku saattaa lähteä hullun kiilto silmissään perässäni altaaseen, mutta se on sitten hotellin allasmiehen juttu pelastaako vai antaako hukkua.
- Sinulla on synkkä näkemys kiinalaisten ohella myös toisen nousevan Aasian tiikerin Intian asukkaista?
- On se. Jouduin epäonnekseni jälleen tutkimaan intialaisten tapausta siellä Copthorne Orchide hotellissa Penangilla. Sen henkilökunta on mustahipiäisiä etelä-intialaista, brittien kauan sitten saarelle kuskaamaa siirtoväkeä. He seurasivat minua heti hotellin saapumisen jälkeen koko ajan tippiä kärkkyen, sillä low seasonilla hyvät pokat ovat harvassa. Hissipoika ajeli matkatavarakärryn kanssa ylös alas jatkuvasti toivoen minun astuvan samaan kyytiin. Aina kun painoin 13. kerroksen nappia jossa huoneeni oli tuli musta intialainen kyydissä. En ymmärrä miten se onnistui aina tunkemaan samaan kyytiin? Joko niillä on viekkaan tarkka käsitys ihmisten liikkeistä, tai sitten ne ovat piilottaneet kameroita käytäville.
Yrittäessäni keskittyä työhön huoneeni oveen koputettiin. Menin avaamaan vaikka tiesin mitä oli tulossa. Pieni musta intialainen seisoi pyyhkeen kanssa ovenraossa:
- Pyyhkeenne, sir, se sanoi ojentaen pienen kangasnyytin.
Katsoin miehen ojentamaa käsipyyhettä ihmeissäni. Sitten tempasin rätin äijän kourasta ja paiskasin oven täysillä kiinni.
- Saitko tämän jälkeen olla rauhassa?
- Mitä vielä. Siitä ne tummat etelän intiaanit vasta innostuivatkin. Eivät kyenneet kaikessa kohtalonuskossaan ja Tarot-korttien lavaamisessaan uskomaan minun olevan heidän vuosituhansien aikana kehittämäänsä vippipeliä etevämpi. He olivat tarkoituksella antaneet minulle huoneen 13. kerroksessa. Tajusin heti mikä on homman nimi.
- Mitä tapahtui seuraavaksi?
- Otin aloitteen omiin käsiini. Tyhjää ginipulloa kaulasta kiinni pitäen poistuin huoneestani. Tilasin hissin joka oli seuraavassa kerroksessa kytiksellä. Ovi avautui, hissi oli täynnä mustapäitä.
- Otit hatkat?
- Mitä vielä. Okei, you´re here all the bunch, lausuin kylmästi astuen sortinsakin sekaan ginipullo valmiina raatelemaan. Murisin heille, sillä aloin olla todella tympääntynyt tyyppien uhitteluun. Hissi laskeutui aulaan, astuin ulos, porukka seurasi, livahdin salamannopeasti heidän taakseen. Saalistajista tuli saalis. Heillä meni pasmat sekaisin seuratessani porukkaa ginipullo kourassani. Olin liian nopea, liian älykäs heille. Jaksan parhaimmillani uida kaksi kilometriä. Ette ikinä saa minua pyydyksiin, uhittelin. Mustat inkkarit tajusivat pullosta tulevan kaaliin hetkenä minä hyvänsä ja hajaantuivat kaakattaen kuin kanat pakosalle ympäri aulaa.
- Ja sitten laskeutui jälleen rauha maahan? Länsi oli vielä kerran voittanut idän kisassa maailmanherruudesta.
- Kutakuinkin. Kävelin hotellin ravintolaan ostamaan tupakkaa hermojani rauhoittaakseni. Kyyppari tiskin takana oli puoliksi kiinalainen, toinen puoli pärstästä tuli Burmasta. Aski maksoi 12 riggettiä. Kun kaveri pistin vaihtorahat kouraani, aukaisin pinkan kokeeksi. Kymppi puuttui. Nostin katseeni ja iskin tyhjän ginipullon tiskiin. Wait for second, sir, sai tyyppi kakaistua etsien epätoivon vimmalla puuttuvan setelin omasta lompsastaan. Odotin jääkylmänä, sain uupuvan setelin, irvistin kyypparille, murisin ja lähdin menemään. Murisin sen jälkeen varmuuden vuoksi koko ajan ollessani liikkeellä huoneeni ulkopuolella.
- Minne menit?
- Syömään menin. Hotellin ohi kulkeneen moottoritien toisella puolen oli hyvä korealainen ravintola. Mutta paikan omistaja oli epäilyjeni mukaisesti homppeli ja tuli käyntikorttikourassaan toivottamaan minut tervetulleeksi ties mille retkelle sodomaan ja gomorraan. Käännyin ovelta, tyyppi yritti tunkea käyntikorttiaan kouraani. Jatkoin pidemmälle hotellista. Vastaani tuli Pohjois- ja Etelä-Intian sapuskaa tarjoileva ravintola. Astuin tyhjä sisään ginipullo aseenani.
- Ei voi olla totta? Oliko sinulla vielä tuossakin vaiheessa tyhjä ginipullo kourassasi?
- Oli, kourassa oli. Iskin sen tiskiin ja käskin tyyppejä pistämään liikettä kinttuihin. Sapuskat tuli kerrankin nopeasti ilman mitään pulinoita. Enkä syötyäni lukuisista tarkistuslaskelmistani huolimatta löytänyt laskusta virhettä. Niinpä päätin jättää asian sillä kertaa siihen. Palasin huoneeseeni hermojani rauhoittaakseni kaatamaan kiduksiini muutaman ginitotin. Minulla oli kaiken kokemani jälkeen paljon keralalaisia vastaan.
- Miten onnistuit pääsemään pois Penangilta??
- Rauhoituttuani yön pimettyä jokailtaisten päiväntasaajan lähistölle ominaisten trooppisten sadekuurojen jälkeen hain 7elevenistä kassillisen Sianpääginiä, vettä ja suklaata. Kuljin aulan läpi muristen uhkaavasti. Palattuani asetin "Ei häiriötä"-kyltin ripaan ja telkesin oven. Istuin sohvalla pimeydessä pullo kourassa sen varalta, että inkkarit olisivat saamastaan selkäsaunasta mitään oppimatta päättäneet hyökätä huoneeseeni.
- Eivät kuitenkaan hyökänneet?
- Eivät uskaltaneet. Kuulin tosin jatkuvasti outoa rapinaa oven takaa. Avasin läppärini ja ostin ensimmäisen lennon pois saarelta. Loma oli mennyt intialaisten takia pilalle. Palasin kinkkien suojiin Hong Kongiin.
- Miten sait laskun kuitattua niiden kytätessä?
- Suunnitelmani oli aukoton. Hissille 7 askelta, tiskin ensimmäisen virkailijan luo lähtöjalasta riippuen 11-12 askelta, laskun kuittaus, ei tipin tippiä, 78 askelta hotellin ulko-ovelle, sitten niin nopeasti kuin kintuistani pääsin lähimpään taksiin.
- Miten sait matkatavarat kulkemaan mukanasi?
- Se minua koko ajan kytännyt intialainen häkkipoika juoksi kärrynsä kanssa hotellin aulan portaita häkki rytisten perässäni. Laukut pomppivat kyydissä. Faster, faster, kiroilin hänelle. Laukut lensivät taksin peräluukkuun. Taksin kaasuttaessa kohti lentokenttää näin mustapäisen häkkipojan ja koko Malesian kaikkia rotuja edustavan henkilökunnan katsovan epäuskoisina perääni. Sakki oli epäonnistunut surkeasti. Eivät saaneet tipin tippiä, vaikka panivat minut tarkan suunnitelmansa mukaisesti asumaan 13. kerrokseen. Odottivat kai villeissä unelmissaan minun hyppäävän parvekkeelta alas. Olisivat päässet sen jälkeen vapaasti penkomaan tavaroitani. Olisivat vieneet mennessään kaiken tupakantumppeja myöten.
- Olipa täpärä pelastuminen. Mitä sille tyhjälle ginipullolle tapahtui?
- Taksin kurvatessa pihasta moottoritielle ruuvasin ikkunan auki ja paiskasin sen taakseni kohti hotellin edessä lymyilevää sakkia.
- Ehtivätkö karkuun?
- En tiedä. Kuski oli myös tietenkin täyspöpi etelä-inkkari, eikä ymmärtänyt kehotuksistani huolimatta pysähtyä, jotta olisin voinut tarkistaa asian.
- Ei ole helppoa olla vainoharhainen.
- Ei ole, ei. Lentsikassa ei onneksi ollut intialaisia. Mutta yksi ilmiselvä homotapaus oli stuerttina. Sain hänet kuitenkin hiljaiseksi kun vessaan mennessäni pyörittelin persettäni hänen edessään hinttien tapaan. Ei uskaltanut sanoa mitään, sillä Malesiassa olisi päätynyt ruoskittavaksi jos olisi ilmieläväksi hintiksi paljastunut. Olin saanut koko revohkasta tarpeekseni, joten jätin asian silleen.
- The End, tämä stoori, Mirkka sanoi puhjeten taputuksiin Tyynenmeren toiselle rannalla. - Jopa ovat intialaiset paskasakkia! Hukkuvat omaa tyhmyyttään. Kyttäävät hississä ympäri vuorokauden tippiä. Intialaisista ei ole vaaraa. Mutta sinulla ovat vielä kiinalaiset hoitamatta?
- Voin kertoa lyhyesti miten kinkit käyttäytyivät Penangilla, jonne en enää taatusti ikinä matkusta. Yhtenä iltana menin katsomaan kohuttuja kiinalaisia laulajattaria Copthorne Orchide hotellin Star Loungeen. Hotelli mainosti heidän olevan kansainvälisen tason tähtiä Shanghaista. Se joka osti heille eniten 100 riggettiä maksavia ruusuja, sai heidät illan lopussa viereensä sopimaan yön jatkosta.
Astuin sisään. Paikalla oli muutama paikallinen isokiho kaatamassa shamppakaljaa kiduksiinsa. Vuoronperään kiinalaisia iskelmiä hoilottaneet tytöt saivat kukkia niukanlaisesti. Päätin nostaa konsertin tasoa. Ostin kauniimmaksi arvioimaltani laulajattarelle kymmenen ruusua. Kihot hermostuivat minun tulleen reviirilleen. Hekin alkoivat ostaa tytöille lisää ruusuja. Heidän henkivartijansa katsoivat minua uhkaavasti valmiina heittämään minut pihalle Star Loungesta. Murisin heille kipaleiden välissä ja ostin tytöille lisää ruusuja. Kalliiksi se tuli, mutta kannatti kumminkin. Ja menihän lasku Talon edustustililtäni. Malesian kinkki osti 20, minä heti perään 50, hän nokitti sadalla, minä yritin ostaa 500, mutta ruusut loppuivat kesken, laulu taukosi salissa.
Kinkkien vastalauseista piittaamatta iskin kasan riggettejä ja luottokortteja pöytän. Star Loungen johtajatar säntäili hermostuneena ympäriinsä rauhoittamassa kaiken malttinsa, kaiken kunniansa menettäneitä kiinalaisia. Jollakin opilla, ilmaisilla drinkeillä kaiketi, hän sai heidät lähtemään perässään karaokebaariin.
Molemmat Shanghain tytöt tulivat arastellen pöytääni. Menimme seuraavaksi takaosan privaattiin ja lukitsimme oven. Tilasin ginipaukkuja itselleni, samppanjaa shanghailaisille laulajattarille. He eivät puhuneet sanaakaan englantia, yrittivät hyvittää tämän käpälöimällä vuorotellen laulujen lomassa reisiäni ja jalkoväliäni. Sain touhusta pian tarpeeksi, päätin lähteä huoneeseeni paiskomaan hommia, työt pyrkivät väkisin jatkoille.
Saavuttuamme huoneeseeni löin heille molemmille rahatukot kouraan ja osoitin eleilläni, että kuteet on riisuttava veke. He epäröivät, mutta kävivät sitten kuuliaisesti kylppärissä riisuutumassa ja ottamassa suihkun pesten törkeät huoran meikit naamaltaan ja päästivät tötterökampauksensa vapaaksi. Sitten he marssivat peräkanaa pyyhkeisiin verhoutuneina vuoteeseen odottamaan. He yrittivät näytellä aroilta, mutta tein heille heti pelin säännöt selviksi: ensin panen toista ja sen jälkeen toinen huora saa vuorollaan lutkuttaa minun vehkeeni uudestaan pystyyn ja imeä sen toiseen laakiin. Vedin kuteet veke ja panin kännykkäni videokameran kuvaamaan, vedin peiton syrjään ja käskin tyttöjen levitellä huoramaisesti. Kuvaamisen jälkeen menin sänkyyn heidän väliinsä. Tytöt suutelivat, hiplasivat, hyväilivät antamieni ohjeiden mukaisesti kaluani. Panin läpät korvilleni ja aloin kuunnella tapani mukaan Arvo Pärtin musiikkia kännykkäni soittimesta.
Homma ei hoitunut, letku teki tenän. Tytöt eivät tienneet mitä tehdä, joten lopulta vehkeeni pysyessä letkumaisen velttona he alkoivat sekstata keskenään. Väsyttyään he sammuttivat valot ja alkoivat nukkumaan. Laskin kaikessa rauhassa 1508:aan ennen kuin heitin heidät juhlakamppeet kainalossaan alastomina käytävään.
Aamulla Kaarelan poika väitti nähneensä alastomia kiinalaisia naikkosia tulevan huoneestani yöllä ja menevän kamppeet kainalossa hissiin.
- Oliko heillä todellakin kamppeet kainalossaan? tenttasin tapani mukaan poikaa.
- Oli.
- Jos heillä oli kerran kamppeet matkassa, niin miksi he sitten alastomina kulkivat? Olisivat panneet ryysyt niskaan. Oletko napannut pillereitä tai muita huumeita kun olet öisin olet käytävässä kytiksellä?
- No en kyllä takuulla ole.
- Sinun on kuitenkin käytävä varmuuden vuoksi Diakonissalaitoksella antamassa virtsanäyte. Ei näihin kansainvälisen tason huippuhommin oteta huumehörhöjä, jotka väittävät nähneensä alastomia kiinalaisia laulajattaria hotellin käytävässä. Sinut testataan tästä lähtien kolmen viikon välein.
- Asia klaari, poika sanoi alistuneesti mennessäni aamiaisen jälkeen hotellin lounge baariin mukavaa nahkaiseen nojatuoliin ottamaan pari ginimoukkua. Lähetin pojan päiväkoneella Bangkokin kautta Helsinkiin. Sanelua Hong Kongin raportiksi emme häirinnän vuoksi olleet ehtineet tekemään. Matkaraportin kaikkine olennaisine yksityiskohtineen oli kuitenkin oltava pöydälläni kun palaisin. Sanelisin sen uusiksi jossain välissä. Tytöt saisivat löydä sen koneelle. Pojan ,mentyä tein kuten tein, pääsin karkuun intialaista vippisakkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti