11/29/2006

Swiss Cheese




Tänne on saapunut amerikkalainen ämmä. Hän on kotoisin jostakin keskilännestä. Hän on elänyt niin syrjässä, että kertoo jatkuvalla syötöllä majatalon ravintolassa ihmeellisiä kertomuksia ihmeellisestä elämästään. Hänen perheensä on niin rikas, että heillä on kylppärissä lattialämmitys! Ja hänen poikansa on workaholic, joka tienaa hyvin apulaisopettajana. Englantilaiset vanhat piiat kuuntelevat kiinnostuneina, muut yrittävät pitää pokan ja olla vittuilematta täysdorkalle jenkkiämmälle.

Kaiken lisäksi amerikkalainen ämmä on kyylä. Aina kun istun tietokonepaikassa hän hiipii läppärini taakse kyttäämään. Aluksi käännyin katsomaan, mutta nyt olen jo tottunut häneen. Kun menen terassiravintolaan, jenkkiämmä alkaa puhua leveällä aksentillaan jostakin mitä on kytätessään nähnyt. Missähän aineissa tuokin vetelee menemään? ihmettelin. Mutta totuus on, että jenkkiämmä käy kierroksilla pelkästään kokiksen voimalla.

Jenkkiämmään verrattuna ranskalaiset homotkin menettelevät. Itse asiassa olemme ystävystyneet, ohikulkiessaan he tervehtivät iloisesti, vaikka eivät voi täysin peittää olemuksestaan sitä, että ranskikset ovat aika arroganttia sakkia, joita pitäisi kuuliaisuuskasvatuksen vuoksi vetää säännöllisesti turpaan heidän omaksi parhaakseen. Ranskiksilla on jäänyt huomaamatta, että h eivät ole enää siirtomaaisäntiä, eikä muu maailma piittaa paskaakaan le monde francophonen meiningistä.

Eurooppa on maailman Seurasaari, ulkomuseo jonne mennään harrastamaan yleviä kulttuurihommia, mutta parempi meininki löytyy muualta. Täällä ei juuri paljon seurata Euroopan tapahtumia, itse asiassa Eurooppa voisi olla pelkästään Kuun meri, niin vähän sen asiat kiinnostavat Tyynenmeren alueella, jossa maailman sykkivä sydän tällä hetkellä sijaitsee. (Saman havainnon tein viime talvena Amerikassa; kun sotaveteraanit heittävät veivin, ei Euroopasta ole enää kiinnostunut kukaan.)

Mutta mielenkiintoisin havainto on, että pari majatalon siivoojaa on paikallisittain rikkaita ämmiä. He ovat erikoistuneet sveitsiläisten äijien kynimiseen. Yhdellä on hulppea omakotitalo Chiang Main keskustassa, jonka sveitsiläinen poka maksoi tosta vaan. Lisäksi hänellä on Sveitsin kansalaisuus, vaikka ei tykkää pätkääkään Euroopasta. Aikoo vanhana rahastaa sillä eläkkeen Sveitsistä. Toiselle siivoojalle joku taukki sveitsiläinen lähettää 10.000 bahtia kuukaudessa. Vaikka se on yli kolme kertaa enemmän kuin hänen palkkansa, tulee ämmä kuitenkin siivoamaan majataloon päivittäin. Ehkä paikalle ilmaantuu lisää hyviä sveitsiläisiä pokia.

Miehet ovat surkeita otuksia kaikkialla maailmassa, mutta pahnan pohjimmaisia ovat kuulemieni tarinoiden mukaan sveitsiläiset. Tämä sekopääsakki on valmis rahoittamaan Thaimaan pimujen makeaa elämää siihen malliin, että maan hallitus on säätänyt lain, jonka perusteella maan kansalaisuus annetaan vasta kuuden vuoden aviolitoon jälkeen. Ennen siihen riitti puoli vuotta, nauravat ne tytöt joilla on jo Sveitsin passi taskussaan.

Yksi pimu summaa Sveitsin olemuksen:

- Juusto menettelee, mutta suklaa on oksettavan pahaa! Ainoastaan konjakkisuklaakarkit menettelevät. Söin niitä mieheltäni salaa aamusta iltaan ja niistä tuli hyvälle tuulelle, mutta Thailand is the top!

It's time of monthly lottery. Girls asks from me the right number and I am telling them that it is number 666. So they all buy lotteries for the number 666.

Ja toki täällä on myös rikosmysteeri. Kalliita kännyköitä varastetaan huoneista. Poliisi on tutkinut asiaa, mutta syyllistä ei ole löytynyt. Funtsin asiaa ja olen varma, että varas on majatalon japanilaisen omistajan fatso tyhjäntoimittajapoika. Hän katsoo baarissa joka päivä James Bondeja ja muuta agenttikamaaa jättiscreeniltä. Kun ei ole muutakaan tekemistä, on hän päättänyt alkaa yliovelaksi salakavalaksi agentiksi, joka pöllii kalliit kännykät asukkaiden huoneista. Kuka muu tämä varas voisi olla, tietää Thaimaan läpikorruptoitunut poliisikin, jolle kännykät takuuvarmasti päätyvät kaupiteltaviksi. (The police from the mab visit every day the hotel and gets food for free.)

Koneet ovat täysiä, on huippusesonki, joudun lataamaan pesetaa pöytään saadakseni ensi viikolle lennon Bangkokiin. Täällä saa rahalla aina paikan täyteen koneeseen, kuten kaikkialla maailmassa. Soitan Alphavilleen, että tulossa ollaan, mäyräkoira jäähtymään, joulukoristeet kehiin, muovienkelit eteiseen!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Surkeaa, Jussi Apila. Toistat itseäsi sanasta sanaan, kuviosta kuvioon. Koskaan ei hyvä, aina pitää karata. Aina jätetään paska-eurooppa ikuisiksi ajoiksi, aina juostaan uuden ämmän syliin takaisin itkien ikävää. Aina rakkaus melkein-kuolee MacArthur Parkin sanoin. Aina koko maailma on paska ja sairas ja aineissa ja homoja. Aina J. Apila mielikuvituksettoman kapeakatseinen ja ennalta-arvattava teoissaan ja sanoissaan. Fiktiiviseksi hahmoksi varsin kevyt, onneksi kyse ei ole todellisesta ihmisestä! Ei kukaan oikea ihminen toimisi koskaan noin typerästi. Hahmo ei syvene eikä kehity. Toiston pysyvyys.

Seppo Korpipää kirjoitti...

Haista paska!

Anonyymi kirjoitti...

Totta. Olen pahoillani. Perun sanani. Oikeasti...