1/12/2006

Live at Flamingo s




Asumme Ulriken kanssa legendaarisen Flamingo hotellin 23. kerroksessa. Sergei on järkännyt meille roomin näköalalla Eiffel-tornille. Las Vegas on Ruotsin laiva potenssiin miljoona. Disneyland and Neverland aikuisille. Kaikki on suurta ja vulgaaria. Rakastuin Vegasiin heti ensi silmäyksellä, kun katsoin sitä seuraavana aamuna hiukan tarkemmin aloin inhota sitä.




Flamingon eläintarhassa raikuu rokki täysillä ämyreistä. Musa - kuten koko paikka - on silkkaa 80-lukua kaikkine mauttomuuksineen. U:2:n Vertigo on hotellin soittolistalla. Se on ilmeisesti sävelletty tietokoneella, sillä se sisältää aineksia bändin kaikkien kausien parhaista soundeista. Se on inhottava biisi, mutta selittänee osittain miksi U2 on Amerikassa instituutio.




Las Vegas on Amerikan Mean City rankingissa sijalla 5. Pari vuotta sitten se oli vielä ykkönen. Las Vegas Boulevardin pohjoispään Stripin jälkeen dowwntown narkkareineen, huorineen ja asunnottomineen tuntuu parin päivän jälkeen jopa inhimilliseltä. Hinnat ovat puolet Stripin hinnoista. Lisäksi Freemont Streetin ylle on rakennettu maailman suurin screeni elävöittämään aluetta. Tällä valokadulla kuvattiin aikoinaan U2:n video "I Still Haven´t Found What I´m Looking For".




Rahat veke on Vegasin meininkien nimi. Saat hotellin halvalla, mutta kaikesta muusta maksat ylihintaa. Kasinoissa on samanlainen valaistus vuorokauden ympäri. Kelloja ei ole seinillä. Mitä enemmän pelaaat, sitä nopeammin ilmaisia paukkuja kannetaan eteesi. Koska et tiedä onko päivä vai yö, ajantajusi katoaa. Kun rahasi loppuvat kasino järjestää luottokortilla lisää pelimerkkejä pöytään. Kun sinut on lypsetty konkkaan, heitetään sinut ulos. 40 miljoonaa tolloa käy vuosittain ja lisää kasinoita nousee kuin sieniä sateella. That´s entertainment!




Entinen narkkaari ja pikkurikollinen James Frey kirjoitti muistelmansa liioitellen pahuuttaan rankasti. Kirja pääsi Oprahin Book Clubin lokakuun kirjaksi. Tämä muistelmiksi luokiteltu teos myi viime vuonna yli miljoona kappeltta, eniten ei-fiktiivisistä opuksista.

Nyt on käynyt ilmi, että james Frey on hiukka liioitellut. Hän muistelee olleensa 3 kuukautta linnasssa, vaikka todellisuudessa vietti vain yön putkassa. Kaikki mediat CNN:n Larry King liveä myöten pohtivat saako ei-fiktioiksi luokitelluissa kirjoissa valehdella. James on saanut selitellä, mutta median tuomio on tyly. Lukijat sen sijaan kertovat edelleenkin saaneensa kirjasta paljon apua omien ongelmiensa selvittämiseen, joita tässäkin maassa riittää. Amerikassa presidentti saa aloittaa sodan valehtelemalla, mutta kirjailijan pikku liioittelut ovat rikos, joka ei jää tuomitsematta. Revi tästä sitten, kun kaiken lisäksi kimpussani on Sergein sakki vaatimassa edes pari liuskaa näytetekstiä vastineeksi 4000 dollarin viikkopalkastani.




Ulrike on miettimässä asioitamme Graand Canyonissa. On kuulemma saanut tarpeekseen. Aikoo häipyä ties minne. Sergein järjestämä loistohuone ja muut pikku ylellisyydet eivät saa häntä leppymään. En jaksa keskittyä täyttämään lupauksiani L.Ron Hubbardin kamuille. Tässä metelissä haluan vain paeta. Viina, pillerit, koka ei auta. Ei edes happibaarissa vedetyt henkoset raitista vuoristoilmaa. Taidan pian lähteä jonnekin, josta minulla ei ole aavistustakaan.

Ei kommentteja: