7/13/2007

IKEA Inferno

Kaikkialla lojuu kasoittain kuolleita cd-levyjä. Vaikka niiden aika on jo tullut tiensä päähän iPodien vallattua scenen lähden ostamaan kunnon cd-hyllyjä Ikeasta 1200 muinaismuistolle, joilla on kohta yhtä vähän virkaa kuin Museovirastolla.

Luulin helvetin sijaitsevan Stockkan Hulluilla Päivillä, mutta se on muuttanut itseään moninkertaistaen Ikea nimisiin jättiläishalleihin. Ihmiset ryntäävät kuola naamasta purskuten keräämässä romua kärryihinsä. He tappelevat lampunnysistä kuin keskitysleirivangit leivänkannikasta.

Kulutusmaailman helvetin töydellisin tuote on svenskien kehittämä Ikea-konsepti! Se on nerokkaampi kuin Auszwitchin polttoouunien täyttöjärjestelmä. Ihmiset tekevät kaiken työn; keräävät kamat, jonottavat tuntikausia kassoille ja kun rojut saadaan lopulta jollain opilla luukkuun, he kokoavat niitä akkojensa kanssa iltakaudet kiroten maailmaa, joka on rokin ja Hollywoodin ohella muuttunut myös ja pelkästään Ikeaksi. I´m a consumer man/Ikea made me what I am!

Mutta hakatessani romuja kasaan joudun tunnustamaan tosiasiat; maailma järjestää nyt rakenteitaan kulutuksen suhteen tällä tavoin. Jos ottaisin siitä pulttia, olisin moralisti, kulutussosiologi tai muu vastaava paskahousu. Ja yllärinkin osaan jo ennakoida; kun kaapit on kasassa yksi ratkaiseva ruuvi puuttuu. Pojilla on Bangladeshissa tapahtunut pikkuinen inhimillinen virhe. Kukaan ei tosin tiedä mistä Ikean kama tulee. Systeemi on nerokkaasti hajautettu ympäri maailmaa; ruuvit Intiasta, puut Puolasta, pottumuusi ja lihapullat Ruotsista (mikä onkin ainoa Ikean mainitsemisen arvoinen tuote. Esimerkiksi Los Angelesin Hollywood Bulewardilla sijaitsevan L.Ron Hubbard Life Experiencen ruotsalainen opas sanoikin ainoan asian jota hän kotomaastaan kaipaa olevan pottumuusi lihapullilla, ja himon iskiessä hän hurauttaa Hollywood Freewayta Ikeaan.).

Kun kaapit on kasassa paljastuu, että olisi pitänyt ostaa yksi kaappi lisää. Parisataa kuollutta lattialla lojuvaa cd:tä eivät löydä sijaansa Ikeaksi itseään järjestävästä maailmasta. Niitä odottaa polttouunni erään toisen huippuunsa hiotun kulutussosiologisen järjestelmän mukaisesti.

Ikea on tehokkaammin ihmistä orjuuttava järjestelmä kuin keskitysleiri. Lisäksi ihmiset ovat valmiita maksamaan orjuuttamisestaan ja odottavat tilipäivää suu messingillä uusien verellä, hiellä ja kyynelillä koottavien hankkimiseksi.

Menen uupuneena makaamaan olohuoneen sohvalle. Avaan telkun. Joku filosofisakki pohtii totuuden käsitettä pääsemättä koskaan sinne saakka. Miten kukaan täysijärkinen ihminen voi tässä nopeassa Ikea-kulutuksen maailmassa hukata aikaansa moisten tyhjien nyppäämiseen? Jokainen täysijärkinen tietää, että Suomessa todellisuuskin on totta ja siihen on syytä totutella (vrt. englanti "truth" ja "reality" vs. "totuus"). Luulen että minulla olisi ollut hyvät saumat tehdä iso tili filosofina(kin) ellei Himasen sakki olisi patentoinut älykkyyden käsitettä omien ekstraterriaalisten päämääriensä ajamiseen.

Lähden juoksemaan kympin lenkin. Elimistö ei ole kunnolla toipunut viime viikon rälläämisestä Korfulla. Ei oikein kulje, vaikka vedän kaikki pelissä kuin Bubaneswharin ihmepoika. Tekee mieli kävellä välillä, mutta jos antaisin periksi olisin paskahousu raukka, joten painan helteessä loppuun asti lujaa. Kaltaisiani keski-ikäisiä ihmejuoksijoita keräilläänkin Vantaajoen varrelta ruumisvankkureihin sydärin pysäytettyä heidän walk of life´nsa for good. Päästyäni himaan olen tattis. Vihaan Ikeaa, totuutta ja juoksemista. Panen soimaan Poguesin parhaat, joka on maannut cd-kasassa avaamattomana neljä vuotta. Että tammöinen päivä tänään.

Ei kommentteja: