Mikhail Baryshnikov "In Paris"

Yli 10 vuoteen en ollut käynyt teatterissa, joten maailmankaikkeus päätti kunnioittaa tätä ankaralla Helsinkiä piiskanneella troopppisella sadekuurolla. Korjaamolle oli kertynyt tätä pahamaineista "kylddyyriväkeä" pilvin pimein. Oli mm. YLE:n kulttuuritoimittaja Aromaa joka ennen esitystä nuoleskeli apinan tavoin jotakin entistä tanssijaa, joka oli tehnyt uraa myös Nykissä. Ja sitten tämä joviaali Ruben Stiller, jolla on kauhea, suorastaan järkyttävä möhömaha. Näin ollen toivon ettei Mattiesko Hytönen ota häntä kynsiinsä. Monta muutakin oli mutta en minä ala niistä pitämään lukua.

Korjaamon pomo Grunstein hääräsi edestakaisin innostuneena kuin pikkupoika. Ja sitten polkaistiin käyntiin Juhlaviikkojen tapaus "In Paris" näytelmä, jossa toisessa pääosassa on entinen maailmanluokan parkettien partaveitsi Mikhail Baryshnikov. No olihan se taidetta, täytyy tunnustaa. Halpoja kikkojakin toki yleisön nuoleskelemiseksi ohjaaja Dmitri Krymov käytti. Baryshnikovin takki kun tipahti aina naulasta kerta kerran perään ja duracellkoira päästi kuset lavalle. Kultturitantat hörisivät yhtä tyhminä ja mistään mitään tajuamattomina kuin aina ennenkin. Samanlainen tunnelma kuin laitoskulttuurin yleisössä vallitsi Stalinin aikaan Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kokouksissa. Jokainen halusi nauraa pisimpään, tapuuttaa lujemmin ja kauemmin kuin muut.

Näytelmässä valkokaartin kenraali oli ajutunut asumaan Pariisin (lempikaupunkini Venetsian ja Tukholman ohella Euroopassa) Passyyn. Siellä hän tapasi tarjoilijattaren, jonka kanssa päätyi pehkuihin. Sitten kenraali kuoli yhtä äkkiä metrossa ja nainen jäi yksin. Sen pituinen se.

Minusta ei tullut teatteritaiteen ystävää. Se on liian hidasta ja vanhaan klisheiseen muotokieleen takertunutta. Lisäksi laitosteatteri, orkesterit, ooppera vievät lähes kaikki valtion taiderahat. Eli me hyvät ja kiltit veronmaksajat kustannamme tämän kulurakenteeltaan mahdottoman kalliin horotoilemisen näyttämöllä, joka häviää telkulle ja leffoille 100-0.

"In Paris" lähtee Helsingistä kiertämään maailmaa. Siitä odotetaan vuoden tapausta. No eipä ole hääpösti teatterin tila tässä sähköisessä dolby surround todellisuddessa.

Nappasin Korjaamolta matkaan tulevan Taiteiden yön ohjelman. Aion ottaa osaa seuraaviin juttuihin:

1) käydä Pelastusarmeijan museossa Mikonkadulla (en ole ollut tietoinen sen olemassaolosta)
2) mennä katsomaaan Kino Engeliin Helsinki-aiheisia vanhoja dokumenttielokuvia
3) kuuntelmaan urkujen soittoa Saksalaiseeen kirkkoon

Olen laskenut aikataulut tarkkaan; ehdin himaan katsomman kympin uutiset ja käyttämään koiran iltapisulla.

Koska minut on viime aikoina meinattu kulttuurilla tappaa (3 päivää Flow festareilla ja eilen "In Paris" Korjaamolla) jätän tulevan Helsinki Reggae festivaalin väliin, vaikka reggae on minulle läheisintä musaa ja kultturia. Keskityn koiran kanssa kävelemiseen, kuntosaliin, fillarointiin ja Tapanilan Erän nyrkkeilytreeneihin ennen marraskuussa starttaavaa Kaakkois-Aaasian turneeta.
Lähettänyt jussi apila klo 0.41
Kohteen lähettäminen sähköpostitse Bloggaa tästä! Jaa Twitteriin Jaa Facebookiin Jaa Google Buzziin
Tunnisteet: InParis InparisKorjaamolla MikhailBaryshnikov kulttuuritantat RubenStiller JonneAromaa taiteidenyö teatteri valtionkultuurimäärärahat reggae