12/24/2007

Many Happy Returns

12/14/2007

Planet Normal



Pienet pätkätyypit avaruuspuvuissaan katsomassa Stockkan jouluikkunaa. Kaupungilla epätavallisen hiljaista, liikkeellä enimmäkseen ulkomaalaisia tyyppejä. Ryssät tulevat bussin rämillä, kinuskit Finnairin supertarjouksilla.



Törmään yhteen matkalaukkuja perässään vetävään pariskuntaan eri puolilla kaupunkia. Miksi he eivät mene lämmittelemään sisätiloihin?



Romanialainen kerjäläinen polvillaan almua anomassa. Kansainvälistymisen uudet trendit nousukauden svengaavassa stadissa. Ei mua haittaa vaikka ovatkin uusi elementti. Omat elementtini ovat samat ja vanhat.



Suomenlinnassa on hyvä mittailla tyhjiä maisemia. Tyhjien kapakoiden estetiikan ohella olen muutenkin off season ihminen. Matkustan paikkoihin kun muut ovat muualla. Jokaisella on tämänsä.



Ei yhtään kapakkaa auki, paitsi Chapman, jossa hoitsusakki vetää kinkkusärvintä mahat pystyssä. En mahdu sekaan. Panimo avataan vasta kolmelta, Siwa on tyhjä, kirjasto lakkautettu jossakin välissä, rangaistusvangit näyttelevät työntekoa.



Tuuli on pohjoisesta. Lautta tuo ryssiä ja aasialaisia. Karistan heidät jo alkumatkasta. Täällä ei ole ketään, eikä mitään tekemistä. Paikka vaikuttaa lupaavammlta kuin kesäryysiksessä.




Mielestäni joulukuussa tulisi olla pimeää kuin säkissä ja vetistä. Ei tämä nyt mene kuten pitäisi, mutta keskitytään sitten dark lightiin.



Joku taiteilija kantaa maalausta kainalossaan. Rannan galleriassa on joku opiskelijaporukka. Hyppään lauttaan, joita menee tähän aikaan päivästä tunnin välein. Löydän itseni Rotterdamista, Kampin keskuksesta. Glögiä ja joululahjoja. Olen niin normaali että en edes huomaa sitä. En edes itse huomaa minussa mitään poikkeavaa. Päätän jatkaa kulkuani naamioituneena. Se on pitkässä juoksussa ainoa mahdollisuus päästä vahingoittumatta poistumaan tältä planeetalta.



Ei siinä sitten muuta kuin sailing away.



Tyhjyys silmin katsottuna:

12/13/2007

12/11/2007

Fear and Loothing in Varanasi



Suomalaiset hullut ovat näköjään siirtyneet talven viettoon pimeyttä pakoon Aasian eksoottisiin maisemiin. Eurooppalainen matkavakuutusfirma kertoo vahinkoja sattuvan härmäläisille Thaimaassa eniten Espanjan jälkeen. Jonkin verran asiasta omakohtaista kokemuksta omaavana voin vakuuttaa, että tulevaisuudessa määrä kasvaa potenssiin.

Lisäksi suomalainen ämmä on sekoillut Intian pyhässä kaupungissa Varanasissa israelilaisen äijänsä kanssa. Pariskunta oli ylittänyt uutiskynnyksen vasta sekoilujensa siinä vaiheessa kun he olivat yrittäneet hukuttaa 2-vuotiaan tyttärensä Ganges-jokeen:

xpressindia » Story

Posted online: Sunday , December 09, 2007 at 12:00:00
Updated: Sunday , December 09, 2007 at 02:00:26
Print Email To Editor Post Comments


Varanasi, December 8 Zohar Matalon (34), an Isreali kindergarten teacher, who is playing surrogate mother to the toddler daughter of a compatriot couple, is a happy woman.

“Ten days ago I came to Varanasi from Rishikesh on a pleasure trip. But now I am enjoying my new role as a surrogate mother to Batbalel (2),” Matalon said. She added that Batbalel is a girl and not a boy as was reported earlier.

On Thursday, an Israeli couple was admitted at Varanasi District Hospital for mental treatment, after they were spotted trying to throw their daughter in the Ganga.

Matalon said, “I was loitering in the Kedar Ghat area, when two local youths came to me and asked if I was from Israel. As soon as I gave an affirmative reply, they placed a frightened Batbalel in my lap. They said that Batbalel’s father wanted to kill her by throwing her into the river.”

Matalon then rushed to Shiva River View Guest House in Panchkot (Shivala) area, where she was putting up with six other Israeli tourists and informed them of the incident. “I then rang up my mother in Israel, following which, the Israeli Embassy in New Delhi was informed of the matter,” she added.

Denying ever having spoken to the Israeli couple during her stay here, Matalon said, “I saw them at the Kedar Ghat area a few days ago. They looked weird. Even the name Batbalel means a girl born without God’s consent.”

“Me and the other Israelis at my guest house have renamed her as Batbalel, meaning God’s most treasured creation. Now, we party every evening with Batlel, who seldom asks about her mother, but never about her father,” Matalon added.

Matalon, who will stay in Varanasi for two more weeks, will handover Batbalel to her maternal grandmother who will come here from Finland on Tuesday, said SP (City) Rajiv Malhotra.

“Even if she does not arrive, we will bring up Batbalel,” said Matalon.



Olen itsekin törmäillyt äitee-Gangesin varrella Delhistä Varnasin kautta Kalkuttaan. Siellä liikkuu aika paljon eurooppalaisia hulluja; osa vetää huumeita, osaa uskoo hinduun ja buddhaan, osa on karussa ties mitä. Kun pyörin Varanasissa törmäsin runsaasti hulluhin länsimaalaisiin, jotka löytyivät imemästä piippuaan kukkahattu päässään milloin mistäkin mattomestasta.

Varanasi on maailman omituisin kaupunki, joten sinne kannattaa mennä käymään. Itse en taida jaksaa pikapuoliin, mutta jos menen, odottaa minua lentokentällä tuttu opas, joka osaa järkätä jutut. Nyt en jaksa edes varata lentoa Venetsiaan, on meinaan toi toipuminen selkään Thaimaassa sattuneesta paskalaakista meneillään. Eikä Eurooppalainen ole edes korvannut lähettämäni vaatimuksen mukaisesti muutamaa hassua tonnia, vaan vaatii lisäselvityksiä. Menköön itse tekemään niitä sinne jos haluavat, mutta selkäni on ollut koko syksyn sökö ja joku saa tämän(kin) maksaa kalliisti, Eurooppalainen I guess.

Heikki Hellman on televisiotutkija joka senttaa työkseen kulttuuria Hesariin. Tänään hän kirjoitti kohtalaisen arvion television historiaa käsitelleestä uudesta kirjasta. Tampereen yliopiston tiedotusopinlaitoksen umpimielinen ajasta jäänyt linja paljastuu ainoastaan siinä kun hän pitää puheita siitä, että televisio siirtyy lähitulevaisuudessa yhä enemmän nettiin harhamielisinä ajatuksina.

Hän on kuitenkin jäänyt näkemyksineen 70-luvun Tampereelle, telkkua voi jo nyt vaivatta seurata netin kautta. Ainakin mä seuraan. Ei kai sillä ole mitään väliä mistä sontaluukusta paskaohjelmaa katsoo? Sitä paitsi katsominen on katoamassa, kuten Hell Man´kin toteaa. Tulevaisuus on yhtä ja samaa tsäppäilyä. Kun Yle seuraavaksi lopettaa Teeman, ei siellä enää olekaan mitään luparahojen vastineeksi seurattavaa kuin pullamössötoimittajien narina ja Jungnerin möläykset Facebookin selaamisen lomassa.

Helsingin huumepoliisi on tullut yllätetyksi housut kintuissa rysän päältä! Nämä yliovelat salakavalat merkonomin näköiset Seppälästä ostettuihin palttinapukuihin sonnustautuneet tyypit ovat järkyttyneitä siitä, että heidän toimiensa lainmukaisuutta on salaa varjostettu kuukausia. Syyte tuli seitsemälle ja koko osasto joutui lataamoon henkisen uupumuksen vuoksi. Ei tällaiset herkkuperseet pitkälle pärjää armottomassa huumesodassa, jota käydään öiseen aikaan Pöxymäen ikuisilla kukkuloilla.

Tyhmyyden huipentuma oli eilinen tiedotustilaisuus, jossa huumekytät syyttivät rikollisten salaliiton pesineen poliisin sisään ja sen panneen stopin heidän hommilleen. Poliisit itkevät kuin pikkuvauvat aina kun he itse joutuvat samankaltaisen tutkinnan kohteeksi jota he jatkuvasti tekevät. Kyttäävät Jere Kamalahden tapaisia viattomia lätkänlyöjiä, eivätkä tajua sodan huumeita vastaan olevan jo hävitty ja huumepoliisin toimivan vain rahamiesten kulissiorganisaationa. Jos joku vetää pikku pössyn, niin so fucking what? Ja jätkät märisee kuin apinalauma kun saavat omista kyttähommistaan näpeilleen. Tuollaiset mamikset eivät montaa minuuttia kestäisi uimahallin kylmävesialtaassa, jossa sankaruuden ja raukkamaisuuden raja-aita tässä hyvinvointivaltioksi kutsutussa - tilapäiseksi jäävässä - sosiaalisessa kokeilussa vedetään...

Luin kirjan joka käsitteli kirjallisuuden avant gardea, surrealismia, futurismia ja terrorismia. Yliopistossa slummaillessani nämä aatteet tulivat toki tutuiksi, mutta aina kymmenen vuoden jälkeen kaikki täytyy keksiä uudestaan, tai tutkijoilta loppuu hommat ja piimäkiulu kumisee tyhjänä.

Kirja oli mukava katsaus turhiin yhteiskunnallisiin toiveisiin. Lukiessani tunsin tyyppien pyrkimyksissä jotakin sietämättömän tuttua. Sitten mulla välähti: Kaiken utooppistn ajattelun keskeisten epärealististen pyrkimysten ainoa toteuma edes suunnilleen on Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta. Muualla yksilö vedetään tilaisuuden tullen kölin alta, Venäjällä kaivataan kyliin ja itämaisen despotian suojiin, eikä muutenkaan sosiaaliämmien mekastus särje maailmalla tärykalvoja Pohjoismaiden malliin.

Muuten mulla on ollut so fucking what hyvä päivä. Parin sadan euron arvoinen kello on tosin hukassa, mutta sattuuhan näitä. Uimahallissa vedin 500 metriä, selkä kestää. Katsoin eilen telkusta Jani Sievisen, jonka entisen vaimon isä asui Alppilassa naapurinani, neuvovan rintauinnin tekniikkaa. Hurja potku, liuku päälle, käsistä ei puhuttu mitään, isket ne vaan tujusti suoraa kohti häämöttävää finaalipaikkaa! Selkä alkaa tulla kuntoon ja suuruuden hullut urheilua koskevat ajatukset alkavat jälleen vallata mieleni. Kohta palaan salille ja talvella ostan sukset, jos on lunta enkä jää Venetsiaan odottamaan aqua altaa.

Tästä on hyvä jatkaa viinanottohommien salaperäistä historiaa, josta en näille sähköpalstoille hiisku, koska sain jälleen viimeisen varoituksen Venäjän mafialta, Napolin camorralta ja Pöxymäen baarin sekaverisiltä.

12/10/2007

Beijing Short Cuts

Philosopher´s Stone



Olen lueskellut viime aikoina 700 sivuista "History of Venicea". Se on ollut lukulistalla jo yli 20 vuotta. Eikä siitä mihinkään pääse, että tykkään lukea tietokirjoja. Olenhan aikani tuote, yliopistoilla eri statuksilla vuosikausia slummaillut tyyppi.

Vaikka ostankin huuto.netistä vanhoja aikoja sitten kaupoista kadonneita henkeviä romskuja, pystyn kuitenkin paljon paremmin keskittymään tietokirjoihin. Ymmärrän toki, että suurimmalla osalla tiedosta ei ole elämäni kannalta mitään merkitystä. Mutta kuluupahan aika sukkelaan. On se niinkin, että tieto ja tiede ovat myös tässä tosi tv-formaattiin kellistyneessä maailmassa muuttumassa kiivasta tahtia meidän marginaalisössöjen hommaksi.

Vanha henkevyys jatkaa murenemistaan kaikilla rintamilla. Vaikka yritin vielä kerran olla hyvä ihminen tilaamalla SanomaWsoyn kituvat Taloussanomat, ei tämäkään tepsinyt, vaan lehti päätettiin muuttaa ilmaiseksi verkkoversioksi. Tilalle tarjotaan tilausjakson päätteeksi Hesaria, jonka kolahtamisen loppuminen luukusta näin ollen viivästyy. Itse kadun em. ohella että tilasin Economistin, sillä sekin pitää sisällään enimmäkseen joutavanpäiväistä bisnesjargonia. I surely can do without it.

Gameplan ei ole kummoinen, mutta se voi olla winning formula. Jatkossa en tilaa enää mitään, enkä edes osta huuto.netistä kirjoja (niitä notkuu jo tuhansia ympäri luukkua). Maksukanavat lienevät heikkoutemme, nyt tilasin Welholta L-paletin lisäksi Norra paketin, eli aloin harjoittaa perinnekulttuuria räpsimällä ruotsalaisia kanavia. Ei niistä olennaista lisäarvoa saa, mutta nyt taitaa olla sellainen tsäppäilyn aikakausi meneillään.

Viimeisen vuoden aikana en ole paljon enää edes jaksanut levyjä kuunnella. Tsekkasin uuden Radioheadin, eikä se kummoista vaikutusta tehnyt. Bruce Springsteenin uusi oli pikaisella kuuntelemisella hämmästyttävän huono. Eikä edes Ray Daviesin uusi soololätty ole edeltäjänsä vertainen.

Viikonloppuna kävin uimassa ja kävelemässä. Selkä oli yllättävän hyvässä kondiksessa. Tänään jatketaan venytystä kidutuskammiolla. Meikäläisen elämä on selkäkivun ohella/vuoksi pelkistettävissä kolmeen kohtaan; uimahalliin, markettiin ja viinakauppaan. Välistä kanavien räpsimistä, ehkä joku dvd-klassikko ja venetsialaisten rupista historiaa päälle. Meneehän se toki elämä näinkin...

Asiat voisivat olla hullumminkin: voisin olla joku netin lukemattomista passiivis-aggressiivisista naisihmisistä, joilla tuntuu kaunaa riittävän purettavaksi jatkuvalla syötöllä. Heidän lukijansa ovat samanlaisia passiivis-aggressiivisia naisia, jotka raportoivat omasta vittumaisesta elämästään...

Netistä olen silloin tällöin seurannut Thaiklupi-palstalta Proffan päiväkirjaa. Tyyppi on varhaiseläkkeellä ja on mesonnut Thaimaan suunnalla jo yli vuoden. Aika läträämistä on ollut, eikä kohellustakaan ole puuttunut. Nopeita siirtoja, hukattuja lompakoita, särjettyjä menopelejä. Ihmeen hyvin kaveri on jaksanut paahtaa, vaikka dokaamisen jälkitilojen raportointia on alkanut yhä enemmän esiintyä. Saa nähdä mites tässäkin käy, kokemusten mukaan ei välttämättä hyvin.

Vielä on jotakin jonka vuoksi pitää peukkuja: selkä kuntoutuu, kuinka käy Proffan?

12/07/2007

A Theory of Everything

Jonain päivänä onni kääntyy, metsämies. Tänään voi olla sellainen harmaa perjantai. Kävelin halliin kolmisen kilsaa ja uin 450 metriä. Vasta viinakaupan jonossa kipu iski selkään. Saimme kuitenkin lastin hoidettua himaan. Näin ei pääse viinahomma kokonaan retuperälle.

Yritin jo viikolla Pöxymäen baarissa vetää nupin turraksi tapeltuani körttikansan keskellä Sampo nimisessä pankin retaleeessa. Nalle tunki ihmiset karsinaan ennen kuin myi koko roskan tanskalaisille. He yrittävät saada kovasti otetta uudesta markkinasta, mutta siitä ei mitään tule, uskallan veikata. Ensinnäkin suomalaiset eivät tykkää tanskalaisista, vaikka sieltä saadaan jouluksi hyvät kinkut ja halvalla. Toiseksi Sampo on tavallisen asiakkaan kannalta yhtä vihamielinen kuin tämä toinen dinosaurus Nordea.

Ihmiset eivät ymmärrä, että pankit menisivät hetkessä nurin jos ne eivät saisi pyörittää bisneksiään nollakorkoisilla käyttelytileillä makaavilla palkansaajan rahoilla. Asiakaat on pankeistä häädetty himaan koneiden ääreen asioimaan. Jäljelle jääneet on luokiteltu rupusakiksi, johon ei kannata panostaa.

Jouduin käymään maksamassa kuitin vuoksi maksun Sammon konttorissa. Siellä oli meininki kuin suursikalassa. Sata ihmistä tönimässä toisiaan maksupuolella, sijoituspuolen isot tilat hohtivat neonia ja tyhjyyttä. Lisäksi kahdesta luukusta vain toisella oli virkailija. Sain yhdeltä epätoivoiselta mummolta vuoronumeron ja ehdin kuitenkin käydä tsekkaamassa jouluosotokset ehtien vielä tönimään joukon sekaan ennen vuoroani.

Sammon jälkeen olin varma, että kuluttajan velvollisuus on äänestää jaloillaan, eli lopetan kaikki tilini sun muut siellä. Sen kunniaksi menin ottamaan kaljan ja lepuuttamaan selkääni. Ei siitäkään mitään tullut, sillä takana istui outo kiiiluva silmäinen äijä. Hänen luokseen saapui äijän äiti ja tytär. Karkulainen oli pöllinyt tyttärensä pääsykoekirjat viinanhimossaan. Asian palajstuttua tytär hoki hysterian partaaalla:

- Ei voi olla totta, tämä ei voi olla totta...

Porukka jäi selvittelemään solmussa olevaa perhedynamiikkaansa kun katsoin parhaaksi häipyä ihmisten ilmoilta Pöxymäen baarin rauhaan. Tane oli saanut porttarin, koska oli paskonut housuunsa. Uusi omistaja oli lätkäissyt hänelle porttarin. Herkkupuodin pitäjän mukaan moni muukin oli kokenut saman kohtalon. Jäljellä vain Pastori ja pari muuta.

Pastori oli humalan harmaassa vaiheessa. Ei pysty nukkumaan, vaan imovanen avulla vaipuu vain tunnin horrokseen. Kertoo olleensa nukkumatta yli viikon. Reissu-Ripa, joka on juhlinut vaimonsa kuolemaa kolme vuotta, piti tätä kuitenkin paskapuheena. Hänkin on luullut valvoneensa viikon, mutta käytettyään päätään on varma nukkuneensa tietämättään.

Väsyneiden raahustettua koloihinsa odottamaan kuolemaa ei baarissa ollut enää ristin sielua. Uusi vietkongomistaja katseli surullisena ja kohtaloaan kiroten hiljaista kylätietä. Tästä bineksestä ei ainakaan mitään tullut, eikä Pöxymäen baarin pitäminen ole edes mikään bisnes.

Seuraavat päivät odotin itsenäisyyspäivää. Katsoimme hyllystä Tarantinon "Reservoir Dogsit" jättitelkulta. Pääsin eka kerran siihen sisään ja hyvähän se on, ei pääse minnekään. Viisi pojoa. Maksukanavien leffatarjonta on surkeahkoa, mutta Elia Kazanin "Viimeisen valtiaan" saimme katsottua läpi. Kaksi pojoa.

Itsenäisyyspäivänä söimme kanaa ja väistelimme lähes jokaiselta kanavalta tulevia Linnanjuhlia. Niitä tuli samanaikaisesti viideltä kanavalta, katsojia oli yhteensä yli kaksi miljoona. Näin ollen en ole voinut olla väärässä pyrkiessäni viime vuosina karistamaan tämän kahjomestan pölyt pysyvästi jaloistani. Täällä on liikaa tyhmiä ihmisiä, säät surkeat ja sapuskan maailmankuulua huonoudessaan, kuten herrat Chirac ja Bertolusci ovat todenneet osuen naulan kantaan.

Mutta selkähommat aion panna kondikseen. I refuse to be a victim. Jos ihminen ei treenaa, ei hänellä ole mitään olemassaolon oikeutta. Enkä mä jaksa enää edes seurata mitä tässä maassa ei tapahdu. Saati kommentoida sähköpalstoilla. Haukuin kepulaisia ja Sitraa, mutta ne nyt ovat kestohaukkujen kohteita muutenkin, eikä niistä saa orgasmia. Ne kun ovat frigiidiä sakkia nämä tämän maan päättäjät ja muut rahojen kätkijät.


"Sitra ajettava alas!
Jussi Apila | 7.12.2007 16:04

Suomessa ei ole mitään tarvetta kahden kilpailevan tutkimusrahoitusbyrokratian ylläpitoon, eli Tekes riittää vähäväkiseen maahamme.

Koko Sitran historia ja sen toimintaa tuntevien siitä antamat lausunnot osoittavat lisäksi, että poliittisilla mandaateilla operoivat sitralaiset eivät ole ymmärtäneet asemaansa. Oma ja poliittisen lähipiirin etu on ollut korostetusti esillä. Esko Ahon lisäksi moni muukin sammunut poliittiinen tähti on päässyt Sitraan suojatyöhön...

Sitran lakkauttamista ei kukaan jäisi maassamme itkemään, paitsi sen piiristä ilmaista rahaa saavat työntekijät ja rahoituksesta nauttivat lähipiirit.

Vuosi sitten esillä oli Sitran johtajien hirmupalkat. Tämä uusi rahastojupakka jatkaa sirtalaisten omaksumaa vakaata kähmintäpolitiiikkaa."