3/27/2007

Running for Our Lifes (but we never get very far)




Tänään Helsinki on täynnä huonoa ilmaa. Taivas on samea kuin viime kesäisten Venäjän metsäpalojen aikana. Lämpöennätys lyödään Helsinki-Vantaalla. Palattuani tappelemasta yliopistolaitoksen väärikäytöksiä vastaan painun savun paskaisen ilman sekaan tempaisemaan kevään toisen juoksulenkin. Vedän hampaat irvessä Vantaanjoen vartta Malmin uimarannalle ja takaisin. Matkaa kertyy about 12 kilsaa.

Urheillessa pitäisi kuulemma kuulostella kehon tuntemuksia. No mulla on kevätflunssa iskenyt ja jos kehoa alkaisin kuuntelemaan, en juoksisi metriäkään, eli olisin paskahousu. Niinpä päätän vetää vauhdilla ja sinnillä reippaan lenkin. Eipä meillä hyvinvointivaltion dropouteilla ole paljon muitakaan kunnian kenttiä kuin täysin turha ja hyödytön itsensä kanssa kilvoittelu. Näin voimme suorittaa ja ylittää, elää protestanttisen etiikan oppien mukaan, joka iskettiin päähämme systeemin toimesta kun emme vielä osanneet panna hanttiin. Nyt osaamme, mutta sieltä se sama itsensä rääkkäämisen tarve aina pulpahtaa esille. Maraton on ainaskin juostava yms. Ja Mäntsälän läskisiä ihmisiä on lähdettävä jahtaamaan Hesarin toimittajien tavoin...

Punttisalilla heilutun talven jälkeen juoseminen on kuin polkisi paikallaan, lihakset ovat tottuneet pumpaamaan ylös alas, ei painamaan suoraan liikkuvat edessä. Ja kun on tuo flunssan piru lisäksi niin jopa särkee lihaksia totta tosiaan painaessani hampaat irvessä takaisin Pöksymäkeen. Baarin terassilla kevätpäivää vilvoittelevat juopot nostavat metelin nähdessään meikäläisen tulevan täyttä höyryä. Naurulle ei meinaa tulla loppua.

- Möliskää te vaan siellä paskahousut. Tuon kukkia haudallenne kun pumppunne pettää. Te olette säälittävää raakkisakkia!

Sen jälkeen saankin ottaa rivakan loppukirin porukan yrittäessä hampaisiin asti aseistautuneena perääni. Moottorimiehet pumppaavat pyöriään käyntiin voidakseen vetää minua ketjuilla niiden perässä. Kun tulee pakkorako ihmisestä löytyy kummasti voimavaroja repiä itsestään vielä roimasti tehoja lisää, tuumaan päästyäni turvaan kämpille.

Syön buranaa ja tunne kuumeen nousevan. Olen ihan naatti, mutta tyytyväinen siitä, että en ole heikko raukkis, joka jättäisi lenkin edes pakon edessä kesken. Kossu maistuu tavallista paremmlta, juon kaksi pulloa ja katson jättitelkusta Pave Väyrysen väyryilevän kun ei saanut lupausta eduskunnan puhemiehen tai ministerin postista. Aikoo vetää tiukan paikan tullen kansanedustajan valtakirjansa veskistä alas. Ei kummiskaan vedä, vaikka se ei ketään eikä mitään haittaisi. Uusi pöpi saataisiin postimyynnistä nopsaan.

2 kommenttia:

Vihreätsilmät kirjoitti...

Onnellinen outsideri löytyy aika läheltä Malmin lentokenttää.

Googlasin muuta ja pyllähdin blogiisi. Kuulostat samanhenkiseltä with a kuorrutus of keski-ikäinen baarikärpänen and a touch of punk.
Pärjäillään.

jussi apila kirjoitti...

toki pärjäillään ja voidaan paremmin kuin muut. kiva blogi sulla. en ole koskaan ollut baarikärpänen, vaan perseet olalle kun sille päälle satutaan -tapaus.

malmin lentokenttä rakennettiin täyteen tornitaloja kesällä 2012. mutta ehdin sitä ennen joskus kaljalle sen ravintola avioniin(?).

tsemii sulle.