Ihminen ajautuu joskus tietämättään huonoille teille. Kun erehdyin selaamaan Helmet tietokantaa tulin tilanneeksi Hannu Mäkelän "Elävät ja kuolleet" sekä Jörkka Donnerin repaleiset kuolema ja Diktonius opukset. Ja hullu skitso kun puuron näkee, sehän istuu sille. Luin ne roskaromskut.
Sille en mahda mitään, että Hannu Mäkelä on hyvä kirjoittaja. Kesällä pyörittyäni Venetsiassa luin palattuani suurella nautinnolla hänen 700-sivuisen Casanova kirjansa. Hannu Mäkelä on parhaimmillaan tällaisissa puolifiktiiviseissä jutuissa, joissa hänwen keskinkertainen mielikuvituksensa ja älynsä pääsevät oikeuksiinsa.
"Elävät ja kuolleet" oli erittäin mojova opus itsemurhan yms. turhaan tehneestä pariskunnasta Flemarilla 1929. Paitsi, että lopusta about 50 sivua roskikseen, sillä homma lähti käsistä kun kirjoittaja alkoi kehua nuoren vaimonsa oivallista kykyä käyttää arkistoja hyödyksi.
Ja kai se kalma kutsuu meikäläistä senkin vuoksi, että luin Jörn Donnerin kuolema sitaateista värkätyn opuksen, jossa jälleen kerran todettiin, että lopulta henki menee, eikä tuonpuoleisesta ole kenelläkään tarkkaa käsitystä. Kirja oli onneksi ohut, joten sen lukeminen ei paljon sieluani kylmännyt.
Sen sijaan Donkan pitkään väsäämä Elmer Diktonius elämäkerta oli kerta kaikkiaan vaisu ja sekava. Ilmeisesti sen oikea paikka olisi ollut roskiksessa, mutta kai se kustantaja ei uskalla hänellekään paljon turpaansa soittaa.
Asiat Elmerin elämästä loppuivat pariin sataa sivuun, mutta toki suurmiehestä pitää kirjoittaa vähintään 400 sivuinen suurteos, vai miten tämä jälkijättödiskurssi meneekään? Diktoniuksesta en päässyt pajonkaan perille, mutta Donskun näkemykset punakapinasta yms. kävivät selviksi, vaikka en ymmärrä miksi niitä piti sivutolkulla tässä yhteydessä laukoa?
Onneksi viina oli jälleen lohtuni, ja tempaisin kunnon kännit. Riideltyäni pari päivää Pöksymäen baarin merimiesten ja muiden äidinsurmaajien kanssa tajusin lopettaa lukuharrastukseni tältä vuodelta tähän, ja painelin heti pikku-ukot sängyn alta selätettyäni salille jatkamaan entiseen malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti