2/09/2006

Some Old Nickleodeon Sound




Aamulla odotan kolmen maissa lehdenjakajaa. Hesari kieltäytyy jatkamasta tilaustani. En ole kuulemma maksanut laskua viiteen vuoteen. Ymmärrän heti vähän isompien insinöörien ottaneen yhteyttä lehden päätoimittajaan uhaten ties millä. Näin ollen olen asemissa ja jakajan tullessa avaan oven:

- Vittu! Taas myöhässä. Lehti tänne ja vähän äkkiä. Ja jos lehti ei iloisesti kolahtele jatkossa luukusta otan yhteyttä suurjakeluyhdistykseen. Tuleepahan laiminlyönneistäsi loppu!

Selaan lehteä tajuten, että se on ihan paskaa täynnä. Kepulaiset kähmivät, poliitikot sekoilevat, kansa juo viinaa saadakseen edes jotakin mielekästä tekemistä. Standars&Poors kehuu Suomen talouden edustavan EU:n ehdotonta eliittiä. Ongelmana on vain, että työttömät ja muut pelistä pudonneet tulisi saada häivyteyiksi rumentamasta tilastoja. Tilastokeskus on tosin väärentänyt työttömyystilastoja jo vuosien ajan, mutta sekään ei voi mitään sille, että puolisen miljoonaa suomalaista kykkii kortistossa, kursseilla ja työllistämistöissä. Tuloerojen rajusta kasvamisesta ei mainita sanaakaan, vaikka jokainen täysjärkinen tajuaa teollisten työpaikkojen tialle tulevien pienipalkkaisten palveluammattien nostavan Suomen tuloerojenkin suhteen kansinväliseen valioryhmään, mikä on tietenkin Sailaksen porukalle mieleen.

Heasrissa kerrotaan arvonlisäveron alentamiskokeilusta, jolla yritetään houkutella ihmisiä yrittäjiksi, eli pois yhteiskunnan tukiverkkojen suojeluksesta. Aina löytyy tolloja jotka tarttuvat syöttiin, jota lakkautettavaksi joutavat työvoimatoimistot kuulemma tarjoavat tätä nykyä päätuotteenaan. Kuka tahansa toivoton tapaus, jota ei ole vuosiin onnistuttu työllistämään huijataan yrittäjäksi starttirahalla. Se johtaa työllisyystilastojen ohella yrittäjien määrän kasvuun, lisääntyneisiin konkursseihin ja itsemurhiin.

Aamulla menen pitkästä aikaa slummailemaan verstaalle, vaikka ei huvittaisi yhtään. Panen Bukowskin sensuroimattomat soimaan ja deletoin American rupiset Singlesit koneeltani. Viereisen huoneen vanhapiika ei ole näköjään vieläkään tappanut itseään, vaikka pitemmän päälle en näe hänellä muutakaan mahdollisuutta. Hän alkaa hakata seinään ja kaikki on kuin ennenkin. Panen volyymia kovemmella.

Vahtimestari Liukkonen pujahtaa aamuhuikalle kahdeksan jälkeen sudittuaan ja hiekotettuaan pakkasen liukastamat ovien edustat. Pannunmyssyn alla on hänen pettymyksekseen kuitenkin kossu sijasta Sianpääginiä.

- Vittu. Missä kossu?
- Ei työaikana saa nauttia alkoholia. Siä paitsi tänne näyttää tuleen uusi työajanseurantajärjestelmä. Pitää täyttää minuutin tarkkuudella mitä kuvittelee tekevänsä päivän aikana. Siitä voi tulla monen kohdalla yhtä ohut opus kuin Elinkeinoelämän valtuuskunnan saavutukset Suomen talouden saralla..
- Joo. Umpihullua touhua. Mitä aiot tehdä?
- Jatkaa samaan malliin. Katos mä tähän juuri panin pari ekaa hommaani: pieraisin aamupierun ja kaivoin nenäröörit tyhjäksi. Seuravaksi tulee Sianpääginisessio.
- Kyllä ne vielä keksii keinon päästä susta eroon. No miten Tallinna? Kamat meni perille?
- Kamat meni perille. Mutta sano sille Sergein sakille, että mä en ala jatkossa odottelemaan jääkylmissä kirkoissa kun luovutan tulevan Japanin reissuni levykkeen.
- Minäpä yritän muistaa sanoa. Vittu mä kyllä ainakaan uskon sun olleen missään Berkeleyn yliopistossa, vahtimestari Liukkonen sanoo iskien silmää. - Ja mitään Sergeitä ja Ulrikea ei edes ole olemassa. Se kotkalainen narkkarivaimo oli hyvä juttu. Mutta se levyke on jo meillä, joten ei siitä Amsteramin sienihommasta sen enempää.

Liukkonen ottaa entiseen malliin huikkaa liian nopeasti ja alkaa laulamaan, vaikka kuinka rukoilen, anon ja kiroan. Tällä kertaa tulee muka vitsikäs "silmät mustat niin kuin syksyinen yö".

- Kuule Liukkonen, voisit sä painua vittuun. Mulla on tärkee tutkimushomma kesken.
- Salli mun nauraa.
- No naura.
- Hah-hah-haa!
- Okei ja nyt tuosta ovesta ulos ja vähän vitun äkkiä. Ja pannunmyssy paikalleen.

Vahtimestari Liukkosen mentyä heitän sen toisen levykkeen, jota en Tallinnassa luovuttanut kirjoituspöydän laatikkoon. Olen kirjoittanut sen nimeksi "Kalifornian viimeiset päivät". Sergein sakki Moskovan suunnalla olisi enemmän kuin yllättynyt havaitessaan kaksoispedoksen taustalla olleen vielä kolmannenkin. Mietin, että jos lähettäisin sen koottavan kanootin ylpeälle omistajalle elokuvamaailmaan.

Juuri kun saan Bukowskin jälleen päälle ovelle koputetaan ja sisään tulee hallintomies.

- Vieläkö säkin oot elossa? Tämä todistaa, että elämä on aika epäoikeudenmukaista.
- Well, we thought we kicked you out to America?
- Kick was too hard. I flew over the coastline and ended back here...
- Nyt on toinen ääni kellossa! On alkanut työajan selvittämisprojekti. Kaikkien tulee täyttää minuutilleen tekemisensä tietokoneohjelmaan. Sen avulla voimme tarkkailla ajankäyttöä, poistaa päällekkäisyyksiä ja ottaa löysät pois organisaatiosta.
- No sulla on sitten kova homma iltaisin kun joudut vaihtamaan yhtenään kalsarit löysiä poistelessasi.
- No joo. Turha sulle mitään järkevää on esittää. Kun uusi palkkausjärjestelmä saadaan voimaan, pidän tasan huolen ettet saa kuin minimipalkan. Henkilökohtaisen palkanlisän maksan ennemmin vaikka tuolle vahtimestari Liukkoselle. Siinäpä sitten soittelet suutasi hallintojohtajalle ja taitaa kossu vaihtua keskikaljaan tuon pannunmyssyn alla...
- Siitä vaan. Koskaan ei mitään lisiä tulla kuitenkaan jakamaan. Teillä huurupäillä on jäänyt niissä kiivaissa neuvotteluissa huomaatta, ettei mitään määrärahaa ole asia varten edes ehdotettu budjettiin. Omistasiko aiot niitä maksella? Kannattaa panna tavallista suurempi kestolotto tuplajokereilla.
- Minulla on mustaa valkoisella, että parhaimmat voivat jatkossa saada henkilökohtaista palkanlisää jopa 40 prosenttia...
- Mene sen paperin kanssa tuohon lähistön valtionneuvostonlinnaan ja nosta koko summa kerralla. Ja jos niillä olisikin jotakin, olisi valtionvarainministeriön johtotroikka jakanut ne Espoon kaupungin johtoryhmän tavoin keskenään. Siellä sai mojovan bonuksen myös tohelo joka oli tilivuonna saanut vakavan varoituksen tehtäviensä laiminlyömisestä
- Ehdotan, että sinulle myönnetään sitä Japanin reissuasi varten elinikäinen matka-apuraha. Mutta vain sillä ehdolla, että sitoudut olemaan koskaan enää näyttämättä turvonnutta kuunaamaasi Suomessa.
- Saisinko kirjallisena? Nimen saat samantien soppariin.
- Turha sulle mitään järkevää on puhua. En voi käsittää miten se Suomen akatemian juopposakki rahoittaa vuodesta toiseen näitä sun ns. tutkimuksiasi. En ole nähnyt liuskaakaan ja kun sut päästetään puhumaan jonnekin saa koko yliopisto olla selittämässä viikkotolkulla sanomisiasi. Ja mitä paskaa se sun blogisikin sieltä Amerikassa on? Siellä sitä on vanhaan malliin ryypätty, huorattu, podettu mielisairautta ja salakuljetettu huumeita Meksikosta. Pitäiskö tuo muka uskoa?
- Uskot kumminkin.
- Jotakin tässäkin hommassa ajan myötä oppii.

Loppupäivän kuuntelen Bukowskin runoja ja lähettelen sähköposteja Houstonin poliisiasemalle, jonka yksi naispoliisi antoi minulle osoitteensa, vaikka en edes sitä pyytänyt. Indian-cricketeers hämäryhmän jäljittämisessä en sen sijaan edisty, eikä Langleysta ole otettu yhteyttä. Voi olla, että intialaiset kriketistit olivat Finderin muistutus siitä, että jäljilläni ollaan.

Illalla mietin itseäni vastaan suuntautuvan salaliiton laajuutta. Siinä ovat mukana kaikki keskeiset tahot. Poliisi uhkaa peruuttaa ajo-oikeuteni jos en pikaisesti toimita todistusta näkökyvystäni, verokarhu vaatii minulta edelleenkin suuria summia (joita ei tule koskaan saamaan) ja fuck-securen siivilä kertoo taas jonkun törpön pyrkineen koneelleni. Lisäksi tuntemattomat ovat yrittäneet lähettää päivän aikana 42 sähköpostia. Vain yksi on päässyt läpi. Siinä pyydetään minua soittamaan pikaisesti iSkypellä numeroon, josta en ole tietoinen. En soita, sillä se on kuitenkin väärä numero. (Terkut vaan sinne...)

Ei kommentteja: