Usein kuulee väitettävän ettei L.A:ssa ole keskustaa. Ei kai sitten, mutta mä paahdan sinne. Downtown rakennettiin aikoinaan, kun homma uskottiin vielä hallittavan. Sitten juttu lähti monen muun amerikkalaisen kaupungin tavoin käsistä. Downtown jätettiin oman onnensa nojaan ja sinne dumpatttiin 10.000 koditonta. Keskustaa yritetään elvyttää; vanhoja rakennuksia saneerataan sikahintaisiksi asunnoiksi, mutta täytyy olla täysdorka jos muuttaa tänne vapaaehtoisesti. Puoli miljoonaa ihmistä tulee päivittäin töihin L.A:n downtowniin. Viiden jälkeen alkaa pako. Kuuden jälkeen tervetuloa Ghost Towniin!
Ritz Milner Hotellin Bac Door Pubista löytää vielä oikean Amerikan. Joe on tarjoillut siellä 23 vuotta. Jossain välissä Kaliforniassa kiellettiin tupakointi ravintoloissa. Rikkoja saa sadan dollarin sakon. Onneksi Back Door Pubin - kuten koko L.A:n downtownin - yhteydet ulkomaailmaan katkesivat jo 1950-luvulla.
Rose Bowl? Kaikki puhuvat ja tuijottavat Rose Bowlia. Joku yliviisas sosiologi tutki aikoinaan, että amerikkalainen jalkapallo on kaikista pallopeleistä monipuolisin. Mutta sano se näille kinkeille, joilla on nyrkkiraudat ojossa aina kun panen soimaan Back Door Pubin Rock-Ola -jukeboxista Kris Kristofersonin "Help Me Make It Through the Night´in". Levyt on näköjään viimeksi vaihdettu 70-luvun puolessa välissä jolloin ilmestyi Eaglesien "Hotel California". Erityisbonukset Ziggy Stardustista, joka hankittiin Bowien L.A:n sekoilukauden kunniaksi. Heilui kuulemma näillä kulmilla Lennonin kanssa puuteroimassa nenäänsä. Panen soimaan "Rock´n Roll Suiciden". Kinuskit vaativat Joe´ta panemaan telkun kovemmalle ja uhkaavat minua triadien kostolla. Omistavat kuulemma tämän hotellin, jonka loistonpäivät olivat joskus 1930-luvulla. Sen kun omistavat. Sama se mulle. Mutta Moskovan mies Sergei omistaa tekijänoikedet todellisuuteen.
It´s after dark now and Disneyland is closed. Skid Row´ssa tarjolla istumapaikkoja seuraavan aamuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti